Roomalaiskirje 10

Juutalaiset kyllä kiivailivat Jumalan puolesta, mutta eivät alistuneet Jumalan vanhurskauden alle 1-3. Tämä saavutetaan ainoastaan uskomalla Kristukseen, joka on lain loppu ja sanassaan aina on meitä lähellä 4-13. Usko tulee evankeliumin saarnasta, mutta juutalaiset eivät olleet evankeliumille kuuliaisia, vaan hylkäsivät heille tarjotun armon, niinkuin heistä oli ennustettukin 14-21.

1 *Room. 9:3Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. 2 *Ap. t. 22:3; Gal. 1:14Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; 3 *Room. 9:30-32; Fil. 3:9sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

4 *Matt. 5:17; Ap. t. 13:38-39; 2. Kor. 3:13; Gal. 3:24; Hebr. 8:13Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. 5 *3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Luuk. 10:28; Gal. 3:12Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. 6 *5. Moos. 30:11-13; Joh. 3:13Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, 7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. 8 *5. Moos. 30:14Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. 9 *Matt. 10:32; Luuk. 12:8; Ap. t. 16:31Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10 *2. Kor. 4:13sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. 11 *Ps. 25:3; Jes. 28:16; Room. 9:33Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". 12 *Ap. t. 10:34-36; Room. 3:22-29; Ef. 1:7; Ef. 2:4,7; 1. Tim. 2:3-6Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13 *Joel 2:32; Ap. t. 2:21Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

14 *Ap. t. 8:31Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 15 *Jes. 52:7; Nah. 1:15; Ef. 6:15Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on:

"Kuinka suloiset ovat niiden jalat,

jotka hyvää sanomaa julistavat!"

16 *Jes. 53:1; Joh. 12:38Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo:

"Herra, kuka uskoo

meidän saarnamme?"

17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. 18 *Ps. 19:4-5; Jes. 49:6; Matt. 24:14; 2. Kor. 2:14; Kol. 1:6,23Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat:

"Heidän äänensä on kulkenut

kaikkiin maihin,

ja heidän sanansa maan piirin ääriin."

19 *5. Moos. 32:21Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo:

"Minä herätän teidän kiivautenne

kansan kautta, joka ei ole kansa,

ymmärtämättömän kansan kautta

minä teitä kiihoitan".

20 *Jes. 65:1-2; Room. 9:30Ja Esaias on rohkea ja sanoo:

"Minut ovat löytäneet ne,

jotka eivät minua etsineet;

minä olen ilmestynyt niille,

jotka eivät minua kysyneet".

21 Mutta Israelista hän sanoo:

"Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni

tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".

1 Vennad ja õed, minu südame igatsus ja palve Jumala poole on, et nad pääseksid! 2 Ma tunnistan nende kasuks, et neil on agarust Jumala asjus, aga see ei põhine selgel arusaamisel tõest. 3 Kuna nad ei tunne Jumala teed õigeksmõistmiseks ja püüavad kehtestada õigeksmõistmist omal viisil, ei ole nad allunud Jumala õigeksmõistmisele. 4 Sest Seaduse lõpp on Kristus, õigeksmõistmiseks igaühele, kes usub.

5 Sest Mooses kirjutab Seadusest tuleneva õigeksmõistmise kohta: „Igaüks, kes seda täidab, elab selle järgi." 6 Kuid usul põhinev õigeksmõistmine räägib nõnda: „Ära ütle oma südames: „Kes läheb üles taevasse?" " (see on – Kristust alla tooma) 7 „või: „Kes läheb alla sügavikku?" " (see on – Kristust surnuist üles tooma).

8 Selle asemel ütleb ta: „Sõna on su lähedal, sinu suus ja su südames!" See on ususõna, mida me kuulutame. 9 Sest kui sa oma suuga tunnistad, et Jeesus on Issand, ja oma südamega usud, et Jumal on ta üles äratanud surnuist, siis sind päästetakse. 10 Sest südamega usutakse õigeksmõistmiseks ja suuga tunnistatakse päästeks.

11 Sest Pühakiri ütleb: „Igaüks, kes temasse usub, ei jää häbisse." 12 Seega ei ole vahet juudil ja mittejuudil; seesama Issand on kõikide Issand, rikas kõikide heaks, kes teda appi hüüavad. 13 Sest „igaüks, kes hüüab appi Issanda nime, päästetakse".

14 Ent kuidas nad siis saavad appi hüüda teda, kellesse nad ei ole uskunud? Ja kuidas nad saaksid uskuda temasse, kellest nad ei ole kuulnud? Ja kuidas nad saavad kuulda, kui pole kuulutajat? 15 Ja kuidas nad võivad kuulutada, kui neid ei ole läkitatud? Nõnda nagu on kirjutatud: „Kui kaunid on nende jalad, kes toovad head sõnumit!" 16 Siiski mitte kõik ei ole evangeeliumile kuuletunud. Jesaja ju ütleb: „Issand, kes on uskunud meie kuulutust?" 17 Niisiis, usk tuleb kuuldust, aga kuuldu Kristuse sõna kaudu.

18 Aga ma küsin, kas nad ei ole siis kuulnud? On küll!

„Nende hääl on läinud üle kogu maa,

nende sõnum maailma äärteni."

19 Aga ma küsin uuesti, kas Iisrael ei saanud aru? Kõigepealt ütleb Mooses:

„Ma teen teid kadedaks nende peale, kes ei ole rahvas,

ma ärritan teid vihale rahva peale, kellel ei ole arusaamist."

20 Ning Jesaja kuulutab julgelt:

„Ma lasin end leida neil, kes mind ei otsinud;

ma tegin end tuntuks neile, kes mu järele ei küsinud."

21 Aga Iisraeli kohta ta ütleb:

„Kogu päeva olen ma sirutanud oma käsi

sõnakuulmatu ja tõrkuva rahva poole!"