1 Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli minulle tämä Herran sana:

2 "Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista:

'Kas niin! Murrettu on kansojen ovi,

minuun päin se on kääntynyt,

minä tulen täyteen — se on rauniona!'

3 *sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro,

ja nostatan monet kansat sinua vastaan,

niinkuin meri nostaa aaltonsa.

4 Ne hävittävät Tyyron muurit,

repivät maahan sen tornit,

ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin

ja panen sen paljaaksi kallioksi.

5 Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka

keskelle merta.

Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra;

ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.

6 Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella,

surmataan miekalla,

ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7 *Sillä näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin,

Baabelin kuninkaan pohjoisesta,

kuninkaitten kuninkaan,

hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten

ja suuren väenpaljouden kanssa.

8 Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella,

hän surmaa miekalla

ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet,

luo sinua vastaan vallin,

nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,

9 suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut

ja kukistaa tornisi rauta-aseillansa.

10 Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn.

Ratsumiesten, pyöräin ja vaunujen ryskeestä

sinun muurisi vapisevat,

kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi,

niinkuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.

11 *Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki

sinun katusi kaikki,

surmaa miekalla sinun kansasi,

ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.

12 He riistävät sinun rikkautesi

ja ryöstävät kauppatavarasi,

repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi,

ja kivesi, puusi, tomusi

he heittävät meren syvyyteen.

13 *Minä lakkautan laulujesi helinän,

eikä kuulu enää kanneltesi soitto.

14 Minä panen sinut paljaaksi kallioksi,

sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka,

eikä sinua enää rakenneta.

Sillä minä, Herra, olen puhunut,

sanoo Herra, Herra.

15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle:

Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta,

kun haavoitetut voihkivat,

kun surman omat surmataan sinun keskelläsi,

saaret vapise?

16 *Valtaistuimiltaan astuvat alas

kaikki meren ruhtinaat.

He heittävät pois viittansa

ja riisuvat kirjaellut vaatteensa,

he pukeutuvat kauhuun

ja istuvat maahan,

värisevät joka hetki,

tyrmistyneinä sinun tähtesi.

17 He virittävät sinusta itkuvirren

ja sanovat sinulle:

'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu,

hävinnyt meriltä,

sinä ylistetty kaupunki,

väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi,

jotka levittivät kauhuansa

kaikkiin siellä asuvaisiin.

18 Nyt värisevät saaret

sinun kukistumisesi päivänä,

merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'

19 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut, 20 silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin, ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan. 21 *Sinut minä panen kauhuksi, sinua ei sitten enää ole; ja jos sinua etsitään, ei sinua enää löydy, hamaan ikiaikoihin asti, sanoo Herra, Herra."