1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat,
ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
3 sekä alhaiset että ylhäiset,
niin rikkaat kuin köyhät.
4 Minun suuni puhuu viisautta,
minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
5 Ps. 78:2Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita,
minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä,
kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
7 He luottavat tavaroihinsa
ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
8 Matt. 16:26Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa
eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis
ja jää iäti suorittamatta,
10 että hän saisi elää iankaikkisesti
eikä kuolemaa näkisi.
11 Saarn. 2:16,18; Jer. 17:11Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat,
että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat
ja jättävät toisille tavaransa.
12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti
ja heidän asuntonsa polvesta polveen;
he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
13 Saarn. 3:19Mutta ihminen, mahtavinkaan,
ei ole pysyväinen:
hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat,
ja heidän perässään niiden,
jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan,
kuolema heitä kaitsee,
jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä;
tuonela kalvaa heidän hahmoansa,
eikä heillä ole asuntoa.
16 Ps. 73:24Mutta minun sieluni Jumala lunastaa
tuonelan vallasta,
sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
17 Ps. 37:1,7Älä pelkää, jos joku rikastuu,
jos hänen talonsa komeus karttuu.
18 Job 27:16; Ps. 39:7; Luuk. 12:15Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa,
eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi,
vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö,
jotka eivät ikinä enää valoa näe.
21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla,
hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat,
ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
3 sekä alhaiset että ylhäiset,
niin rikkaat kuin köyhät.
4 Minun suuni puhuu viisautta,
minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
5 Ps. 78:2Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita,
minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä,
kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
7 He luottavat tavaroihinsa
ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
8 Matt. 16:26Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa
eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis
ja jää iäti suorittamatta,
10 että hän saisi elää iankaikkisesti
eikä kuolemaa näkisi.
11 Saarn. 2:16,18; Jer. 17:11Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat,
että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat
ja jättävät toisille tavaransa.
12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti
ja heidän asuntonsa polvesta polveen;
he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
13 Saarn. 3:19Mutta ihminen, mahtavinkaan,
ei ole pysyväinen:
hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat,
ja heidän perässään niiden,
jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan,
kuolema heitä kaitsee,
jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä;
tuonela kalvaa heidän hahmoansa,
eikä heillä ole asuntoa.
16 Ps. 73:24Mutta minun sieluni Jumala lunastaa
tuonelan vallasta,
sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
17 Ps. 37:1,7Älä pelkää, jos joku rikastuu,
jos hänen talonsa komeus karttuu.
18 Job 27:16; Ps. 39:7; Luuk. 12:15Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa,
eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi,
vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö,
jotka eivät ikinä enää valoa näe.
21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla,
hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.