Hebreus 10

La Loi n’avait que l’ombre des biens à venir. Jésus-Christ nous a rachetés pour toujours.

1 Car la Loi ayant l’ombre des biens à venir, et non la vive image des choses, ne peut jamais par les mêmes sacrifices que l’on offre continuellement chaque année, sanctifier ceux qui s’y attachent. 2 Autrement n’eussent-ils pas cessé d’être offerts, puisque les sacrifiants étant une fois purifiés, ils n’eussent plus eu aucune conscience de péché ? 3 Or il y a dans ces sacrifices une commémoration des péchés réitérée d’année en année. 4 Car il est impossible que le sang des taureaux et des boucs ôte les péchés. 5 C’est pourquoi Jésus-Christ en entrant au monde a dit : tu n’as point voulu de sacrifice, ni d’offrande, mais tu m’as approprié un corps. 6 Tu n’as point pris plaisir aux holocaustes, ni à l’oblation pour le péché. 7 Alors j’ai dit : me voic1, je viens, il est écrit de moi au commencement du Livre : que je fasse, ô Dieu ta volonté. 8 Ayant dit auparavant : tu n’as point voulu de sacrifice, ni d’offrande, ni d’holocaustes, ni d’oblation pour le péché, et tu n’y as point pris plaisir, lesquelles choses sont pourtant offertes selon la Loi, alors il a dit : me voici, je viens afin de faire, ô Dieu ! ta volonté ! 9 Il ôte donc le premier, afin d’établir le second. 10 Or c’est par cette volonté que nous sommes sanctifiés, savoir par l’oblation qui a été faite une seule fois du corps de Jésus-Christ. 11 Tout Sacrificateur donc assiste chaque jour, administrant, et offrant souvent les mêmes sacrifices, qui ne peuvent jamais ôter les péchés. 12 Mais celui-ci ayant offert un seul sacrifice pour les péchés, s’est assis pour toujours à la droite de Dieu ; 13 Attendant ce qui reste, savoir que ses ennemis soient mis pour le marchepied de ses pieds. 14 Car par une seule oblation, il a consacré pour toujours ceux qui sont sanctifiés. 15 Et c’est aussi ce que le Saint-Esprit nous témoigne, car après avoir dit premièrement : 16 C’est ici l’alliance que je ferai avec eux après ces jours-là, dit le Seigneur, c’est que je mettrai mes Lois dans leurs coeurs, et je les écrirai dans leurs entendements ; 17 Et je ne me souviendrai plus de leurs péchés, ni de leurs iniquités. 18 Or où les péchés sont pardonnés, il n’y a plus d’oblation pour le péché. 19 Puis donc, mes frères, que nous avons la liberté d’entrer dans les lieux Saints par le sang de Jésus ; 20 Qui est le chemin nouveau et vivant qu’il nous a consacré ; que nous avons, dis-je, la liberté d’y entrer par le voile, c’est-à-dire, par sa propre chair ; 21 Et que nous avons un grand Sacrificateur établi sur la maison de Dieu ; 22 Approchons-nous de lui avec un coeur sincère et une foi inébranlable, ayant les coeurs purifiés de mauvaise conscience, et le corps lavé d’eau nette ; 23 Retenons la profession de notre espérance sans varier, car celui qui nous a fait les promesses, est fidèle. 24 Et prenons garde l’un à l’autre, afin de nous inciter à la charité et aux bonnes oeuvres ; 25 Ne quittant point notre assemblée, comme quelques-uns ont accoutumé de faire, mais nous exhortant l’un l’autre ; et cela d’autant plus que vous voyez approcher le jour. 26 Car si nous péchons volontairement après avoir reçu la connaissance de la vérité, il ne reste plus de sacrifice pour les péchés. 27 Mais une attente terrible de jugement, et l’ardeur d’un feu qui doit dévorer les adversaires. 28 Si quelqu’un avait méprisé la Loi de Moïse, il mourait sans miséricorde, sur la déposition de deux ou de trois témoins. 29 De combien pires tourments pensez-vous donc que sera jugé digne celui qui aura foulé aux pieds le Fils de Dieu, et qui aura tenu pour une chose profane le sang de l’alliance, par lequel il avait été sanctifié, et qui aura outragé l’Esprit de grâce ? 30 Car nous connaissons celui qui a dit : c’est à moi que la vengeance appartient, et je le rendrai, dit le Seigneur. Et en-core : le Seigneur jugera son peuple. 31 C’est une chose terrible que de tomber entre les mains du Dieu vivant. 32 Or rappelez dans votre mémoire les jours précédents, durant lesquels après avoir été illuminés, vous avez soutenu un grand combat de souffrances ; 33 Ayant été d’une part exposés à la vue de tout le monde par des opprobres et des afflictions ; et de l’autre, ayant participé aux maux de ceux qui ont souffert de semblables indignités. 34 Car vous avez aussi été participants de l’affliction de mes liens, et vous avez reçu avec joie l’enlèvement de vos biens ; sachant en vous-mêmes que vous avez dans les Cieux des biens meilleurs et permanents. 35 Ne perdez point cette fermeté que vous avez fait paraître, et qui sera bien récompensée. 36 Parce que vous avez besoin de patience, afin qu’après avoir fait la volonté de Dieu, vous receviez l’effet de sa promesse. 37 Car encore un peu de temps, et celui qui doit venir, viendra, et il ne tardera point. 38 Or le juste vivra de la foi ; mais si quelqu’un se retire, mon âme ne prend point de plaisir en lui. 39 Mais pour nous, nous n’avons garde de nous soustraire à notre Maître ; ce serait notre perdition ; mais nous persévérons dans la foi, pour le salut de l’âme.

Laki uhreinensa ei saa aikaan täydellistä puhdistusta 1-4, mutta Kristus on täyttänyt Jumalan tahdon ja pyhittänyt meidät uhraamalla itsensä 5-10. Uhrillaan hän on poistanut synnit ja perustanut uuden liiton 11-18; sentähden meidän tulee pelottomasti käydä näin avattua tietä Jumalan tykö ja kehoittaa toisiamme rakkauteen 19-25. Niillä, jotka tahallaan syntiä tekevät, on hirmuinen tuomio odotettavana 26-31; kristittyjen tulee olla kestäväisiä uskossa, pelastaakseen sielunsa 32-39.

1 *Kol. 2:17; Hebr. 7:19; Hebr. 8:5; Hebr. 9:9Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. 2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? 3 *3. Moos. 16:21Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. 4 *3. Moos. 16:14Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.

5 *Ps. 40:7-8; Ps. 50:9; Ps. 51:18; Jes. 1:11; Jer. 6:20; Aam. 5:21Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo:

"Uhria ja antia sinä et tahtonut,

mutta ruumiin sinä minulle valmistit;

6 polttouhreihin ja syntiuhreihin

sinä et mielistynyt.

7 Silloin minä sanoin:

'Katso, minä tulen

— kirjakääröön on minusta kirjoitettu —

tekemään sinun tahtosi, Jumala'."

8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, 9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. 10 *Hebr. 9:12,28Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

11 *2. Moos. 29:38Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; 12 *Hebr. 1:3; Hebr. 8:1mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, 13 *Hebr. 1:13ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. 14 *Hebr. 9:26Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. 15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: 16 *Jer. 31:33-34; Room. 11:27; Hebr. 8:10"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; 17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". 18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

19 *Matt. 27:51; Joh. 10:9; Room. 5:2; Ef. 2:13,18; Ef. 3:12; Hebr. 9:7-8Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, 20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, 21 *Hebr. 4:14ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", 22 *Hes. 36:25; Ef. 5:26; Jaak. 1:6niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; 23 *1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; 24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; 25 *Room. 13:11; 1. Kor. 10:11; Kol. 3:16älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

26 *4. Moos. 15:30; Hebr. 6:4-5; 2. Piet. 2:20; 1. Joh. 5:16Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27 *Jes. 26:11; Sef. 1:18; Sef. 3:8vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28 *4. Moos. 35:30; 5. Moos. 17:6; 5. Moos. 19:15Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29 *1. Kor. 11:25; Hebr. 2:3; Hebr. 12:25kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30 *5. Moos. 32:35-36; Room. 12:19Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". 31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

32 *Fil. 1:29-30Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, 33 *1. Kor. 4:9kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. 34 *Matt. 5:12; Matt. 6:19-20; Matt. 19:21; Ap. t. 5:41; Jaak. 1:2Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. 35 *Matt. 10:32Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. 36 *Luuk. 21:19; Hebr. 6:12; Jaak. 5:8Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. 37 *Hab. 2:3-4Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; 38 *Room. 1:17; Gal. 3:11mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". 39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.