2 Samuel 18

Bataille contre Absalom. Absalom tué.

1 Or David fit le dénombrement du peuple qui était avec lui, et il établit sur eux des capitaines sur les milliers et sur les centaines. 2 Et David envoya le peuple, savoir un tiers sous la conduite de Joab ; un autre tiers sous la conduite d’Abisaï fils de Tséruja, frère de Joab ; et l’autre tiers sous la conduite d’Ittaï Guittien : puis le Roi dit au peuple : Certainement je sortirai aussi avec vous. 3 Mais le peuple lui dit : Tu ne sortiras point ; car quand nous viendrions à prendre la fuite on n’en ferait point de cas ; et même quand la moitié de nous y serait tuée, on n’en ferait point de cas ; car tu es maintenant autant que dix mille d’entre nous, c’est pourquoi il nous vaut mieux que tu sois dans la ville pour nous secourir. 4 Et le Roi leur dit : Je ferai ce que bon vous semblera. Le Roi donc s’arrêta à la place de la porte, et tout le peuple sortit par centaines, et par milliers. 5 Et le Roi commanda à Joab, et à Abisaï, et à Ittaï, en disant : Epargnez-moi le jeune homme Absalom ; et tout le peuple entendit ce que le Roi commandait à tous les capitaines touchant Absalom. 6 Ainsi le peuple sortit aux champs pour aller à la rencontre d’Israël ; et la bataille fut donnée en la forêt d’Ephraïm. 7 Là fut battu le peuple d’Israël par les serviteurs de David, et il y eut en ce jour-là dans le même lieu une grande défaite, savoir de vingt mille hommes. 8 Et la bataille s’étendit là par tout le pays, et la forêt consuma en ce jour-là beaucoup plus de peuple, que l’épée. 9 Or Absalom se rencontra devant les serviteurs de David, et Absalom était monté sur un mulet, et son mulet étant entré sous les branches entrelacées d’un grand chêne, sa tête s’embarrassa dans le chêne, où il demeura entre le ciel et la terre, et le mulet qui était sous lui, passa au delà. 10 Et un homme ayant vu cela, le rapporta à Joab, et lui dit : Voici, j’ai vu Absalom pendu à un chêne. 11 Et Joab répondit à celui qui lui disait ces nouvelles : Et voici, tu l’as vu, et pourquoi ne l’as-tu pas tué là, le jetant par terre ? Et c’eût été à moi de te donner dix pièces d’argent, et une ceinture. 12 Mais cet homme dit à Joab : Quand je compterais dans ma main mille pièces d’argent, je ne mettrais point ma main sur le fils du Roi, car nous avons entendu ce que le Roi t’a commandé, et à Abisaï, et à Ittaï, en disant : Prenez garde chacun au jeune homme Absalom. 13 Autrement j’eusse commis une lâcheté au péril de ma vie ; car rien ne serait caché au Roi ; et même tu m’eusses été contraire. 14 Et Joab répondit : Je n’attendrai pas tant en ta présence ; et ayant pris trois dards en sa main, il en perça le coeur d’Absalom qui était encore vivant au milieu du chêne. 15 Puis dix jeunes hommes qui portaient les armes de Joab, environnèrent Absalom, et le frappèrent, et le firent mourir. 16 Alors Joab fit sonner la trompette, et le peuple cessa de poursuivre Israël, parce que Joab retint le peuple. 17 Et ils prirent Absalom, et le jetèrent en la forêt, dans une grande fosse ; et mirent sur lui un fort grand monceau de pierres ; mais tout Israël s’enfuit, chacun en sa tente. 18 Or Absalom avait pris et dressé pour soi de son vivant une statue dans la vallée du Roi ; car il disait : Je n’ai point de fils pour laisser la mémoire de mon nom ; et il appela cette statue-là de son nom ; et jusqu’à ce jour on l’appelle la place d’Absalom. 19 Et Ahimahats, fils de Tsadok, dit : Je vous prie, que je coure maintenant, et que je porte ces bonnes nouvelles au Roi, que l’Eternel l’a garanti de la main de ses ennemis. 20 Et Joab lui répondit : Tu ne seras pas aujourd’hui porteur de bonnes nouvelles ; mais tu le seras un autre jour ; car aujourd’hui tu ne porterais pas de bonnes nouvelles, puisque le fils du Roi est mort. 21 Et Joab dit à Cusi : Va, et rapporte au Roi ce que tu as vu. Cusi se prosterna devant Joab, puis il se mit à courir. 22 Ahimahats fils de Tsadok dit encore à Joab : Quoi qu’il en soit, je courrai aussi maintenant après Cusi ; Joab lui dit : Pourquoi veux-tu courir, mon fils, puisque tu n’as pas de bonnes nouvelles à porter ? 23 Mais il dit : Quoi qu’il en soit, je courrai ; et Joab lui répondit : Cours. Ahimahats donc courut par le chemin de la plaine, et passa Cusi. 24 Or David était assis entre les deux portes, et la sentinelle était allée sur le toit de la porte vers la muraille ; et élevant ses yeux elle regarda, et voilà un homme qui courait tout seul. 25 Et la sentinelle cria, et le fit savoir au Roi ; et le Roi dit : S’il est seul, il apporte de bonnes nouvelles ; et cet homme marchait incessamment, et approchait. 26 Puis la sentinelle vit un autre homme, qui courait ; et elle cria au portier, et dit : Voilà un homme qui court tout seul ; et le Roi dit : Il apporte aussi de bonnes nouvelles. 27 Et la sentinelle dit : Il me semble à voir courir le premier, que c’est ainsi que court Ahimahats fils de Tsadok ; et le Roi dit : C’est un homme de bien ; il vient quand il y a de bonnes nouvelles. 28 Alors Ahimahats cria, et dit au Roi : Tout va bien, et il se prosterna devant le Roi, le visage contre terre, et dit : Béni soit l’Eternel ton Dieu qui a livré les hommes qui avaient levé leurs mains contre le Roi mon Seigneur. 29 Et le Roi dit : Le jeune homme Absalom se porte-t-il bien ? Et Ahimahats lui répondit : J’ai vu s’élever un grand tumulte lorsque Joab envoyait le serviteur du Roi, et moi ton serviteur ; je ne sais pas exactement ce que c’était. 30 Et le Roi lui dit : Détourne-toi, et tiens-toi là. Il se détourna donc, et s’arrêta. 31 Alors voici Cusi qui vint, et qui dit : Que le Roi mon Seigneur ait ces bonnes nouvelles, c’est que l’Eternel t’a aujourd’hui garanti de la main de tous ceux qui s’étaient élevés contre toi. 32 Et le Roi dit à Cusi : Le jeune homme Absalom se porte-t-il bien ? Et Cusi lui répondit : Que les ennemis du Roi mon Seigneur, et tous ceux qui se sont élevés contre toi pour te faire du mal, deviennent comme ce jeune homme. 33 Alors le Roi fut fort ému, et monta à la chambre haute de la porte, et se mit à pleurer, et il disait ainsi en marchant : Mon fils Absalom ! mon fils ! mon fils Absalom ! plût à Dieu que je fusse mort moi-même pour toi ! Absalom mon fils ! mon fils !

1 Ja Daavid piti mukanaan olevan väen katselmuksen, ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäämiehet. 2 *2. Sam. 15:19Sitten Daavid lähetti väen liikkeelle: yhden kolmanneksen Jooabin johdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Ja kuningas sanoi kansalle: "Minä lähden myös itse teidän kanssanne". 3 *2. Sam. 21:17Mutta kansa vastasi: "Älä lähde; sillä jos me pakenemme, ei meistä välitetä, ja jos puolet meistä saa surmansa, ei meistä silloinkaan välitetä, mutta sinä olet niinkuin kymmenen tuhatta meistä. Sentähden on nyt parempi, että sinä olet valmiina tulemaan meille avuksi kaupungista." 4 Niin kuningas sanoi heille: "Minä teen, minkä te hyväksi näette". Ja kuningas asettui portin pieleen, ja kaikki väki lähti liikkeelle sadan ja tuhannen joukkoina. 5 Mutta kuningas käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: "Pidelkää minulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia". Ja kaikki kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.

6 Niin väki lähti kentälle Israelia vastaan, ja taistelu tapahtui Efraimin metsässä. 7 Siellä Daavidin palvelijat voittivat Israelin väen, ja siellä oli sinä päivänä suuri mieshukka: kaksikymmentä tuhatta miestä. 8 Ja taistelu levisi koko siihen seutuun; ja metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

9 *2. Sam. 14:26Ja Absalom sattui yhteen Daavidin palvelijain kanssa. Absalom ratsasti muulilla; ja kun muuli tuli suuren, tiheäoksaisen tammen alle, tarttui hän päästään tammeen, niin että hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi pois hänen altansa. 10 Sen näki eräs mies ja ilmoitti sen Jooabille ja sanoi: "Katso, minä näin Absalomin riippuvan tammessa". 11 Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: "Jos näit sen, miksi et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi ollut annettava sinulle kymmenen hopeasekeliä ja vyö." 12 Mutta mies vastasi Jooabille: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat hopeasekeliä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan, sillä kuningas käski meidän kuultemme sinua, Abisaita ja Ittaita sanoen: 'Pitäkää vaari nuorukaisesta Absalomista'. 13 Vai kavaltaisinko minä oman henkeni? Sillä eihän mikään pysy salassa kuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä." 14 Niin Jooab sanoi: "Minä en enää kuluta aikaa sinun kanssasi". Sitten hän otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin rintaan, kun hän vielä eli tammessa. 15 Ja kymmenen nuorta miestä, Jooabin aseenkantajaa, astui Absalomin luo, ja he löivät hänet kuoliaaksi.

16 Sitten Jooab puhalsi pasunaan; ja väki palasi ajamasta takaa Israelia, kun Jooab pysähdytti väen. 17 *Joos. 7:26; Joos. 8:29Ja he ottivat Absalomin ja heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja pystyttivät sangen suuren kiviroukkion hänen päällensä. Mutta koko Israel pakeni, kukin majallensa. 18 *1. Moos. 14:17; 2. Sam. 14:27Mutta Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itsellensä patsaan, joka on Kuninkaanlaaksossa; sillä hän sanoi: "Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi minun nimeni muiston". Patsaan hän oli kutsunut nimensä mukaan, ja sen nimi on vielä tänäkin päivänä Absalomin muistomerkki.

19 Ja Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: "Minä juoksen saattamaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herra on auttanut hänet hänen vihollistensa käsistä oikeuteensa". 20 Mutta Jooab sanoi hänelle: "Tänä päivänä et ole ilosanoman saattaja; jonakin muuna päivänä saattanet ilosanoman, mutta tänä päivänä et saata ilosanomaa, sillä onhan kuninkaan poika kuollut". 21 Sitten Jooab sanoi eräälle etiopialaiselle: "Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä olet nähnyt". Niin etiopialainen kumarsi Jooabille ja lähti juoksemaan. 22 Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: "Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen etiopialaisen jälkeen". Jooab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani, eihän sinulle siitä ilosanomansaattajan palkkaa tule?" 23 "Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen." Silloin hän sanoi hänelle: "Juokse sitten". Niin Ahimaas lähti juoksemaan Lakeuden tietä ja sivuutti etiopialaisen.

24 Daavid istui molempien porttien välissä. Ja tähystäjä meni portin katolle muurin päälle; kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso: mies tuli juosten yksinänsä. 25 Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi: "Jos hän on yksin, niin hänellä on ilosanoma". Ja hän tuli yhä lähemmäksi. 26 Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten; ja hän huusi porttiin sanoen: "Minä näen vielä toisen miehen tulevan juosten yksinänsä". Kuningas sanoi: "Sekin saattaa ilosanomaa". 27 Ja tähystäjä sanoi: "Sen ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta". Niin kuningas sanoi: "Se on hyvä mies; hän tulee hyviä sanomia tuoden".

28 Ja Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: "Rauha!" Sitten hän kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on antanut sinun käsiisi ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta, vastaan". 29 Niin kuningas kysyi: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Ahimaas vastasi: "Minä näin suuren väkijoukon, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi; mutta en tiedä, mitä se oli". 30 Kuningas sanoi: "Astu syrjään ja asetu sinne". Niin hän astui syrjään ja jäi seisomaan sinne. 31 Ja katso, etiopialainen tuli perille, ja etiopialainen sanoi: "Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut oikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan". 32 Kuningas kysyi etiopialaiselta: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Etiopialainen vastasi: "Käyköön herrani kuninkaan vihollisille ja kaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäksensä sinulle pahaa, niinkuin on käynyt sille nuorukaiselle". 33 (19:1)*2. Sam. 19:4Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaan yläsaliin ja itki. Ja mennessänsä hän huusi näin: "Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"