1 Ja katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttamassa uhreja. 2 *2. Kun. 23:15Ja hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: "Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita." 3 Ja hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: "Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa". 4 Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, ojensi hän kätensä alttarilta ja sanoi: "Ottakaa hänet kiinni". Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin. 5 Ja alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niinkuin Jumalan mies Herran käskystä oli ennusmerkin antanut. 6 *2. Moos. 8:8; 2. Moos. 9:28; 2. Moos. 10:17; 4. Moos. 21:7Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: "Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voisin vetää käteni takaisin". Ja Jumalan mies lepytti Herraa; niin kuningas voi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen. 7 Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: "Tule minun kanssani kotiini virkistämään itseäsi; minä annan sinulle lahjan". 8 *4. Moos. 22:18; 4. Moos. 24:13Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en minä tulisi sinun kanssasi. Tässä paikassa en minä syö leipää enkä juo vettä. 9 Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut." 10 Ja hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin.

11 Mutta Beetelissä asui vanha profeetta; ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isällensä, 12 kysyi heidän isänsä heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Ja hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt. 13 Silloin hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi". Ja kun he olivat satuloineet hänelle aasin, istui hän sen selkään 14 ja lähti Jumalan miehen jälkeen ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Ja hän kysyi häneltä: "Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?" Hän vastasi: "Minä". 15 Hän sanoi hänelle: "Tule kanssani minun kotiini syömään". 16 Hän vastasi: "En voi palata enkä tulla sinun kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä sinun kanssasi tässä paikassa, 17 sillä minulle on tullut sana, Herran sana: 'Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt'". 18 Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'". Mutta sen hän valhetteli hänelle. 19 Niin tämä palasi hänen kanssansa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan. 20 Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin. 21 Ja hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: "Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi, 22 vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: 'Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä', niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi hautaan". 23 Ja kun hän oli syönyt leipää ja juonut, satuloi hän aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin. 24 *1. Kun. 20:36Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin ääressä. 25 Ja katso, siitä kulki ohitse miehiä, ja he näkivät ruumiin pitkänään tiellä ja leijonan seisomassa ruumiin ääressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui. 26 Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, kuuli sen, sanoi hän: "Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sentähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut." 27 Ja hän puhui pojilleen, sanoen: "Satuloikaa minulle aasi". Ja he satuloivat. 28 Ja hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli pitkänään tiellä, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin ääressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia. 29 Niin profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin; ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä. 30 *Jer. 22:18Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa; ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: "Voi, minun veljeni!" 31 Ja kun hän oli haudannut hänet, sanoi hän pojilleen näin: "Kun minä kuolen, niin haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen. 32 *2. Kun. 23:15Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan." 33 *2. Moos. 28:41; 1. Kun. 12:31Ei tämänkään jälkeen Jerobeam kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi. 34 Ja tällä tavalla tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä.

1 Behold, a man of God came out of Judah by Yahweh’s word to Bethel; and Jeroboam was standing by the altar to burn incense. 2 He cried against the altar by Yahweh’s word, and said, "Altar! Altar! Yahweh says: ‘Behold, a son will be born to David’s house, Josiah by name. On you he will sacrifice the priests of the high places who burn incense on you, and they will burn men’s bones on you.’" 3 He gave a sign the same day, saying, "This is the sign which Yahweh has spoken: Behold, the altar will be split apart, and the ashes that are on it will be poured out."

4 When the king heard the saying of the man of God, which he cried against the altar in Bethel, Jeroboam put out his hand from the altar, saying, "Seize him!" His hand, which he put out against him, dried up, so that he could not draw it back again to himself. 5 The altar was also split apart, and the ashes poured out from the altar, according to the sign which the man of God had given by Yahweh’s word. 6 The king answered the man of God, "Now intercede for the favor of Yahweh your God, and pray for me, that my hand may be restored to me."

The man of God interceded with Yahweh, and the king’s hand was restored to him, and became as it was before.

7 The king said to the man of God, "Come home with me and refresh yourself, and I will give you a reward."

8 The man of God said to the king, "Even if you gave me half of your house, I would not go in with you, neither would I eat bread nor drink water in this place; 9 for so was it commanded me by Yahweh’s word, saying, ‘You shall eat no bread, drink no water, and don’t return by the way that you came.’" 10 So he went another way, and didn’t return by the way that he came to Bethel.

11 Now an old prophet lived in Bethel, and one of his sons came and told him all the works that the man of God had done that day in Bethel. They also told their father the words which he had spoken to the king.

12 Their father said to them, "Which way did he go?" Now his sons had seen which way the man of God went, who came from Judah. 13 He said to his sons, "Saddle the donkey for me." So they saddled the donkey for him; and he rode on it. 14 He went after the man of God, and found him sitting under an oak. He said to him, "Are you the man of God who came from Judah?"

He said, "I am."

15 Then he said to him, "Come home with me and eat bread."

16 He said, "I may not return with you, nor go in with you. I will not eat bread or drink water with you in this place. 17 For it was said to me by Yahweh’s word, ‘You shall eat no bread or drink water there, and don’t turn again to go by the way that you came.’"

18 He said to him, "I also am a prophet as you are; and an angel spoke to me by Yahweh’s word, saying, ‘Bring him back with you into your house, that he may eat bread and drink water.’" He lied to him.

19 So he went back with him, ate bread in his house, and drank water. 20 As they sat at the table, Yahweh’s word came to the prophet who brought him back; 21 and he cried out to the man of God who came from Judah, saying, "Yahweh says, ‘Because you have been disobedient to Yahweh’s word, and have not kept the commandment which Yahweh your God commanded you, 22 but came back, and have eaten bread and drank water in the place of which he said to you, "Eat no bread, and drink no water," your body will not come to the tomb of your fathers.’"

23 After he had eaten bread and after he drank, he saddled the donkey for the prophet whom he had brought back. 24 When he had gone, a lion met him by the way and killed him. His body was thrown on the path, and the donkey stood by it. The lion also stood by the body. 25 Behold, men passed by and saw the body thrown on the path, and the lion standing by the body; and they came and told it in the city where the old prophet lived. 26 When the prophet who brought him back from the way heard of it, he said, "It is the man of God who was disobedient to Yahweh’s word. Therefore Yahweh has delivered him to the lion, which has mauled him and slain him, according to Yahweh’s word which he spoke to him." 27 He said to his sons, saying, "Saddle the donkey for me," and they saddled it. 28 He went and found his body thrown on the path, and the donkey and the lion standing by the body. The lion had not eaten the body nor mauled the donkey. 29 The prophet took up the body of the man of God, and laid it on the donkey, and brought it back. He came to the city of the old prophet to mourn, and to bury him. 30 He laid his body in his own grave; and they mourned over him, saying, "Alas, my brother!"

31 After he had buried him, he spoke to his sons, saying, "When I am dead, bury me in the tomb in which the man of God is buried. Lay my bones beside his bones. 32 For the saying which he cried by Yahweh’s word against the altar in Bethel, and against all the houses of the high places which are in the cities of Samaria, will surely happen."

33 After this thing, Jeroboam didn’t turn from his evil way, but again made priests of the high places from among all the people. Whoever wanted to, he consecrated him, that there might be priests of the high places. 34 This thing became sin to the house of Jeroboam, even to cut it off and to destroy it from off the surface of the earth.