1 Crônicas 21

David fait dénombrer le peuple. La peste en Israël.

1 Mais Satan s’éleva contre Israël, et incita David à faire le dénombrement d’Israël. 2 Et David dit à Joab et aux principaux du peuple : Allez et dénombrez Israël, depuis Béer-sebah jusqu’à Dan, et rapportez-le moi, afin que j’en sache le nombre. 3 Mais Joab répondit : Que l’Eternel veuille augmenter son peuple cent fois autant qu’il est, ô Roi mon Seigneur ! tous ne sont-ils pas serviteurs de mon Seigneur ? Pourquoi mon Seigneur cherche-t-il cela ? et pourquoi cela serait-il imputé comme un crime à Israël ? 4 Mais la parole du Roi l’emporta sur Joab ; et Joab partit, et alla par tout Israël ; puis il revint à Jérusalem. 5 Et Joab donna à David le rôle du dénombrement du peuple, et il se trouva de tout Israël onze cent mille hommes tirant l’épée, et de Juda, quatre cent soixante et dix mille hommes, tirant l’épée. 6 Bien qu’il n’eût pas compté entr’eux Lévi ni Benjamin, parce que Joab exécutait la parole du Roi à contre-coeur. 7 Or cette chose déplut à Dieu, c’est pourquoi il frappa Israël. 8 Et David dit à Dieu : J’ai commis un très-grand péché d’avoir fait une telle chose ; je te prie pardonne maintenant l’iniquité de ton serviteur, car j’ai agi très-follement. 9 Et l’Eternel parla à Gad, le Voyant de David, en disant : 10 Va, parle à David, et lui dis : Ainsi a dit l’Eternel, je te propose trois choses ; choisis l’une d’elles, afin que je te la fasse. 11 Et Gad vint à David, et lui dit : Ainsi a dit l’Eternel : 12 Choisis ou la famine durant l’espace de trois ans ; ou d’être consumé, durant trois mois, étant poursuivi de tes ennemis, en sorte que l’épée de tes ennemis t’atteigne ; ou que l’épée de l’Eternel, c’est-à-dire, la mortalité, soit durant trois jours sur le pays, et que l’Ange de l’Eternel fasse le dégât dans toutes les contrées d’Israël. Maintenant donc regarde ce que j’aurai à répondre à celui qui m’a envoyé. 13 Alors David répondit à Gad : Je suis dans une très-grande angoisse ; que je tombe, je te prie, entre les mains de l’Eternel, parce que ses compassions sont en très grand nombre ; mais que je ne tombe point entre les mains des hommes.! 14 L’Eternel envoya donc la mortalité sur Israël ; et il tomba soixante et dix mille hommes d’Israël. 15 Dieu envoya aussi l’Ange à Jérusalem pour y faire le dégât ; et comme il faisait le dégât, l’Eternel regarda, et se repentit de ce mal ; et il dit à l’Ange qui faisait le dégât : C’est assez ; retire à présent ta main. Et l’Ange de l’Eternel était auprès de l’aire d’Ornan Jébusien. 16 Or David élevant ses yeux vit l’Ange de l’Eternel qui était entre la terre et le ciel, ayant dans sa main son épée nue, tournée contre Jérusalem. Et David et les Anciens couverts de sacs, tombèrent sur leurs faces. 17 Et David dit à Dieu : N’est-ce pas moi qui ai commandé qu’on fit le dénombrement du peuple ? c’est donc moi qui ai péché et qui ai très-mal agi ; mais ces brebis qu’ont-elles fait ? Eternel mon Dieu ! je te prie que ta main soit contre moi, et contre la maison de mon père, mais qu’elle ne soit pas contre ton peuple, pour le détruire. 18 Alors l’Ange de l’Eternel commanda à Gad de dire à David, qu’il montât pour dresser un autel à l’Eternel, dans l’aire d’Ornan Jébusien. 19 David donc monta selon la parole que Gad lui avait dite au nom de l’Eternel. 20 Et Ornan s’étant retourné, et ayant vu l’Ange, se tenait caché avec ses quatre fils. Or Ornan foulait du blé. 21 Et David vint jusqu’à Ornan ; et Ornan regarda, et ayant vu David, il sortit de l’aire, et se prosterna devant lui, le visage en terre. 22 Et David dit à Ornan : Donne-moi la place de cette aire, et j’y bâtirai un autel à l’Eternel ; donne-la-moi pour le prix qu’elle vaut, afin que cette plaie soit arrêtée de dessus le peuple. 23 Et Ornan dit à David : Prends-la, et que le Roi mon Seigneur fasse tout ce qui lui semblera bon. Voici, je donne ces boeufs pour les holocaustes, et ces instruments à fouler du blé, au lieu de bois, et ce blé pour le gâteau ; je donne toutes ces choses. 24 Mais le Roi David lui répondit : Non ; mais certainement j’achèterai tout cela au prix qu’il vaut ; car je ne présenterai point à l’Eternel ce qui est à toi, et je n’offrirai point un holocauste d’une chose que j’aie eue pour rien. 25 David donna donc à Ornan pour cette place, six cents sicles d’or de poids. 26 Puis il bâtit là un autel à l’Eternel, et il offrit des holocaustes, et des sacrifices de prospérités, et il invoqua l’Eternel, qui l’exauça par le feu envoyé des cieux sur l’autel de l’holocauste. 27 Alors l’Eternel commanda à l’Ange ; et l’Ange remit son épée dans son fourreau. 28 En ce temps-là David voyant que l’Eternel l’avait exaucé dans l’aire d’Ornan Jébusien, y sacrifia. 29 Or le pavillon de l’Eternel que Moïse avait fait au désert, et l’autel des holocaustes étaient en ce temps-là dans le haut lieu de Gabaon. 30 Mais David ne put point aller devant cet autel pour invoquer Dieu, parce qu’il avait été troublé à cause de l’épée de l’Ange de l’Eternel.

Väenlasku. Daavid rakentaa alttarin Ornanin puimatantereelle.

1 *2. Sam. 24:1Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. 2 Niin Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: "Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä". 3 Jooab vastasi: "Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?" 4 Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin.

5 Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä. 6 *1. Aik. 27:24Mutta Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt katselmusta yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus.

7 Mutta tämä asia oli Jumalan silmissä paha, ja hän löi Israelia. 8 Niin Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi". 9 Ja Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle, näin: "Mene ja puhu Daavidille: 10 Näin sanoo Herra: Kolme minä asetan sinun eteesi: valitse itsellesi yksi niistä, niin minä teen sen sinulle". 11 Niin Gaad meni Daavidin tykö ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi 12 joko kolme nälkävuotta tahi kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tahi kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt, mitä minä vastaan hänelle joka minut lähetti." 13 Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." 14 Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja Israelista kaatui seitsemänkymmentä tuhatta miestä. 15 Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä; ja kun se sitä tuhosi, katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: "Jo riittää; laske kätesi alas". Ja Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona. 16 Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessänsä paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, lankesivat Daavid ja vanhimmat, säkkeihin verhottuina, kasvoillensa. 17 Ja Daavid sanoi Jumalalle: "Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi."

18 Silloin Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. 19 Ja Daavid meni sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimeen puhunut. 20 Ja kun Ornan kääntyi, näki hän enkelin, ja hänen neljä poikaansa piiloutui; sillä Ornan oli puimassa nisuja. 21 Mutta Daavid meni Ornanin luo, ja kun Ornan katsahti ylös ja näki Daavidin, lähti hän puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan. 22 Ja Daavid sanoi Ornanille: "Anna minulle puimatantereen paikka, rakentaakseni siihen Herralle alttarin; täydestä hinnasta anna se minulle, että vitsaus taukoaisi kansasta". 23 Ornan vastasi Daavidille: "Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Katso, minä annan härät polttouhriksi ja puimaäkeet haloiksi sekä nisut ruokauhriksi; kaikki minä annan." 24 Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta; sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria". 25 Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa. 26 *3. Moos. 9:24; 1. Kun. 18:38Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille. 27 Ja Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen.

28 Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, uhrasi hän siellä. 29 *1. Aik. 16:39Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla. 30 Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli peljästynyt Herran enkelin miekkaa.