Deuteronômio 32

Mooseksen virsi. Mooses kehoittaa vielä kansaa noudattamaan lakia ja saa käskyn nousta Nebon vuorelle katselemaan luvattua maata.

1 *5. Moos. 31:28; Jes. 1:2"Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun,

ja kuulkoon maa minun suuni sanat!

2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni,

kasteena valukoon puheeni

niinkuin vihma vihannalle,

niinkuin sadekuuro ruohikolle.

3 *Ps. 34:4Sillä minä julistan Herran nimeä;

antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

4 *Ps. 92:16Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa,

sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat.

Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä,

vanhurskas ja vakaa hän on.

5 *2. Moos. 32:9; Jes. 1:3; Matt. 12:39Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan,

he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku —

tuo nurja ja kiero sukupolvi!

6 *Mal. 1:6Niinkö sinä maksat Herralle,

sinä houkka ja tyhmä kansa?

Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi?

Hän sinut teki ja valmisti.

7 Muistele muinaisia päiviä,

ajattele menneiden sukupolvien vuosia.

Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa,

vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

8 *1. Moos. 11:8Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille,

kun hän erotteli ihmisten lapset,

silloin hän määräsi kansojen rajat

israelilaisten luvun mukaan.

9 *2. Moos. 19:5; 1. Piet. 2:9Sillä Herran kansa on hänen osuutensa,

Jaakob on hänen perintöosansa.

10 Erämaasta hän löysi hänet,

autiosta, ulvovasta korvesta;

hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa,

varjeli häntä kuin silmäteräänsä.

11 *2. Moos. 19:4; Jes. 63:9Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon

ja liitelee poikastensa suojana,

niin hän levitti siipensä, otti hänet

ja kantoi häntä sulillansa.

12 Herra yksin johdatti häntä,

eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

13 Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli

ja ruokki häntä pellon antimilla;

hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta

ja öljyä kovasta kivestä.

14 Hän antoi voita lehmistä

ja maitoa lampaista

sekä karitsain ja oinasten rasvaa,

Baasanin härkiä ja kauriita

ja parasta vehnän ydintä;

ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

15 Ja Jesurun*Israelin hyväilynimi; muistuttaa hebrealaista sanaa jaashar, suora; vrt. 33:5,26. Jes. 44:2. lihoi ja alkoi potkia,

sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä.

Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet,

ja halveksui pelastuksensa kalliota.

16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan,

he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.

17 *Ps. 106:37; 1. Kor. 10:20He uhrasivat riivaajille, epäjumalille,

jumalille, joita he eivät tunteneet,

uusille, äsken tulleille,

joista teidän isänne eivät tienneet.

18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut;

sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät,

sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni,

minä katson, mikä heidän loppunsa on;

sillä he ovat nurja suku,

lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

21 *Room. 10:19He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla,

jotka eivät jumalia ole,

ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa;

niin minäkin herätän heidän kiivautensa

kansalla, joka ei ole kansa,

vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

22 *Jer. 15:14; Jer. 17:4Sillä minun vihani tuli on syttynyt,

ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka;

se kuluttaa maan kasvuinensa

ja polttaa vuorten perustukset.

23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä,

kaikki nuoleni minä heihin ammun.

24 *5. Moos. 28:22He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon,

kulkutautien poltteeseen;

minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat

ja tomussa matelevaisten myrkyn.

25 *Valit. 1:20Ulkona surmaa miekka

ja sisällä kauhu

sekä nuorukaisen että neitosen,

sekä imeväisen että harmaapään.

26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois,

hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

27 *4. Moos. 14:15; Hes. 20:14jollen varoisi,

että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa,

että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin,

että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu,

eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'.

28 Sillä he ovat neuvoton kansa,

eikä heissä ole ymmärrystä.

29 Jos he viisaita olisivat,

niin he käsittäisivät tämän,

he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.

30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa,

kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta,

jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt

ja Herra luovuttanut heitä!

31 Sillä heidän kallionsa ei ole

niinkuin meidän kalliomme;

niin vihollisemmekin päättelevät.

32 *Hes. 16:49Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa,

se on kotoisin Gomorran viinitarhoista;

heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,

heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä,

kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani,

sinetillä lukittuna minun aitoissani?

35 *Room. 12:19; Hebr. 10:30Minun on kosto ja rankaiseminen,

säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu.

Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä,

ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.

36 *1. Kun. 14:10; 2. Kun. 14:26Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa

ja armahtaa palvelijoitansa,

koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa

ja että kaikki tyynni on lopussa.

37 Silloin hän kysyy:

'Missä ovat nyt niiden jumalat,

missä kallio, johon he turvasivat,

38 *Tuom. 10:14missä ne, jotka söivät

heidän teurasuhriensa rasvan

ja joivat heidän juomauhriensa viinin?'

Nouskoot ne auttamaan teitä,

olkoot ne teidän suojananne.

39 *5. Moos. 4:35; 1. Sam. 2:6; Jes. 45:5; Hoos. 6:1Katsokaa nyt, että minä, minä olen,

eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani.

Minä kuoletan ja minä teen eläväksi,

minä lyön ja minä parannan;

eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

40 *Ilm. 10:5Minä nostan käteni taivasta kohti

ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti,

kun minä teroitan miekkani salaman,

41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään,

niin minä kostan vastustajilleni

ja maksan vihamiehilleni.

Minä annan nuolteni juopua verestä —

42 ja minun miekkani syö lihaa —

surmattujen ja vangittujen verestä,

vihollispäällikköjen päistä.

43 *Ps. 9:13; Room. 15:10; Ilm. 19:2Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat,

hänen kansaansa,

sillä hän kostaa palvelijoittensa veren;

hän antaa koston kohdata vastustajiansa

ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa."

44 *4. Moos. 13:17Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika. 45 Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 *5. Moos. 6:6; 5. Moos. 11:18sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. 47 *Hebr. 4:12Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."

48 Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen: 49 *4. Moos. 27:21"Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi. 50 *4. Moos. 20:25; 4. Moos. 33:38Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö, 51 *4. Moos. 20:12koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä. 52 *5. Moos. 34:4Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."

Cantique de Moïse

1 Cieux! Prêtez l’oreille, et je parlerai;

Terre! Écoute les paroles de ma bouche.

2 Que mes instructions se répandent comme la pluie,

Que ma parole tombe comme la rosée,

Comme des ondées sur la verdure,

Comme des gouttes d’eau sur l’herbe!

3 Car je proclamerai le nom de l’Éternel.

Rendez gloire à notre Dieu!

4 Il est le rocher; ses œuvres sont parfaites,

Car toutes ses voies sont justes;

C’est un Dieu fidèle et sans iniquité,

Il est juste et droit.

5 S’ils se sont corrompus, à lui n’est point la faute;

La honte est à ses enfants,

Race fausse et perverse.

6 Est-ce l’Éternel que vous en rendrez responsable,

Peuple insensé et dépourvu de sagesse?

N’est-il pas ton père, ton créateur?

N’est-ce pas lui qui t’a formé, et qui t’a affermi?

7 Rappelle à ton souvenir les anciens jours,

Passe en revue les années, génération par génération,

Interroge ton père, et il te l’apprendra,

Tes vieillards, et ils te le diront.

8 Quand le Très-Haut donna un héritage aux nations,

Quand il sépara les enfants des hommes,

Il fixa les limites des peuples

D’après le nombre des enfants d’Israël,

9 Car la portion de l’Éternel, c’est son peuple,

Jacob est la part de son héritage.

10 Il l’a trouvé dans une contrée déserte,

Dans une solitude aux effroyables hurlements;

Il l’a entouré, il en a pris soin,

Il l’a gardé comme la prunelle de son œil,

11 Pareil à l’aigle qui éveille sa couvée,

Voltige sur ses petits,

Déploie ses ailes, les prend,

Les porte sur ses plumes.

12 L’Éternel seul a conduit son peuple,

Et il n’y avait avec lui aucun dieu étranger.

13 Il l’a fait monter sur les hauteurs du pays,

Et Israël a mangé les fruits des champs;

Il lui a fait sucer le miel du rocher,

L’huile qui sort du rocher le plus dur,

14 La crème des vaches et le lait des brebis,

Avec la graisse des agneaux,

Des béliers de Basan et des boucs,

Avec la fleur du froment;

Et tu as bu le sang du raisin, le vin.

15 Israël est devenu gras, et il a regimbé;

Tu es devenu gras, épais et replet!

Et il a abandonné Dieu, son créateur,

Il a méprisé le rocher de son salut,

16 Ils ont excité sa jalousie par des dieux étrangers,

Ils l’ont irrité par des abominations;

17 Ils ont sacrifié à des idoles qui ne sont pas Dieu,

A des dieux qu’ils ne connaissaient point,

Nouveaux, venus depuis peu,

Et que vos pères n’avaient pas craints.

18 Tu as abandonné le rocher qui t’a fait naître,

Et tu as oublié le Dieu qui t’a engendré.

19 L’Éternel l’a vu, et il a été irrité,

Indigné contre ses fils et ses filles.

20 Il a dit: Je leur cacherai ma face,

Je verrai quelle sera leur fin;

Car c’est une race perverse,

Ce sont des enfants infidèles.

21 *Ro 10:19.Ils ont excité ma jalousie par ce qui n’est point Dieu,

Ils m’ont irrité par leurs vaines idoles;

Et moi, j’exciterai leur jalousie par ce qui n’est point un peuple,

Je les irriterai par une nation insensée.

22 Car *Jé 15:14.le feu de ma colère s’est allumé,

Et il brûlera jusqu’au fond du séjour des morts;

Il dévorera la terre et ses produits,

Il embrasera les fondements des montagnes.

23 J’accumulerai sur eux les maux,

J’épuiserai mes traits contre eux.

24 Ils seront desséchés par la faim, consumés par la fièvre

Et par des maladies violentes;

J’enverrai parmi eux la dent des bêtes féroces

Et le venin des serpents.

25 Au-dehors, on périra par l’épée,

Et au-dedans, par d’effrayantes calamités:

Il en sera du jeune homme comme de la jeune fille,

De l’enfant à la mamelle comme du vieillard.

26 Je voudrais dire: Je les emporterai d’un souffle,

Je ferai disparaître leur mémoire d’entre les hommes!

27 Mais je crains les insultes de l’ennemi,

Je crains que leurs adversaires ne se méprennent,

Et qu’ils ne disent: Notre main a été puissante,

Et ce n’est pas l’Éternel qui a fait toutes ces choses.

28 C’est une nation qui a perdu le bon sens,

Et il n’y a point en eux d’intelligence.

29 S’ils étaient sages, voici ce qu’ils comprendraient,

Et ils penseraient à ce qui leur arrivera.

30 Comment un seul en poursuivrait-il mille,

Et deux en mettraient-ils dix mille en fuite,

Si leur Rocher ne les avait vendus,

Si l’Éternel ne les avait livrés?

31 Car leur rocher n’est pas comme notre Rocher,

Nos ennemis en sont juges.

32 Mais leur vigne est du plant de Sodome

Et du terroir de Gomorrhe;

Leurs raisins sont des raisins empoisonnés,

Leurs grappes sont amères;

33 Leur vin, c’est le venin des serpents,

C’est le poison cruel des aspics.

34 Cela n’est-il pas caché près de moi,

Scellé dans mes trésors?

35 *Ro 12:19.Hé 10:30.1 Pi 2:23.A moi la vengeance et la rétribution,

Quand leur pied chancellera!

Car le jour de leur malheur est proche,

Et ce qui les attend ne tardera pas.

36 L’Éternel jugera son peuple;

Mais il aura pitié de ses serviteurs,

En voyant que leur force est épuisée,

Et qu’il n’y a plus ni esclave ni homme libre.

37 Il dira: Où sont leurs dieux,

Le rocher qui leur servait de refuge,

38 Ces dieux qui mangeaient la graisse de leurs victimes,

Qui buvaient le vin de leurs libations?

Qu’ils se lèvent, qu’ils vous secourent,

Qu’ils vous couvrent de leur protection!

39 Sachez donc que c’est moi qui suis Dieu,

*De 4:35.És 45:5,18,22.Et qu’il n’y a point de dieu près de moi;

*1 S 2:6.Je fais vivre et je fais mourir,

Je blesse et je guéris,

Et personne ne délivre de ma main.

40 Car je lève ma main vers le ciel,

Et je dis: Je vis Éternellement!

41 Si j’aiguise l’éclair de mon épée

Et si ma main saisit la justice,

Je me vengerai de mes adversaires

Et je punirai ceux qui me haïssent;

42 Mon épée dévorera leur chair,

Et j’enivrerai mes flèches de sang,

Du sang des blessés et des captifs,

De la tête des chefs de l’ennemi.

43 *Ro 15:10.Nations, chantez les louanges de son peuple!

Car l’Éternel venge le sang de ses serviteurs,

Il se venge de ses adversaires,

Et il fait l’expiation pour son pays, pour son peuple.

44 Moïse vint et prononça toutes les paroles de ce cantique en présence du peuple; Josué, fils de Nun, était avec lui. 45 Lorsque Moïse eut achevé de prononcer toutes ces paroles devant tout Israël, 46 il leur dit: Prenez à cœur toutes les paroles que je vous conjure aujourd’hui de recommander à vos enfants, afin qu’ils observent et mettent en pratique toutes les paroles de cette loi. 47 Car ce n’est pas une chose sans importance pour vous; c’est votre vie, et c’est par là que vous prolongerez vos jours dans le pays dont vous aurez la possession, après avoir passé le Jourdain.

48 Ce même jour, l’Éternel parla à Moïse, et dit: 49 *No 27:12.Monte sur cette montagne d’Abarim, sur le mont Nebo, au pays de Moab, vis-à-vis de Jéricho; et regarde le pays de Canaan que je donne en propriété aux enfants d’Israël. 50 Tu mourras sur la montagne où tu vas monter, et tu seras recueilli auprès de ton peuple, comme Aaron, *No 27:13;33:38.ton frère, est mort sur la montagne de Hor et a été recueilli auprès de son peuple, 51 parce que vous avez *No 20:12.péché contre moi au milieu des enfants d’Israël, près des eaux de Meriba, à Kadès, dans le désert de Tsin, et que vous ne m’avez point sanctifié au milieu des enfants d’Israël. 52 Tu verras le pays devant toi; mais tu n’entreras point dans le pays que je donne aux enfants d’Israël.