2 Reis 19

Jesajan ennustus Jerusalemin pelastumisesta. Sanheribin häviö ja surma.

1 *Jes. 37:1Kun kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. 2 Ja hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappien vanhimmat, säkkeihin puettuina, profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, tykö. 3 *Hoos. 13:13Ja he sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4 *2. Kun. 18:28Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee kaikki Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Niin kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" 5 Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan tykö, 6 sanoi Jesaja heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. 7 Katso, minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassansa.'"

8 Ja Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt Laakiista pois.

9 Mutta kun Sanherib kuuli Tirhakasta, Etiopian kuninkaasta, sanottavan: "Katso, hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", lähetti hän taas sanansaattajat Hiskian tykö ja käski sanoa: 10 *2. Kun. 18:30"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. 11 Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit! 12 Ovatko kansain jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13 Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'"

14 Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän Herran temppeliin; ja Hiskia levitti sen Herran eteen. 15 *1. Sam. 4:4; Ps. 80:2; Ps. 99:1Ja Hiskia rukoili Herran edessä ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 16 Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule Sanheribin sanat, kuinka hän lähetti tuon miehen herjaamaan elävää Jumalaa. 17 Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja heidän maansa. 18 *Ps. 115:4; Ps. 135:15Ja he ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen; sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden he voivat hävittää ne. 19 Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala."

20 Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mitä sinä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen minä olen kuullut. 21 Ja tämä on sana, jonka Herra on puhunut hänestä:

Neitsyt, tytär Siion,

halveksii ja pilkkaa sinua;

tytär Jerusalem

nyökyttää ilkkuen päätänsä sinun jälkeesi.

22 Ketä olet herjannut ja häväissyt,

ja ketä vastaan olet korottanut äänesi?

Korkealle olet kohottanut silmäsi

Israelin Pyhää vastaan.

23 Sanansaattajaisi kautta

sinä herjasit Herraa ja sanoit:

'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle,

Libanonin ääriin saakka;

minä hakkasin maahan sen korkeat setrit,

sen parhaat kypressit,

ja tunkeuduin sen etäisimpään yöpaikkaan,

sen rehevimpään metsään;

24 minä kaivoin kaivoja

ja join kuiviin muukalaisten vedet,

ja jalkapohjallani minä kuivasin kaikki Egyptin virrat'.

25 Etkö ole kuullut:

kauan sitten minä olen tätä valmistanut,

muinaisuudesta saakka tätä aivoitellut!

Nyt minä olen sen toteuttanut,

ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit

autioiksi kiviroukkioiksi,

26 *Ps. 129:6ja niiden asukkaat olivat voimattomat,

he kauhistuivat ja joutuivat häpeään;

heidän kävi niinkuin kedon ruohon

ja niinkuin vihannan heinän,

niinkuin katolla kasvavain kortten

ja niinkuin laihon, joka kuivettuu

ennen oljelle tulemistaan.

27 *Ps. 139:2Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit, minä sen tiedän,

niinkuin senkin, että sinä raivoat minua vastaan.

28 *Hes. 29:4; Hes. 38:4Koska sinä minua vastaan raivoat

ja koska sinun ylpeytesi on tullut minun korviini,

niin minä panen koukkuni sinun nenääsi

ja suitseni sinun suuhusi

ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.

29 *3. Moos. 25:5Ja tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesanto-aaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 30 Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 31 Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran kiivaus on sen tekevä.

32 Sentähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta:

Hän ei tule tähän kaupunkiin

eikä siihen nuolta ammu,

ei tuo sitä vastaan kilpeä

eikä luo sitä vastaan vallia.

33 Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa,

ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra.

34 *2. Kun. 20:6Sillä minä varjelen tämän kaupungin

ja pelastan sen

itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."

35 *2. Aik. 32:20Ja sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, ne olivat kaikki kuolleina ruumiina. 36 Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi takaisin ja jäi Niiniveen. 37 Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat Adrammelek ja Sareser hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Jérusalem sauvée, et l’armée de Sanchérib détruite

1 *És 37:1.Lorsque le roi Ézéchias eut entendu cela, il déchira ses vêtements, se couvrit d’un sac, et alla dans la maison de l’Éternel. 2 Il envoya Éliakim, chef de la maison du roi, Schebna, le secrétaire, et les plus anciens des sacrificateurs, couverts de sacs, vers Ésaïe, le prophète, *És 1:1.fils d’Amots. 3 Et ils lui dirent: Ainsi parle Ézéchias: Ce jour est un jour d’angoisse, de châtiment et d’opprobre; car les enfants sont près de sortir du sein maternel, et il n’y a point de force pour l’enfantement. 4 Peut-être l’Éternel, ton Dieu, a-t-il entendu toutes les paroles de Rabschaké, que le roi d’Assyrie, son maître, a envoyé pour insulter au Dieu vivant, et peut-être l’Éternel, ton Dieu, exercera-t-il ses châtiments à cause des paroles qu’il a entendues. Fais donc monter une prière pour le reste qui subsiste encore. 5 Les serviteurs du roi Ézéchias allèrent donc auprès d’Ésaïe. 6 Et Ésaïe leur dit: Voici ce que vous direz à votre maître: Ainsi parle l’Éternel: Ne t’effraie point des paroles que tu as entendues et par lesquelles m’ont outragé les serviteurs du roi d’Assyrie. 7 Je vais mettre en lui un esprit tel que, sur une nouvelle qu’il recevra, il retournera dans son pays; et je le ferai tomber par l’épée dans son pays. 8 Rabschaké, s’étant retiré, trouva le roi d’Assyrie qui attaquait Libna, car il avait appris son départ de Lakis. 9 Alors le roi d’Assyrie reçut une nouvelle au sujet de Tirhaka, roi d’Éthiopie; on lui dit: Voici, il s’est mis en marche pour te faire la guerre. Et le roi d’Assyrie envoya de nouveau des messagers à Ézéchias, en disant: 10 Vous parlerez ainsi à Ézéchias, roi de Juda: Que ton Dieu, auquel tu te confies, ne t’abuse point en disant: Jérusalem ne sera pas livrée entre les mains du roi d’Assyrie. 11 Voici, tu as appris ce qu’ont fait les rois d’Assyrie à tous les pays, et comment ils les ont détruits; et toi, tu serais délivré! 12 Les dieux des nations que mes pères ont détruites les ont-ils délivrées, Gozan, Charan, Retseph, et les fils d’Éden qui sont à Telassar? 13 Où sont le roi de Hamath, le roi d’Arpad, et le roi de la ville de Sepharvaïm, d’Héna et d’Ivva? 14 Ézéchias prit la lettre de la main des messagers, et la lut. Puis il monta à la maison de l’Éternel, et la déploya devant l’Éternel, 15 à qui il adressa cette prière: Éternel, Dieu d’Israël, assis sur les chérubins! C’est toi qui es le seul Dieu de tous les royaumes de la terre, c’est toi qui as fait les cieux et la terre. 16 Éternel! Incline ton oreille, et écoute. Éternel! Ouvre tes yeux, et regarde. Entends les paroles de Sanchérib, qui a envoyé Rabschaké pour insulter au Dieu vivant. 17 Il est vrai, ô Éternel! Que les rois d’Assyrie ont détruit les nations et ravagé leurs pays, 18 et qu’ils ont jeté leurs dieux dans le feu; mais ce n’étaient point des dieux, c’étaient des ouvrages de mains d’homme, du bois et de la pierre; et ils les ont anéantis. 19 Maintenant, Éternel, notre Dieu! Délivre-nous de la main de Sanchérib, et que tous les royaumes de la terre sachent que toi seul es Dieu, ô Éternel! 20 Alors Ésaïe, fils d’Amots, envoya dire à Ézéchias: Ainsi parle l’Éternel, le Dieu d’Israël: J’ai entendu la prière que tu m’as adressée au sujet de Sanchérib, roi d’Assyrie. 21 Voici la parole que l’Éternel a prononcée contre lui:

Elle te méprise, elle se moque de toi,

La vierge, fille de Sion;

Elle hoche la tête après toi,

La fille de Jérusalem.

22 Qui as-tu insulté et outragé?

Contre qui as-tu élevé la voix?

Tu as porté tes yeux en haut

Sur le Saint d’Israël!

23 Par tes messagers tu as insulté le Seigneur,

Et tu as dit:

Avec la multitude de mes chars,

J’ai gravi le sommet des montagnes,

Les extrémités du Liban;

Je couperai les plus élevés de ses cèdres,

Les plus beaux de ses cyprès,

Et j’atteindrai sa dernière cime,

Sa forêt semblable à un verger;

24 J’ai creusé, et j’ai bu des eaux étrangères,

Et je tarirai avec la plante de mes pieds

Tous les fleuves de l’Égypte.

25 N’as-tu pas appris que j’ai préparé ces choses de loin,

Et que je les ai résolues dès les temps anciens?

Maintenant j’ai permis qu’elles s’accomplissent,

Et que tu réduisisses des villes fortes en monceaux de ruines.

26 Leurs habitants sont impuissants,

Épouvantés et confus;

Ils sont comme l’herbe des champs et la tendre verdure,

Comme le gazon des toits

Et le blé qui sèche avant la formation de sa tige.

27 Mais je sais quand tu t’assieds, quand tu sors et quand tu entres,

Et quand tu es furieux contre moi.

28 Parce que tu es furieux contre moi,

Et que ton arrogance est montée à mes oreilles,

Je mettrai ma boucle à tes narines et mon mors entre tes lèvres,

Et je te ferai retourner par le chemin par lequel tu es venu.

29 Que ceci soit un signe pour toi: On a mangé une année le produit du grain tombé, et une seconde année ce qui croît de soi-même; mais la troisième année, vous sèmerez, vous moissonnerez, vous planterez des vignes, et vous en mangerez le fruit. 30 Ce qui aura été sauvé de la maison de Juda, ce qui sera resté poussera encore des racines par-dessous, et portera du fruit par-dessus. 31 Car de Jérusalem il sortira un reste, et de la montagne de Sion des réchappés. Voilà ce que fera le zèle de l’Éternel des armées. 32 C’est pourquoi ainsi parle l’Éternel sur le roi d’Assyrie:

Il n’entrera point dans cette ville,

Il n’y lancera point de traits,

Il ne lui présentera point de boucliers,

Et il n’élèvera point de retranchements contre elle.

33 Il s’en retournera par le chemin par lequel il est venu,

Et il n’entrera point dans cette ville, dit l’Éternel.

34 *2 R 20:6.Je protégerai cette ville pour la sauver,

A cause de moi, et à cause de David, mon serviteur.

35 *És 37:36.Cette nuit-là, l’ange de l’Éternel sortit, et frappa dans le camp des Assyriens cent quatre-vingt-cinq mille hommes. Et quand on se leva le matin, voici, c’étaient tous des corps morts. 36 Alors Sanchérib, roi d’Assyrie, leva son camp, partit et s’en retourna; et il resta à Ninive. 37 Or, comme il était prosterné dans la maison de Nisroc, son dieu, *2 Ch 32:21.És 37:38.Adrammélec et Scharetser, ses fils, le frappèrent avec l’épée, et s’enfuirent au pays d’Ararat. Et Ésar-Haddon, son fils, régna à sa place.