2 Samuel 22

Cantique de David sur ses victoires.

1 Après cela David prononça à l’Eternel les paroles de ce cantique, le jour que l’Eternel l’eut délivré de la main de tous ses ennemis, et surtout de la main de Saül. 2 Il dit donc : L’Eternel est ma roche, et ma forteresse, et mon libérateur. 3 Dieu est mon rocher, je me retirerai vers lui ; il est mon bouclier et la corne de mon salut ; il est ma haute retraite et mon refuge ; mon Sauveur, tu me garantis de la violence. 4 Je crierai à l’Eternel, lequel on doit louer, et je serai délivré de mes ennemis. 5 Car les angoisses de la mort m’avaient environné ; les torrents des méchants m’avaient troublé ; 6 Les cordeaux du sépulcre m’avaient entouré ; les filets de la mort m’avaient surpris. 7 Quand j’ai été dans l’adversité j’ai crié à l’Eternel ; j’ai, dis-je, crié à mon Dieu, et il a entendu ma voix de son palais, et mon cri est parvenu à ses oreilles. 8 Alors la terre fut ébranlée et trembla, les fondements des cieux croulèrent et furent ébranlés, parce qu’il était irrité. 9 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche sortait un feu dévorant ; les charbons de feu en étaient embrasés. 10 Il baissa donc les cieux, et descendit, ayant une obscurité sous ses pieds. 11 Et il était monté sur un Chérubin, et volait ; et il parut sur les ailes du vent. 12 Et il mit tout autour de soi les ténèbres pour tabernacle ; savoir, les eaux amoncelées qui sont les nuées de l’air. 13 Des charbons de feu étaient embrasés de la splendeur qui était au devant de lui. 14 L’Eternel tonna des cieux, et le Souverain fit retentir sa voix. 15 Il tira ses flèches, et écarta mes ennemis ; il fit briller l’éclair ; et les mit en déroute. 16 Alors le fond de la mer parut, et les fondements de la terre habitable furent découverts par l’Eternel qui les tançait, et par le souffle du vent de ses narines. 17 Il étendit la main d’en haut, et m’enleva, et me tira des grosses eaux. 18 Il me délivra de mon ennemi puissant, et de ceux qui me haïssaient, car ils étaient plus forts que moi. 19 Ils m’avaient devancé au jour de ma calamité ; mais l’Eternel fut mon appui. 20 Il m’a mis au large, il m’a délivré, parce qu’il a pris son plaisir en moi. 21 L’Eternel m’a rendu selon ma justice ; il m’a rendu selon la pureté de mes mains. 22 Parce que j’ai tenu le chemin de l’Eternel, et que je ne me suis point détourné de mon Dieu. 23 Car j’ai eu devant moi tous ses droits, et je ne me suis point détourné de ses ordonnances. 24 Et j’ai été intègre envers lui, et je me suis donné garde de mon iniquité. 25 L’Eternel donc m’a rendu selon ma justice, et selon ma pureté, qui a été devant ses yeux. 26 Envers celui qui use de gratuité, tu uses de gratuité ; et envers l’homme intègre tu te montres intègre. 27 Envers celui qui est pur tu te montres pur ; mais envers le pervers tu agis selon sa perversité. 28 Car tu sauves le peuple affligé, et tu jettes tes yeux sur les hautains, et les humilies. 29 Tu es même ma lampe, ô Eternel ! et l’Eternel fera reluire mes ténèbres. 30 Et par ton moyen je me jetterai sur toute une troupe, et par le moyen de mon Dieu je franchirai la muraille. 31 La voie du Dieu Fort est parfaite, la parole de l’Eternel est affinée ; c’est un bouclier à tous ceux qui se retirent vers lui. 32 Car qui est Dieu Fort, sinon l’Eternel ? et qui est Rocher, sinon notre Dieu ? 33 Le Dieu Fort, qui est ma force, est la vraie force, et il a aplani ma voie, qui était une voie d’intégrité. 34 Il a rendu mes pieds égaux à ceux des biches, et m’a fait tenir debout sur mes lieux élevés. 35 C’est lui qui dresse mes mains au combat, de sorte qu’un arc d’airain a été rompu avec mes bras. 36 Tu m’as aussi donné le bouclier de ton salut, et ta bonté m’a fait devenir plus grand. 37 Tu as élargi le chemin sous mes pas, et mes talons n’ont point glissé. 38 J’ai poursuivi mes ennemis, et je les ai exterminés ; et je ne m’en suis point retourné jusqu’à ce que je les aie consumés. 39 Je les ai consumés, je les ai transpercés, et ils ne se sont point relevés ; mais ils sont tombés sous mes pieds. 40 Car tu m’as revêtu de force pour le combat ; tu as fait plier sous moi ceux qui s’élevaient contre moi. 41 Tu as fait aussi que mes ennemis, et ceux qui me haïssaient ont tourné le dos devant moi, et je les ai détruits. 42 Ils regardaient çà et là, mais il n’y avait point de libérateur ; ils criaient à l’Eternel, mais il ne leur a point répondu. 43 Et je les ai brisés menu comme la poussière de la terre ; je les ai écrasés, et je les ai foulés comme la boue des rues. 44 Et tu m’as délivré des dissensions des peuples, tu m’as gardé pour être le chef des nations. Le peuple que je ne connaissais point m’a été assujetti. 45 Les étrangers m’ont menti ; ayant ouï parler de moi, ils se sont rendus obéissants. 46 Les étrangers se sont écoulés et ils ont tremblé de peur dans leurs retraites cachées. 47 L’Eternel est vivant, et mon rocher est béni ; c’est pourquoi Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté. 48 Le Dieu Fort est celui qui me donne les moyens de me venger, et qui m’assujettit les peuples. 49 C’est lui aussi qui me retire d’entre mes ennemis. Tu m’enlèves d’entre ceux qui s’élèvent contre moi ; tu me délivres de l’homme outrageux. 50 C’est pourquoi, ô Eternel ! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des psaumes à ton Nom. 51 C’est lui qui est la tour des délivrances de son Roi, et qui use de gratuité envers David son Oint, et envers sa postérité à jamais.

Daavidin ylistysvirsi.

1 *Ps. 18:1Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

2 *5. Moos. 32:4"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3 *Ps. 3:4; Ps. 144:2; Luuk. 1:69; Hebr. 2:13Jumala, minun vuoreni,

jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi,

varustukseni ja pakopaikkani,

sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 *Ps. 146:2'Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

5 *Ps. 55:5Sillä kuoleman aallot piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

6 *Ps. 116:3Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 *Ps. 3:5; Joona 2:3Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa,

Jumalaani minä rukoilin;

ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 *Ps. 68:9Silloin maa huojui ja järisi,

taivaan perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 *2. Moos. 19:18; 2. Moos. 24:17; 5. Moos. 4:24; 5. Moos. 32:22Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 *Ps. 99:1; Ps. 104:3; Hes. 9:3Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 *Ps. 97:2; Jes. 45:15; Jes. 50:3Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä,

synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

hehkuivat palavat hiilet.

14 *Ps. 29:3Herra jylisi taivaasta,

Korkein antoi äänensä kaikua.

15 *2. Sam. 7:10; Ps. 148:8Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät,

salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin,

maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,

hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 *Ps. 32:6; Ps. 69:2; Ps. 144:7Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä.

18 *1. Sam. 23:1Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 *Job 22:30; Ps. 17:1Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan;

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 *1. Kun. 14:8; 1. Kun. 15:5Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

25 *1. Sam. 26:23Sentähden Herra palkitsee minulle

vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 *3. Moos. 26:23; Ps. 146:9; Sananl. 3:34; Hes. 7:27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 *Sananl. 29:23; Dan. 4:34; Luuk. 1:51; 1. Piet. 5:5Ja sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan,

sinä alennat heidät.

29 *Ps. 112:4Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni;

Herra valaisee minun pimeyteni.

30 *Ps. 60:14; Fil. 4:13Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan,

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 *Ps. 12:7; Sananl. 30:5Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi,

jotka häneen turvaavat.

32 *5. Moos. 4:35; 5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:2; Jes. 43:11; Jes. 44:6,8Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra,

ja kuka muu on pelastuksen kallio

paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani

ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 *Hab. 3:19tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 *Ps. 144:1joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 *2. Sam. 7:18Sinä annat minulle pelastuksen kilven;

ja kun sinä kuulet minun rukoukseni,

teet sinä minut suureksi.

37 *Ps. 17:5; Ps. 31:9Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät,

niin etteivät enää nouse;

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä hukutan.

42 *Joh. 9:31He katselevat, mutta pelastajaa ei ole,

katsovat Herran puoleen,

mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi,

kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista,

sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi;

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 *5. Moos. 33:29Muukalaiset minua mielistelevät;

jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat;

he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni,

ja ylistetty Jumala,

minun pelastukseni kallio,

48 *Ps. 47:4Jumala, joka hankkii minulle koston

ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 *Room. 15:9Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

51 *2. Sam. 7:8sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja osoitat armoa voidellullesi,

Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."