1 Yöllä minä vuoteellani etsin häntä,
jota minun sieluni rakastaa,
minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
2 "Minä nousen ja kiertelen kaupunkia,
katuja ja toreja,
etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa.
"Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
3 Kohtasivat minut vartijat,
jotka kaupunkia kiertävät.
"Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?"
4 Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa,
kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa;
minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä,
ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon,
kantajani kammioon.
5 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai kedon peurojen kautta:
älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,
ennenkuin se itse haluaa.
6 Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat,
tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta,
kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta?
7 Katso, siinä on Salomon kantotuoli
ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa,
Israelin urhoja,
8 kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja;
jokaisella on miekka kupeellansa
öitten kauhuja vastaan.
9 Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin
Libanonin puista.
10 Sen patsaat hän teetti hopeasta,
sen selustan kullasta,
sen istuimen purppurasta;
sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
11 Tulkaa ulos, Siionin tyttäret,
ja katsokaa kuningas Salomoa,
katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi
hänen hääpäivänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.