2 Samuel 13

Histoire d’Amnon et de Tamar sa sœur. Absalom.

1 Or il arriva après cela qu’Absalom, fils de David, ayant une soeur qui était belle, et qui se nommait Tamar, Amnon fils de David, l’aima. 2 Et il fut si tourmenté de cette passion, qu’il tomba malade pour l’amour de Tamar sa sœur, car elle était vierge ; et parce qu’il semblait trop difficile à Amnon de rien obtenir d’elle. 3 Or Amnon avait un intime ami nommé Jonadab, fils de Simha frère de David ; et Jonadab était un homme fort rusé. 4 Et il dit à Amnon : Fils du Roi, pourquoi deviens-tu ainsi exténué de jour en jour ? ne me le déclareras-tu pas ? Amnon lui dit : J’aime Tamar soeur de mon frère Absalom. 5 Alors Jonadab lui dit : Couche-toi dans ton lit, et fais le malade ; et quand ton père te viendra voir, tu lui diras : Je te prie que ma soeur Tamar vienne, afin qu’elle me fasse manger, en apprêtant devant moi quelque chose d’appétit, et que voyant ce qu’elle aura apprêté, je le mange de sa main. 6 Amnon donc se coucha, et fit le malade ; et quand le Roi le vint voir, il lui dit : Je te prie que ma soeur Tamar vienne et fasse deux beignets devant moi, et que je les mange de sa main. 7 David donc envoya vers Tamar en la maison et lui fit dire : Va-t’en maintenant en la maison de ton frère Amnon, et apprête-lui quelque chose d’appétit. 8 Et Tamar s’en alla en la maison de son frère Amnon, qui était couché ; et elle prit de la pâte, et la pétrit, et en fit devant lui des beignets, et les cuisit. 9 Puis elle prit la poêle, et les versa devant lui, mais Amnon refusa d’en manger ; et dit : Faites retirer tous ceux qui sont auprès de moi : et chacun se retira. 10 Alors Amnon dit à Tamar : Apporte-moi cette viande dans le cabinet, et que j’en mange de ta main. Et Tamar prit les beignets qu’elle avait faits, et les apporta à Amnon son frère dans le cabinet. 11 Et elle les lui présenta, afin qu’il en mangeât ; mais il se saisit d’elle et lui dit : Viens, couche avec moi, ma soeur. 12 Et elle lui répondit : Non, mon frère, ne me viole point ; car cela ne se fait point en Israël ; ne fais point cette infamie. 13 Et moi, que deviendrais-je avec mon opprobre ? et toi, tu passerais pour un insensé en Israël. Maintenant donc parles-en, je te prie, au Roi, et il n’empêchera point que tu ne m’aies pour femme. 14 Mais il ne voulut point l’écouter ; et il fut plus fort qu’elle, et la viola, et coucha avec elle. 15 Après cela, Amnon la haït d’une grande haine, en sorte que la haine qu’il lui portait, était plus grande que l’amour qu’il avait eu pour elle ; ainsi Amnon lui dit : Lève-toi, va-t’en. 16 Et elle lui répondit : Tu n’as aucun sujet de me faire ce mal, que de me chasser ; ce mal est plus grand que l’autre que tu m’as fait ; mais il ne voulut point l’écouter. 17 Il appela donc le garçon qui le servait, et lui dit : Qu’on chasse maintenant celle-ci d’auprès de moi, qu’on la mette dehors, et qu’on ferme la porte après elle. 18 Or elle était habillée d’une robe bigarrée ; car les filles du Roi, qui étaient encore vierges, étaient ainsi habillées. Celui donc qui le servait la mit dehors, et ferma la porte après elle. 19 Alors Tamar prit de la cendre sur sa tête, et déchira la robe bigarrée qu’elle avait sur elle, et mit la main sur sa tête, et s’en allait en criant. 20 Et son frère Absalom lui dit : Ton frère Amnon n’a-t-il pas été avec toi ? Mais maintenant, ma soeur, tais-toi, il est ton frère ; ne prends point ceci à coeur. Ainsi Tamar demeura toute désolée dans la maison d’Absalom son frère. 21 Quand le Roi David eut appris toutes ces choses, il fut fort irrité. 22 Or Absalom ne parlait ni en bien ni en mal à Amnon, parce qu’Absalom haïssait Amnon, à cause qu’il avait violé Tamar sa soeur. 23 Et il arriva au bout de deux ans entiers, qu’Absalom ayant les tondeurs à Bahal-hatsor, qui était près d’Ephraïm, il invita tous les fils du Roi. 24 Et Absalom vint vers le Roi, et lui dit : Voici, ton serviteur a maintenant les tondeurs ; je te prie donc que le Roi et ses serviteurs viennent avec ton serviteur. 25 Mais le Roi dit à Absalom : Non, mon fils, je te prie que nous n’y allions point tous, afin que nous ne te soyons point à charge ; et quoiqu’il le pressât fort, cependant il n’y voulut point aller ; mais il le bénit. 26 Et Absalom dit : Si tu ne viens point, je te prie que mon frère Amnon vienne avec nous. Et le Roi lui répondit : Pourquoi irait-il avec toi ? 27 Et Absalom le pressa tant, qu’il laissa aller Amnon, et tous les fils du Roi avec lui. 28 Or Absalom avait commandé à ses serviteurs, en disant : Prenez bien garde, je vous prie, quand le coeur d’Amnon sera gai de vin, et que je vous dirai : Frappez Amnon, tuez-le ; ne craignez point ; n’est-ce pas moi qui vous l’aurai commandé ? Fortifiez-vous, et portez-vous en vaillants hommes. 29 Et les serviteurs d’Absalom firent à Amnon comme Absalom avait commandé, puis tous les fils du Roi se levèrent, et montèrent chacun sur sa mule, et s’enfuirent. 30 Et il arriva qu’étant encore en chemin, le bruit vint à David qu’Absalom avait tué tous les fils du Roi, et qu’il n’en était pas resté un seul d’entr’eux. 31 Alors le Roi se leva, et déchira ses vêtements, et se coucha par terre ; tous ses serviteurs aussi étaient là avec leurs vêtements déchirés. 32 Et Jonadab fils de Simha, frère de David, prit la parole, et dit : Que mon Seigneur ne dise point qu’on a tué tous les jeunes hommes fils du Roi, car Amnon seul est mort ; parce que ce qu’Absalom s’était proposé dès le jour qu’Amnon viola Tamar sa soeur, a été exécuté selon son commandement. 33 Maintenant donc que le Roi mon Seigneur ne mette point ceci dans son coeur, en disant que tous les fils du Roi sont morts ; car Amnon seul est mort. 34 Or Absalom s’enfuit, mais celui qui était en sentinelle levant les yeux, regarda ; et voici, un grand peuple venait par le chemin de derrière lui, à côté de la montagne. 35 Et Jonadab dit au Roi : Voici les fils du Roi qui viennent ; la chose est arrivée comme ton serviteur a dit. 36 Or aussitôt qu’il eut achevé de parler, voici on vit arriver les fils du Roi, qui élevèrent leur voix, et pleurèrent ; le Roi aussi et tous ses serviteurs pleurèrent beaucoup. 37 Mais Absalom s’enfuit, et se retira vers Talmaï, fils de Hammihud Roi de Guesur : et David pleurait tous les jours sur son fils. 38 Quand Absalom se fut enfui, et qu’il fut venu à Guesur, il demeura là trois ans. 39 Puis il prit envie au Roi David d’aller vers Absalom, parce qu’il était consolé de la mort d’Amnon.

Amnon tekee väkivaltaa Taamarille. Absalomin kosto.

1 *2. Sam. 3:2Sen jälkeen tapahtui tämä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2 Ja Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden; sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään. 3 *1. Sam. 16:9; 2. Sam. 21:21; 1. Aik. 2:13Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika; ja Joonadab oli hyvin ovela mies. 4 Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin päivä päivältä, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin". 5 Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Ja kun isäsi tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää; jos hän valmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin minä söisin hänen kädestään'." 6 Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, sanoi Amnon kuninkaalle: "Salli minun sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään".

7 Silloin Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoa hänelle: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa". 8 Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Ja hän otti taikinaa, sotki ja teki kakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut, 9 otti pannun ja kaatoi hänen eteensä; mutta tämä ei tahtonut syödä. Ja Amnon sanoi: "Toimittakaa kaikki minun luotani ulos". Niin menivät kaikki hänen luotaan ulos. 10 Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, syödäkseni sinun kädestäsi". Niin Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljellensä Amnonille. 11 Mutta kun hän tarjosi niitä tälle syödä, tarttui tämä häneen ja sanoi hänelle: "Tule, makaa minun kanssani, sisareni!" 12 *3. Moos. 18:9; 3. Moos. 20:17; 5. Moos. 27:22Mutta hän sanoi: "Pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa; sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa. 13 Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa; hän ei minua sinulta kiellä." 14 Mutta tämä ei tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet. 15 Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi". 16 Silloin hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä, 17 vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulos minun luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä". 18 Ja tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas; sillä sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenä ollessaan. Ja kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä, 19 *Job 2:12; Jer. 2:37sirotteli Taamar tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka hänellä oli yllänsä, pani kätensä päänsä päälle ja meni huutaen lakkaamatta. 20 Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollut sinun kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi." Niin Taamar jäi hyljättynä veljensä Absalomin taloon. 21 Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, vihastui hän kovin. 22 Mutta Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia, sentähden että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille.

23 Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli lammasten keritsiäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Ja Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. 24 *1. Sam. 25:2,36Ja Absalom tuli kuninkaan tykö ja sanoi: "Katso, palvelijallasi on lammasten keritsiäiset; jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo". 25 Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi". Ja vaikka hän pyytämällä pyysi häntä, ei hän kuitenkaan tahtonut mennä, vaan hyvästeli hänet. 26 Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme". Kuningas sanoi hänelle: "Miksi juuri hänen olisi mentävä sinun kanssasi?" 27 Mutta kun Absalom pyytämällä pyysi häntä, päästi hän Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssansa.

28 Ja Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä peljätkö; sillä minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset." 29 Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, niinkuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat. 30 Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidille sanoma: "Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei heistä ole jäänyt jäljelle ainoatakaan". 31 Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan maata; ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein. 32 Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan ja sanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, ovat tapetut; ainoastaan Amnon on kuollut. Sillä ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille. 33 Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet; sillä ainoastaan Amnon on kuollut."

34 Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, niin katso, paljon väkeä tuli tietä, joka oli hänen takanansa, vuoren kuvetta. 35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niinkuin palvelijasi sanoi." 36 Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, niin katso, kuninkaan pojat tulivat; ja he korottivat äänensä ja itkivät. Myöskin kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti. 37 *2. Sam. 3:3Mutta Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan, luo. Ja Daavid suri poikaansa kaiken aikaa.

38 Kun Absalom oli paennut ja tullut Gesuriin, jäi hän sinne kolmeksi vuodeksi. 39 Ja kuningas Daavid ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.