1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani
ja runtelette minua sanoillanne?
3 Job 16:20Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,
häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Olenko todella hairahtunut,
yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan
ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Tietäkää siis,
että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä
ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Job 30:20Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'
enkä saa vastausta;
huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Job 3:23; Valit. 3:5Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,
ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani
ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta,
niin että olen mennyttä,
ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Job 13:24; Job 16:9; Job 33:10; Valit. 2:5Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan
ja piti minua vihollisenansa.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä
ja tekivät tiensä minua vastaan
ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Ps. 31:12; Ps. 38:12; Ps. 88:9,19Veljeni hän on minusta loitontanut;
tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet,
ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni
pitävät minua muukalaisena,
minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;
minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,
hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Job 30:1Poikasetkin halveksivat minua;
kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Ps. 41:10; Ps. 55:13; Ps. 88:9Kaikki seuratoverini inhoavat minua,
ja ne, joita minä rakastin,
ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Job 30:30; Ps. 102:6Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,
eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,
ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,
jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 rautataltalla ja lyijyllä
hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Jes. 41:14; Hoos. 13:14Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 1. Kor. 13:12Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Ps. 17:15; 1. Joh. 3:2Hänet olen minä näkevä apunani;
minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'
— minusta muka löydetään asian juuri —
29 Matt. 5:22niin peljätkää miekkaa,
sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,
tietääksenne, että tuomari on."
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani
ja runtelette minua sanoillanne?
3 Job 16:20Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,
häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Olenko todella hairahtunut,
yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan
ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Tietäkää siis,
että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä
ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Job 30:20Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'
enkä saa vastausta;
huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Job 3:23; Valit. 3:5Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,
ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani
ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta,
niin että olen mennyttä,
ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Job 13:24; Job 16:9; Job 33:10; Valit. 2:5Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan
ja piti minua vihollisenansa.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä
ja tekivät tiensä minua vastaan
ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Ps. 31:12; Ps. 38:12; Ps. 88:9,19Veljeni hän on minusta loitontanut;
tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet,
ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni
pitävät minua muukalaisena,
minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;
minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,
hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Job 30:1Poikasetkin halveksivat minua;
kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Ps. 41:10; Ps. 55:13; Ps. 88:9Kaikki seuratoverini inhoavat minua,
ja ne, joita minä rakastin,
ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Job 30:30; Ps. 102:6Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,
eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,
ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,
jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 rautataltalla ja lyijyllä
hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Jes. 41:14; Hoos. 13:14Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 1. Kor. 13:12Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Ps. 17:15; 1. Joh. 3:2Hänet olen minä näkevä apunani;
minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'
— minusta muka löydetään asian juuri —
29 Matt. 5:22niin peljätkää miekkaa,
sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,
tietääksenne, että tuomari on."