Psalmit 102

Rukous hävitetyn Siionin puolesta. Katumuspsalmi.

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

2 Herra, kuule minun rukoukseni,

ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

3 *Ps. 69:18Älä peitä minulta kasvojasi,

kun minulla on ahdistus,

kallista korvasi minun puoleeni.

Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu,

ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho,

sillä minä unhotan syödä leipääni.

6 *Job 19:20Äänekkäästä vaikerruksestani

minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa,

olen kuin huuhkaja raunioissa.

8 Minä olen uneton,

olen kuin yksinäinen lintu katolla.

9 *Jes. 65:15; Jer. 29:22Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät;

ne, jotka riehuvat minua vastaan,

kiroavat minun nimeni kautta.

10 *Ps. 42:4; Ps. 80:6Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää

ja sekoitan juomani kyyneleillä

11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden,

sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

12 *Ps. 90:5; Ps. 109:23; Ps. 144:4; 1. Piet. 1:24Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo,

ja minä kuivun kuin ruoho.

13 *Ps. 9:8; Ps. 29:10; Ps. 135:13Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,

sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

14 Nouse ja armahda Siionia,

sillä aika on tehdä sille laupeus

ja määrähetki on tullut.

15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat,

ja sen soraläjiä heidän on sääli.

16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä

ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

17 kun Herra rakentaa Siionin

ja ilmestyy kunniassansa,

18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen,

jotka ovat kaikkensa menettäneet,

eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

19 *Ps. 22:31Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle,

ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan,

että Herra katsoi taivaasta maahan,

21 *Ps. 79:11; Hebr. 2:14kuullaksensa vankien huokaukset,

vapauttaaksensa kuoleman lapset,

22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä

ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

23 *Ps. 22:28; Ps. 68:33; Jes. 2:2kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen,

ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani,

on lyhentänyt minun päiväni.

25 *Ps. 90:2Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois

kesken ikääni;

sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

26 *Ps. 24:2; Ps. 33:6; Hebr. 1:10Muinoin sinä perustit maan,

ja taivaat ovat sinun käsialasi.

27 *Jes. 51:6; Jes. 54:10; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:7Ne katoavat, mutta sinä pysyt,

ne vanhenevat kaikki kuin vaate;

sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan,

ja ne muuttuvat.

28 Mutta sinä pysyt samana,

eivätkä sinun vuotesi lopu.

29 *Ps. 69:37Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa,

ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

A Prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out his complaint before the LORD.

1 Hear my prayer, O LORD, and let my cry come unto thee.*102.1 of: or, for

2 Hide not thy face from me in the day when I am in trouble; incline thine ear unto me: in the day when I call answer me speedily.

3 For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as an hearth.*102.3 like…: or, (as some read) into smoke

4 My heart is smitten, and withered like grass; so that I forget to eat my bread.

5 By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my skin.*102.5 skin: or, flesh

6 I am like a pelican of the wilderness: I am like an owl of the desert.

7 I watch, and am as a sparrow alone upon the house top.

8 Mine enemies reproach me all the day; and they that are mad against me are sworn against me.

9 For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,

10 Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast lifted me up, and cast me down.

11 My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.

12 But thou, O LORD, shalt endure for ever; and thy remembrance unto all generations.

13 Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for the time to favour her, yea, the set time, is come.

14 For thy servants take pleasure in her stones, and favour the dust thereof.

15 So the heathen shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory.

16 When the LORD shall build up Zion, he shall appear in his glory.

17 He will regard the prayer of the destitute, and not despise their prayer.

18 This shall be written for the generation to come: and the people which shall be created shall praise the LORD.

19 For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;

20 To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;*102.20 those…: Heb. the children of death

21 To declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;

22 When the people are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.

23 He weakened my strength in the way; he shortened my days.*102.23 weakened: Heb. afflicted

24 I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.

25 Of old hast thou laid the foundation of the earth: and the heavens are the work of thy hands.

26 They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:*102.26 endure: Heb. stand

27 But thou art the same, and thy years shall have no end.

28 The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.