1 Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 3 Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 4 *1. Sam. 16:1; Miika 5:2; Joh. 7:42Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 5 *Matt. 1:18; Luuk. 1:27verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 7 *Matt. 1:25Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

8 Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9 Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10 Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11 teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12 Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

13 *Ps. 148:2; Dan. 7:10; Ilm. 5:11-12Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

14 *Jes. 57:19; Luuk. 19:38; Room. 5:1; Ef. 2:14,17"Kunnia Jumalalle korkeuksissa,

ja maassa rauha

ihmisten kesken,

joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

15 Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". 16 Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17 Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18 Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19 *Luuk. 2:51Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20 Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

21 *1. Moos. 17:10,12; Matt. 1:21,25; Luuk. 1:31; Gal. 4:4Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa.

22 *3. Moos. 12:2-4Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen 23 *2. Moos. 13:2,12; 2. Moos. 22:29; 2. Moos. 34:19; 4. Moos. 3:13— niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" — 24 *3. Moos. 12:6,8ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.

25 Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. 26 Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. 27 Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, 28 otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:

29 *1. Moos. 46:30; Fil. 1:23"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi

rauhaan menemään, sanasi mukaan;

30 *Ps. 98:2-3; Jes. 52:10; Luuk. 1:68; Luuk. 3:6sillä minun silmäni ovat nähneet

sinun autuutesi,

31 jonka sinä olet valmistanut

kaikkien kansojen nähdä,

32 *Jes. 25:7; Jes. 42:6; Jes. 46:13; Jes. 49:6; Ap. t. 13:47; Ap. t. 28:28valkeudeksi,

joka on ilmestyvä pakanoille,

ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".

33 Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. 34 *Jes. 8:14; Jes. 28:16; Matt. 21:44; Ap. t. 28:22; Room. 9:32-33; 1. Kor. 1:23-24; 2. Kor. 2:16; 1. Piet. 2:6-8Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan 35 *Joh. 19:25— ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä — että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi".

36 Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37 *1. Tim. 5:5ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. 38 *Jes. 52:9Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

39 *Matt. 2:23Ja täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. 40 *Luuk. 1:80; Luuk. 2:52Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.

41 *2. Moos. 23:15,17; 2. Moos. 34:23Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 42 Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 43 *2. Moos. 12:18Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; 45 mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. 46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" 50 *Luuk. 9:45; Luuk. 18:34Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.

51 *Luuk. 2:19Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52 *1. Sam. 2:26; Sananl. 3:4Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

1 Apie tą laiką Romos imperatorius Cezaris Augustas paskelbė privalomą visos tautos gyventojų surašymą. 2 Šis surašymas vyko, kai Siriją valdė Kvirinas. 3 Visi privalėjo registruotis savo protėvių namuose. 4 Kadangi Juozapas buvo iš karališkos giminės, jam reikėjo vykti į Betliejaus miestą Judėjoje, į senuosius karaliaus Dovydo namus. Jis keliavo iš Galilėjos kaimelio Nazareto. 5 Jis pasiėmė drauge savo sužadėtinę Mariją, kuri buvo nėščia. 6 Ten ir atėjo metas gimdyti; 7 Marija pagimdė pirmagimį Sūnų, suvystė ir paguldė ėdžiose, kadangi jiems miestelio užeigose neatsirado vietos.

8 Tą naktį keletas piemenų laukuose ganė avis. 9 Staiga tarp jų pasirodė angelas ir aplinkui viskas nušvito dangaus šviesa. Piemenys labai išsigando, 10 bet angelas juos nuramino. „Nebijokite! – tarė jis. – Aš skelbiu jums pačią linksmiausią naujieną, kuri skirta kiekvienam žmogui! 11 Šią naktį Betliejuje gimė Išgelbėtojas – Viešpats ir Mesijas! 12 Kaip jūs atpažinsite Jį? Jūs rasite Kūdikį, suvystytą ir paguldytą ėdžiose!" 13 Tuojau pasirodė daugybė kitų angelų – dangiškoji kariuomenė, kuri garbino Dievą giedodama: 14 „Šlovė Dievui aukštybėse, o žemėje ramybė Jo mylimiems žmonėms!"

15 Kai šis didžiulis būrys angelų grįžo į dangų, piemenys sakė vieni kitiems: „Eime į Betliejų! Ten pamatysime šį nuostabų dalyką, apie kurį mums Viešpats yra paskelbęs." 16 Jie nuskubėjo į kaimą pas Mariją ir Juozapą. Ėdžiose gulėjo Kūdikis. 17 Piemenys pasakojo visiems, ką angelas buvo sakęs jiems apie Vaikelį. 18 Visi, kurie girdėjo piemenų pasakojimą, labai stebėjosi. 19 Marija saugojo šituos dalykus širdyje ir dažnai juos apmąstydavo. 20 Piemenys grįžo į laukus prie savo bandų, dėkodami Dievui už angelų apsilankymą ir už tai, kad pamatė Vaikelį, kaip angelas jiems buvo sakęs.

21 Po aštuonių dienų, apipjaustymo ceremonijos metu, berniukas buvo pavadintas Jėzumi. Šį vardą angelas davė dar Kūdikiui nesant įsčiose.

22 Kai atėjo Marijos aukos šventykloje laikas, po vaiko gimimo, kaip reikalavo Mozės įstatymai, tėvai nunešė Jį Jeruzalėn aukoti Dievui, 23 nes tame įstatyme Viešpaties pasakyta: „Kiekvienas moters pirmagimis berniukas turi būti pašvęstas Viešpačiui." 24 Ta pačia proga Jėzaus tėvai atnašavo „porą balandžių burkuolių arba du jauniklius karvelius", kaip buvo reikalaujama įstatyme.

25 Tą dieną šventykloje buvo Jeruzalės gyventojas, vardu Simeonas. Tai buvo geras ir dievobaimingas žmogus, kupinas Šventosios Dvasios ir nuolat laukiantis Mesijo pasirodymo. 26 Šventoji Dvasia jam buvo apreiškusi, kad jis nemirs, kol pamatys Jį – Dievo pateptąjį Karalių. 27 Šventoji Dvasia paskatino jį nueiti į šventyklą. Tą dieną, kai Marija su Juozapu atnešė Jėzų, 28 Simeonas buvo ten ir, paėmęs Vaikelį į savo rankas, šlovino Dievą:

29 „Dabar, Viešpatie, aš jau galiu ramus mirti!

30 Aš Jį pamačiau, kaip buvai žadėjęs.

Aš pamačiau Išgelbėtoją,

31 kurį Tu davei pasauliui.

32 Jis – toji Šviesa, kuri švies tautoms,

ir Jis bus Tavo tautos, Izraelio, žmonių garbė!"

33 Juozapas ir Marija stovėjo stebėdamiesi tuo, kas buvo sakoma apie Jėzų. 34 Simeonas palaimino juos ir tarė Marijai: „Kalavijas persmeigs tavo sielą, nes šį Kūdikį Izraelyje daugelis paniekins savo pačių pražūčiai.

35 Bet daugybei kitų Jis bus pats didžiausias džiaugsmas ir atsiskleis slapčiausios jų širdžių godos."

36 Tą dieną šventykloje buvo ir pranašė Ona. Ji buvo iš Asero giminės, Fanuelio duktė. Moteris buvo sena, nes po septynerių vedybinio gyvenimo metų jau našlavo aštuoniasdešimt keturis metus. 37 Ji niekada nepasitraukdavo iš šventyklos, dieną ir naktį garbindavo Dievą melsdamasi ir dažnai pasninkaudama. 38 Ji priėjo, kai Simeonas kalbėjo su Juozapu ir Marija, ir taip pat pradėjo dėkoti Dievui ir pasakoti Jeruzalėje visiems, kurie laukė Išgelbėtojo, kad Mesijas pagaliau atėjo. 39 Atlikę viską pagal Viešpaties įsakymus, Jėzaus tėvai grįžo namo į Nazareto miestą Galilėjoje. 40 Čia berniukas augo ir tvirtėjo, pasižymėdamas neįprasta Jo amžiui išmintimi, o Dievas Jį apdovanodavo Savo malone.

41,42 Kai Jėzui sukako dvylika metų, Jis lydėjo tėvus į Jeruzalę, į tradicinę Velykų šventę, kurioje jie kasmet lankydavosi. 43 Pasibaigus iškilmėms, visi keliavo namo į Nazaretą, bet Jėzus pasiliko Jeruzalėje. Pirmą dieną tėvai Jo nepasigedo, 44 nes manė, kad Jis esąs tarp keliaujančiųjų. Kai Jėzus nepasirodė kitą vakarą, jie puolė Jo ieškoti tarp giminių ir draugų. 45 Negalėdami rasti, jie grįžo į Jeruzalę.

46 Po trijų dienų jie pagaliau surado Jėzų šventykloje. Su įstatymo mokytojais Jis kalbėjosi apie sudėtingus dalykus, 47 stebindamas visus išmanymu ir Savo atsakymais. 48 Tėvai nežinojo, ką galvoti. „Sūnau! – priekaištavo mama. – Kodėl Tu taip pasielgei? Mes nepaprastai išsigandome, Tavęs visur ieškodami." 49 „Kam jums reikėjo Manęs ieškoti? Ar jūs nesuprantate, kad Man reikia būti čia, šventykloje, Mano Tėvo namuose?" 50 Bet jie nesuvokė, apie ką Jis kalba.

51 Tada Jis grįžo su tėvais į Nazaretą ir buvo klusnus. O Jo motina dėjosi visa tai į širdį. 52 Su metais Jėzus darėsi išmintingesnis ir buvo mylimas Dievo bei žmonių.