1 "Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt!

Tapaisin sinut ulkona, sinua suutelisin,

eikä minua kukaan halveksuisi.

2 *Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon,

ja hän neuvoisi minua.

Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi,

granaattiomenani mehua."

3 *Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

4 *Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

5 Kuka tuolla tulee erämaasta

rakkaaseensa nojaten?

"Omenapuun alla sinut herätin.

Siellä sai sinut äitisi kerran,

siellä sai sinut emosi.

6 Pane minut sinetiksi sydämellesi,

sinetiksi käsivarrellesi.

Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema,

tuima kuin tuonela on sen kiivaus,

sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.

7 Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa,

eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.

Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat

rakkauden hinnaksi,

häntä vain halveksuttaisiin."

8 "Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja.

Mitä teemme siskollemme sinä päivänä,

jona häntä kysytään?

9 Jos hän on muuri,

rakennamme sille hopeasta harjan;

jos hän on ovi,

sen setrilaudalla suljemme."

10 "Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit;

vaan nyt olen hänen silmissään niinkuin antautuvainen."

11 "Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa;

hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan;

sen hedelmistä saisi tuhat hopeasekeliä.

12 Minun viinitarhani on minun omassa hallussani.

Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat,

ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa."

13 *"Sinä yrttitarhain asujatar,

toverit kuuntelevat ääntäsi;

anna minun sitä kuulla."

14 *"Riennä, rakkaani, kuin gaselli,

kuin nuori peura balsamivuorille."