Lamentações 3

1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

4 *Ps. 51:10Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 *Ps. 143:3Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 *Job 19:7; Ps. 22:3Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

9 *Job 19:8Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

10 *Hoos. 5:14; Hoos. 13:7Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

12 *Job 16:12; Ps. 7:13; Valit. 2:4Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

14 *Job 30:9; Ps. 69:12; Jer. 20:7Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

20 Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

21 Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 *Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 119:57Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

27 *Ps. 119:71; Matt. 11:29Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

30 *Matt. 5:39Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

31 *Ps. 103:9Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

34 Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

35 kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

37 *Ps. 33:9Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

38 *Jes. 45:7; Aam. 3:6Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

39 *Luuk. 23:44Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 *Ps. 106:6Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

43 olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

44 olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

46 *Valit. 2:16Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 *Jes. 24:17; Jer. 48:43Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

48 *Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:16Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 *Jer. 38:6He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

55 *Ps. 88:7Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

56 Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

57 *Ps. 145:18Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 *Ps. 28:4Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

65 *Ps. 69:24; 2. Kor. 3:14Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.

1 Ich *Das dritte Lied ist wie die beiden ersten gebildet, nur mit dem Unterschiede, daß hier jede Strophenzeile mit dem Anfangsbuchstaben der Strophe beginnt bin der Mann, der Elend gesehen durch die Rute seines Grimmes. 2 Mich hat er geleitet und geführt in Finsternis und Dunkel *Eig. und Nicht-Licht.3 Nur *O. Fürwahr gegen mich kehrt er immer wieder seine Hand den ganzen Tag. 4 Er hat verfallen lassen mein Fleisch und meine Haut, meine Gebeine hat er zerschlagen. 5 Bitterkeit *Eig. Gift und Mühsal hat er wider mich gebaut und mich damit umringt. 6 Er ließ mich wohnen in Finsternissen, gleich den Toten der Urzeit *O. gleich ewig Toten (welche nie wiederkommen); vergl. auch Ps. 143,3.7 Er hat mich umzäunt, daß ich nicht herauskommen kann; er hat schwer gemacht meine Fesseln. 8 Wenn ich auch schreie und rufe, so hemmt er mein Gebet *Vergl. v 44.9 Meine Wege hat er mit Quadern vermauert, meine Pfade umgekehrt. *d. h. von Grund aus zerstört10 Ein lauernder Bär ist er mir, ein Löwe im Versteck. 11 Er hat mir die Wege entzogen und hat mich zerfleischt, mich verwüstet. 12 Er hat seinen Bogen gespannt und mich wie ein Ziel dem Pfeile hingestellt. 13 Er ließ in meine Nieren dringen die Söhne seines Köchers. 14 Meinem ganzen Volke bin ich zum Gelächter geworden, bin ihr Saitenspiel den ganzen Tag. 15 Mit Bitterkeiten hat er mich gesättigt, mit Wermut mich getränkt. 16 Und er hat mit Kies meine Zähne zermalmt, hat mich niedergedrückt in die Asche. 17 Und meine Seele ist vom Frieden *O. von der Wohlfahrt, verstoßen, ich habe des Guten *O. des Glücks vergessen. 18 Und ich sprach: Dahin ist meine Lebenskraft und meine Hoffnung auf *Eig. von Jehova. 19 Gedenke meines Elends und meines Umherirrens, des Wermuts und der Bitterkeit *Eig. des Giftes!20 Beständig denkt meine Seele daran und ist niedergebeugt in mir.

21 Dies will ich mir zu Herzen nehmen, darum will ich hoffen: 22 Es sind die Gütigkeiten Jehovas, daß wir nicht aufgerieben sind; denn seine Erbarmungen sind nicht zu Ende *O. nicht aufgerieben, daß seine Erbarmungen nicht zu Ende sind;23 sie sind alle Morgen neu, deine Treue ist groß. 24 Jehova ist mein Teil, sagt meine Seele; darum will ich auf ihn hoffen. 25 Gütig ist Jehova gegen die, welche auf ihn harren, gegen die Seele, die nach ihm trachtet. 26 Es ist gut, daß man still warte *Eig. warte, und zwar still auf die Rettung Jehovas. 27 Es ist dem Manne gut, daß er das Joch in seiner Jugend trage. 28 Er sitze einsam und schweige, weil er es ihm *O. wenn er ihm etwas auferlegt hat; 29 er lege seinen Mund in den Staub; vielleicht gibt es Hoffnung. 30 Dem, der ihn schlägt, reiche er den Backen dar, werde mit Schmach gesättigt *d. h. lasse sich mit Schmach sättigen.31 Denn der Herr verstößt nicht ewiglich; 32 sondern wenn er betrübt hat, erbarmt er sich nach der Menge seiner Gütigkeiten. 33 Denn nicht von Herzen plagt *O. demütiget und betrübt er die Menschenkinder. 34 Daß man alle Gefangenen der Erde unter seinen Füßen zertrete, 35 das Recht eines Mannes beuge vor dem Angesicht des Höchsten, 36 einem Menschen Unrecht tue in seiner Streitsache: Sollte der Herr nicht darauf achten?

37 Wer ist, der da sprach, und es geschah, ohne daß der Herr es geboten? 38 Das Böse und das Gute, geht es nicht aus dem Munde des Höchsten hervor? 39 Was beklagt sich der lebende Mensch? über seine Sünden beklage sich der Mann! *O. Was beklagt sich der lebende Mensch, der Mann über seine Sündenstrafe?40 Prüfen und erforschen wir unsere Wege, und laßt uns zu Jehova *Eig. bis zu Jehova hin umkehren! 41 laßt uns unser Herz samt den Händen erheben zu Gott *El im Himmel!

42 Wir, wir sind abgefallen und sind widerspenstig gewesen; du hast nicht vergeben. 43 Du hast dich in Zorn gehüllt und hast uns verfolgt; du hast hingemordet ohne Schonung. 44 Du hast dich in eine Wolke gehüllt, so daß kein Gebet hindurchdrang. 45 Du hast uns zum Kehricht und zum Ekel gemacht inmitten der Völker. 46 Alle unsere Feinde haben ihren Mund gegen uns aufgesperrt. 47 Grauen und Grube sind über uns gekommen, Verwüstung und Zertrümmerung. 48 Mit Wasserbächen rinnt mein Auge wegen der Zertrümmerung der Tochter meines Volkes. 49 Mein Auge ergießt sich ruhelos und ohne Rast, 50 bis Jehova vom Himmel herniederschaue und dareinsehe. 51 Mein Auge schmerzt mich *W. schmerzt meine Seele wegen aller Töchter meiner Stadt. 52 Wie einen Vogel haben mich heftig gejagt, die ohne Ursache meine Feinde sind. 53 Sie haben mein Leben in die Grube hinein vernichtet und Steine auf mich geworfen. 54 Wasser strömten über mein Haupt; ich sprach: Ich bin abgeschnitten!

55 Jehova, ich habe deinen Namen angerufen aus der tiefsten Grube. 56 Du hast meine Stimme gehört; verbirg dein Ohr nicht vor meinem Seufzen, meinem Schreien! 57 Du hast dich genaht an dem Tage, da ich dich anrief; du sprachst: Fürchte dich nicht! 58 Herr, du hast die Rechtssachen meiner Seele geführt, hast mein Leben erlöst. 59 Jehova, du hast meine Bedrückung gesehen; verhilf mir zu meinem Rechte *Eig. entscheide meine Rechtssache!60 Du hast gesehen alle ihre Rache, alle ihre Anschläge gegen mich. 61 Jehova, du hast ihr Schmähen gehört, alle ihre Anschläge wider mich, 62 das Gerede derer, die wider mich aufgestanden sind, und ihr Sinnen wider mich den ganzen Tag. 63 Schaue an ihr Sitzen und ihr Aufstehen! ich bin ihr Saitenspiel. 64 Jehova, erstatte ihnen Vergeltung nach dem Werke ihrer Hände! 65 Gib ihnen *O. du wirst ihnen erstatten… wirst ihnen geben usw. Verblendung *Eig. Verdeckung des Herzens, dein Fluch komme über sie! 66 Verfolge sie im Zorne und tilge sie unter Jehovas Himmel hinweg!