1 *Ps. 78:21Mutta kansa tuskitteli, ja se oli paha Herran korvissa. Kun Herra sen kuuli, vihastui hän, ja Herran tuli syttyi heidän keskellään, ja se kulutti ulommaisen osan leiriä. 2 Silloin kansa huusi Moosesta, ja Mooses rukoili Herraa; niin tuli alkoi sammua. 3 *5. Moos. 9:22Ja sen paikan nimeksi pantiin Tabeera*Nimi muistuttaa hebrealaista sanaa baa’ar, syttyä., koska Herran tuli oli siellä syttynyt heidän keskellään.

4 *2. Moos. 12:38; 2. Moos. 16:3; Ps. 106:14; 1. Kor. 10:6Mutta heidän keskuuteensa kerääntyneessä hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: "Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! 5 Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. 6 Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa." 7 *2. Moos. 16:14,31; Ps. 78:24Ja manna oli korianderin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä. 8 Kansa samoili sitä kokoamassa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia. Ja sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen. 9 Ja kasteen laskeutuessa yöllä leiriin laskeutui mannakin siihen.

10 Ja Mooses kuuli, kuinka kansa, joka suku, itki, kukin majansa ovella; niin Herra vihastui kovin, ja myös Mooseksen silmissä se oli paha. 11 Ja Mooses sanoi Herralle: "Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? 12 *5. Moos. 1:31Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? 13 Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: 'Anna meille lihaa syödäksemme'? 14 En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. 15 Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta."

16 *2. Moos. 18:25Silloin Herra puhui Moosekselle: "Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. 17 Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa. 18 *2. Moos. 19:10Mutta kansalle sano: Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa, koska itkitte Herran kuullen, sanoen: 'Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli hyvä olla.' Herra antaa nyt teille lihaa syödäksenne. 19 Eikä siinä ole teille syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi, 20 vaan kuukauden päiviksi, kunnes ette enää siedä sen hajua ja se iljettää teitä. Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on teidän keskellänne, ja itkeneet hänen edessänsä sanoen: 'Miksi lähdimmekään Egyptistä!'" 21 *2. Moos. 12:37Mooses vastasi: "Kuusisataa tuhatta jalkamiestä on sitä kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät'. 22 Onko lampaita ja raavaita teurastettaviksi heille, niin että heille riittää, vai kootaanko heille kaikki meren kalat, niin että heille riittää?" 23 *Jes. 50:2; Jes. 59:1Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö."

24 Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. 25 Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. 26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin. 27 Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: "Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä". 28 *2. Moos. 24:13Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: "Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!" 29 Mutta Mooses vastasi hänelle: "Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!" 30 Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat.

31 *2. Moos. 16:13; Ps. 78:26Mutta Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin päivänmatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta. 32 Silloin kansa ryhtyi kokoamaan viiriäisiä ja kokosi niitä koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän. Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa. Ja he levittivät niitä pitkin leiriä kuivamaan. 33 Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman. 34 Ja sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava*Nimi merkitsee: halun haudat., koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet halunsa valtaan.

35 Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti ja pysähtyi Haserotiin.

1 The people were complaining in the ears of Yahweh. When Yahweh heard it, his anger burned; and Yahweh’s fire burned among them, and consumed some of the outskirts of the camp. 2 The people cried to Moses; and Moses prayed to Yahweh, and the fire abated. 3 The name of that place was called Taberah,*11:3 Taberah means "burning" because Yahweh’s fire burned among them.

4 The mixed multitude that was among them lusted exceedingly; and the children of Israel also wept again, and said, "Who will give us meat to eat? 5 We remember the fish, which we ate in Egypt for nothing; the cucumbers, and the melons, and the leeks, and the onions, and the garlic; 6 but now we have lost our appetite. There is nothing at all except this manna to look at." 7 The manna was like coriander seed, and it looked like bdellium.*11:7 Bdellium is a resin extracted from certain African trees. 8 The people went around, gathered it, and ground it in mills, or beat it in mortars, and boiled it in pots, and made cakes of it. Its taste was like the taste of fresh oil. 9 When the dew fell on the camp in the night, the manna fell on it.

10 Moses heard the people weeping throughout their families, every man at the door of his tent; and Yahweh’s anger burned greatly; and Moses was displeased. 11 Moses said to Yahweh, "Why have you treated your servant so badly? Why haven’t I found favor in your sight, that you lay the burden of all this people on me? 12 Have I conceived all this people? Have I brought them out, that you should tell me, ‘Carry them in your bosom, as a nurse carries a nursing infant, to the land which you swore to their fathers’? 13 Where could I get meat to give all these people? For they weep before me, saying, ‘Give us meat, that we may eat.’ 14 I am not able to bear all this people alone, because it is too heavy for me. 15 If you treat me this way, please kill me right now, if I have found favor in your sight; and don’t let me see my wretchedness."

16 Yahweh said to Moses, "Gather to me seventy men of the elders of Israel, whom you know to be the elders of the people and officers over them; and bring them to the Tent of Meeting, that they may stand there with you. 17 I will come down and talk with you there. I will take of the Spirit which is on you, and will put it on them; and they shall bear the burden of the people with you, that you don’t bear it yourself alone.

18 "Say to the people, ‘Sanctify yourselves in preparation for tomorrow, and you will eat meat; for you have wept in the ears of Yahweh, saying, "Who will give us meat to eat? For it was well with us in Egypt." Therefore Yahweh will give you meat, and you will eat. 19 You will not eat just one day, or two days, or five days, or ten days, or twenty days, 20 but a whole month, until it comes out at your nostrils, and it is loathsome to you; because you have rejected Yahweh who is among you, and have wept before him, saying, "Why did we come out of Egypt?"’"

21 Moses said, "The people, among whom I am, are six hundred thousand men on foot; and you have said, ‘I will give them meat, that they may eat a whole month.’ 22 Shall flocks and herds be slaughtered for them, to be sufficient for them? Shall all the fish of the sea be gathered together for them, to be sufficient for them?"

23 Yahweh said to Moses, "Has Yahweh’s hand grown short? Now you will see whether my word will happen to you or not."

24 Moses went out, and told the people Yahweh’s words; and he gathered seventy men of the elders of the people, and set them around the Tent. 25 Yahweh came down in the cloud, and spoke to him, and took of the Spirit that was on him, and put it on the seventy elders. When the Spirit rested on them, they prophesied, but they did so no more. 26 But two men remained in the camp. The name of one was Eldad, and the name of the other Medad; and the Spirit rested on them. They were of those who were written, but had not gone out to the Tent; and they prophesied in the camp. 27 A young man ran, and told Moses, and said, "Eldad and Medad are prophesying in the camp!"

28 Joshua the son of Nun, the servant of Moses, one of his chosen men, answered, "My lord Moses, forbid them!"

29 Moses said to him, "Are you jealous for my sake? I wish that all Yahweh’s people were prophets, that Yahweh would put his Spirit on them!"

30 Moses went into the camp, he and the elders of Israel. 31 A wind from Yahweh went out and brought quails from the sea, and let them fall by the camp, about a day’s journey on this side, and a day’s journey on the other side, around the camp, and about two cubits*11:31 A cubit is the length from the tip of the middle finger to the elbow on a man’s arm, or about 18 inches or 46 centimeters. above the surface of the earth. 32 The people rose up all that day, and all of that night, and all the next day, and gathered the quails. He who gathered least gathered ten homers;*11:32 1 homer is about 220 liters or 6 bushels and they spread them all out for themselves around the camp. 33 While the meat was still between their teeth, before it was chewed, Yahweh’s anger burned against the people, and Yahweh struck the people with a very great plague. 34 The name of that place was called Kibroth Hattaavah,*11:34 Kibroth Hattaavah means "graves of lust" because there they buried the people who lusted.

35 From Kibroth Hattaavah the people traveled to Hazeroth; and they stayed at Hazeroth.