Daniel 4

Edit de Nébucadnetsar. Son songe. Ses aventures.

1 Le Roi Nébucadnetsar, à tous peuples, nations, et Langues qui habitent en toute la terre : Que votre paix soit multipliée ! 2 Il m’a semblé bon de vous déclarer les signes et les merveilles que le Dieu souverain a faites envers moi. 3 Ô! que ses signes sont grands, et ses merveilles pleines de force ! Son règne est un règne éternel, et sa puissance est de génération en génération. 4 Moi Nébucadnetsar j’étais tranquille dans ma maison, et dans un état florissant au milieu de mon palais ; 5 Lorsque je vis un songe qui m’épouvanta ; et les pensées que j’eus dans mon lit, et les visions de ma tête me troublèrent. 6 Et de par moi fut fait un Edit, qu’on fît venir devant moi tous les sages de Babylone, afin qu’ils me déclarassent l’interprétation du songe. 7 Alors vinrent les magiciens, les astrologues, les Caldéens, et les devins, et je récitai le songe devant eux, mais ils ne m’en purent point donner l’interprétation. 8 Mais à la fin Daniel, qui a nom Beltesatsar, selon le nom de mon Dieu, et auquel est l’Esprit des dieux saints, entra devant moi, et je récitai le songe devant lui, en disant : 9 Beltesatsar Chef des Mages, comme je connais que l’Esprit des dieux saints est en toi, et que nul secret ne t’est difficile, écoute les visions de mon songe que j’ai vues, et dis son interprétation. 10 Les visions donc de ma tête sur mon lit étaient telles. Voici, je voyais un arbre au milieu de la terre, la hauteur duquel était fort grande. 11 Cet arbre était devenu grand et fort, son sommet touchait les cieux, et il se faisait voir jusqu’au bout de toute la terre. 12 Son branchage était beau, et son fruit abondant, et il y avait de quoi manger pour tous ; les bêtes des champs se mettaient à l’ombre au-dessous de lui, et les oiseaux des cieux habitaient dans ses branches, et toute chair en était nourrie. 13 Je regardais dans les visions de ma tête sur mon lit, et voici, un Veillant et Saint descendit des cieux ; 14 Il cria à haute voix, et parla ainsi : Coupez l’arbre, et l’ébranchez ; jetez çà et là son branchage, et répandez son fruit ; que les bêtes s’écartent de dessous lui, et les oiseaux d’entre ses branches. 15 Toutefois laissez le tronc de ses racines dans la terre, et l’ayant lié avec des chaînes de fer et d’airain, qu’il soit parmi l’herbe des champs, qu’il soit arrosé de la rosée des cieux, et qu’il ait sa portion avec les bêtes en l’herbe de la terre. 16 Que son coeur soit changé pour n’être plus un coeur d’homme, et qu’il lui soit donné un coeur de bête ; et que sept temps passent sur lui. 17 La chose est par le décret des Veillants, et la demande avec parole des Saints ; afin que les vivants connaissent que le Souverain domine sur le Royaume des hommes, et qu’il le donne à qui il lui plaît, et y établit le plus abject des hommes. 18 Moi Nébucadnetsar Roi, j’ai vu ce songe, toi donc Beltesatsar, dis son interprétation ; car aucun des sages de mon royaume ne m’en peut déclarer l’interprétation, mais toi, tu le peux ; parce que l’Esprit des dieux saints est en toi. 19 Alors Daniel, dont le nom était Beltesatsar, demeura tout étonné environ une heure, et ses pensées le troublaient ; et le Roi lui parla, et dit : Beltesatsar, que le songe ni son interprétation ne te trouble point ; et Beltesatsar répondit, et dit : Mon Seigneur, que le songe arrive à ceux qui t’ont en haine, et son interprétation à tes ennemis ! 20 L’arbre que tu as vu, qui était devenu grand et fort, dont le sommet touchait les cieux, et qui se faisait voir par toute la terre ; 21 Et dont le branchage était beau, et le fruit abondant, et auquel il y avait de quoi manger pour tous, sous lequel demeuraient les bêtes des champs, et aux branches duquel habitaient les oiseaux des cieux. 22 C’est toi-même, ô Roi ! qui es devenu grand et fort, tellement que ta grandeur s’est accrue, et est parvenue jusqu’aux cieux, et ta domination jusqu’au bout de la terre. 23 Mais, quant à ce que le Roi a vu le Veillant et le Saint qui descendait des cieux, et qui disait : Coupez l’arbre, et l’ébranchez, toutefois laissez le tronc de ses racines dans la terre, et qu’il soit lié avec des liens de fer et d’airain parmi l’herbe des champs, qu’il soit arrosé de la rosée des cieux, et qu’il ait sa portion avec les bêtes des champs, jusqu’à ce que sept temps soient passés sur lui ; 24 C’en est ici l’interprétation, ô Roi ! et c’est ici le décret du Souverain, lequel est venu sur le Roi mon Seigneur ; 25 C’est qu’on te chassera d’entre les hommes, ton habitation sera avec les bêtes des champs, et on te paîtra d’herbe comme les boeufs, et tu seras arrosé de la rosée des cieux ; et sept temps passeront sur toi, jusques à ce que tu connaisses que le Souverain domine sur le Royaume des hommes, et qu’il le donne à qui il lui plaît. 26 Mais, quant à ce qui a été dit qu’on laissât le tronc des racines de cet arbre-là, c’est que ton Royaume te sera rendu, dès que tu auras connu que les Cieux dominent. 27 C’est pourquoi ; ô Roi ! que mon conseil te soit agréable, et rachète tes péchés par la justice, et tes iniquités en faisant miséricorde aux pauvres ; voici, ce sera une prolongation à ta prospérité. 28 Toutes ces choses arrivèrent au Roi Nébucadnetsar. 29 Au bout de douze mois, il se promenait dans le palais Royal de Babylone ; 30 Et le Roi prenant la parole, dit : N’est-ce pas ici Babylone la grande, que j’ai bâtie pour être la demeure Royale par le pouvoir de ma force, et pour la gloire de ma magnificence ? 31 La parole était encore dans la bouche du Roi quand une voix vint des cieux, disant : Roi Nébucadnetsar, on t’annonce que ton Royaume te va être ôté. 32 Et on va te chasser d’entre les hommes, et ton habitation sera avec les bêtes des champs ; on te paîtra d’herbe comme les boeufs, et sept temps passeront sur toi, jusques à ce que tu connaisses que le Souverain domine sur le Royaume des hommes, et qu’il le donne à qui il lui plaît. 33 A cette même heure-là cette parole fut accomplie sur Nébucadnetsar, et il fut chassé d’entre les hommes, il mangea l’herbe comme les boeufs, et son corps fut arrosé de la rosée des cieux jusqu’à ce que son poil crût comme celui de l’aigle, et ses ongles comme ceux des oiseaux. 34 Mais à la fin de ces jours-là moi Nébucadnetsar je levai mes yeux vers les cieux ; mon sens me revint, je bénis le Souverain, je louai et j’honorai celui qui vit éternellement, duquel la puissance est une puissance éternelle, et le règne de génération en génération. 35 Et au prix duquel tous les habitants de la terre ne sont rien estimés ; il fait ce qui lui plaît tant dans l’armée des cieux, que parmi les habitants de la terre ; et il n’y a personne qui empêche sa main, et qui lui dise : Qu’as-tu fait ? 36 En ce temps-là mon sens me revint, et je retournai à la gloire de mon Royaume, ma magnificence et ma splendeur me fut rendue, et mes conseillers et mes gentilshommes me redemandèrent, je fus rétabli dans mon Royaume, et ma gloire fut augmentée. 37 Maintenant donc moi Nébucadnetsar je loue, j’exalte, et je glorifie le Roi des cieux, duquel toutes les oeuvres sont véritables, ses voies justes, et qui peut abaisser ceux qui marchent avec orgueil.

Daniel selittää Nebukadnessarin unen suuresta puusta, joka hakataan poikki. Nebukadnessarin mielisairaus, katumus ja tunnustus.

1 "Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani. 2 Minä näin unen, ja se peljästytti minut; ja unikuvat, joita minulla oli vuoteessani, minun pääni näyt, kauhistuttivat minut. 3 Niin minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen. 4 Silloin tulivat tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä. 5 *Dan. 1:7; Dan. 5:11,14Mutta viimein tuli minun eteeni Daniel, jonka nimi on minun jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki; ja minä kerroin hänelle unen: 6 *Hes. 28:3'Beltsassar, sinä tietäjäin päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka minä unessani näin, ja mikä on sen selitys. 7 *Hes. 31:3Nämä olivat minun pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin:

Katso, oli puu keskellä maata,

ja sen korkeus oli suuri.

8 Puu kasvoi ja vahvistui,

niin että sen latva ulottui taivaaseen

ja se näkyi kaiken maan ääriin.

9 *Hes. 17:23; Hes. 31:6Sen lehvät olivat kauniit

ja sen hedelmät suuret,

ja siinä oli ravintoa kaikille.

Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet,

ja sen oksilla asuivat taivaan linnut,

ja kaikki liha sai siitä ravintonsa.

10 Minä näin pääni näyissä,

joita minulla oli vuoteessani:

katso, pyhä enkeli astui alas taivaasta.

11 Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin:

hakatkaa puu poikki

ja karsikaa sen oksat,

riipikää sen lehvät

ja hajottakaa sen hedelmät.

Paetkoot eläimet sen alta

ja linnut sen oksilta.

12 Mutta sen kanto juurineen jättäkää maahan,

rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon.

Taivaan kasteesta hän kastukoon,

ja niinkuin eläinten olkoon hänen osansa maan ruoho.

13 Hänen sydämensä muutetaan,

niin ettei se ole ihmisen sydän,

ja hänelle annetaan eläimen sydän.

Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.

14 *1. Sam. 16:1,12; 1. Kun. 22:19; Job 1:16; Dan. 2:21; Dan. 5:21; Luuk. 1:52Tämä on säädetty enkelien päätöksellä,

ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet,

että elävät tietäisivät

Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa

ja antavan sen, kenelle hän tahtoo,

ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.'

15 Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Ja sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään minun valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki."

16 Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua peljästyttäkö". Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi. 17 Puu, jonka sinä näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan, 18 jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat, 19 *Dan. 2:37— se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.

20 Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa', 21 sen selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä: 22 *Jes. 37:16; Dan. 5:21Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.

23 Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan. 24 *Sananl. 16:6Sentähden, kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni: kirvoita synnit itsestäsi almuilla ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla; ehkäpä silloin onnesi kestäisi."

25 Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria. 26 Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa, 27 hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!" 28 Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. 29 Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo." 30 Sillä hetkellä se sana toteutui Nebukadnessarissa: hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.

31 *Dan. 7:14"Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi.

Ja minä kiitin Korkeinta,

minä ylistin ja kunnioitin häntä,

joka elää iankaikkisesti,

jonka hallitus on iankaikkinen hallitus

ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun.

32 *Job 9:12; Jes. 24:21; Jes. 40:17; Jes. 43:13Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset;

ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo,

taivaan joukoille ja maan asukkaille,

eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä

ja sanoo hänelle: 'Mitäs teet?'

33 Siihen aikaan palasi minun järkeni,

ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni,

minun valtakuntani kunniaksi.

Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut,

ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani,

ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti.

34 *Dan. 5:20; 1. Piet. 5:5Nyt minä, Nebukadnessar,

kiitän, ylistän ja kunnioitan

taivaan kuningasta;

sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset

ja hänen tiensä oikeat.

Ja hän voi nöyryyttää ne,

jotka ylpeydessä vaeltavat."