Atos 16

Actes et Souffrances de Saint Paul à Lystre, à Troas, à Philippes, etc.

1 Et il arriva à Derbe et à Lystre, et voici, il y avait là un disciple, nommé Timothée, fils d’une femme Juive, fidèle ; mais d’un père Grec ; 2 Lequel avait un bon témoignage des frères qui étaient à Lystre, et à Iconie. 3 C’est pourquoi Paul voulut qu’il allât avec lui ; et l’ayant pris avec soi, il le circoncit, à cause des Juifs qui étaient en ces lieux-là : car ils savaient tous que son père était Grec. 4 Eux donc passant par les villes les instruisaient de garder les ordonnances décrétées par les Apôtres, et par les Anciens de Jérusalem. 5 Ainsi les Eglises étaient affermies dans la foi, et croissaient en nombre chaque jour. 6 Puis ayant traversé la Phrygie et le pays de Galatie, il leur fut défendu par le Saint-Esprit d’annoncer la parole en Asie. 7 Et étant venus en Mysie, ils essayaient d’aller en Bithynie ; mais l’Esprit de Jésus ne le leur permit point. 8 C’est pourquoi ayant passé la Mysie, ils descendirent à Troas. 9 Et Paul eut de nuit une vision, d’un homme Macédonien qui se présenta devant lui, et le pria, disant : passe en Macédoine, et nous aide. 10 Quand donc il eut vu cette vision, nous tâchâmes aussitôt d’aller en Macédoine, concluant de là que le Seigneur nous avait appelés pour leur évangéliser. 11 Ainsi étant partis de Troas, nous tirâmes droit à Samothrace, et le lendemain à Néapolis. 12 Et de là à Philippes, qui est la première ville du quartier de Macédoine, et est une colonie ; et nous séjournâmes quelque temps dans la ville. 13 Et le jour du Sabbat nous sortîmes de la ville, et allâmes au lieu où on avait accoutumé de faire la prière, près du fleuve, et nous étant là assis nous parlâmes aux femmes qui y étaient assemblées. 14 Et une femme, nommée Lydie, marchande de pourpre, qui était de la ville de Thyatire, et qui servait Dieu nous ouit, et le Seigneur lui ouvrit le coeur, afin qu’elle se rendît attentive aux choses que Paul disait. 15 Et après qu’elle eut été baptisée, avec sa famille, elle nous pria, disant : Si vous m’estimez être fidèle au Seigneur, entrez dans ma maison, et y demeurez. Et elle nous y contraignit. 16 Or il arriva que comme nous allions à la prière, nous fûmes rencontrés par une servante qui avait un esprit de Python, et qui apportait un grand profit à ses maîtres en devinant. 17 Et elle se mit à nous suivre, Paul et nous, en criant, et disant : ces hommes sont les serviteurs du Dieu souverain, et ils vous annoncent la voie du salut. 18 Et elle fit cela durant plusieurs jours ; mais Paul en étant importuné, se tourna, et dit à l’esprit : je te commande au Nom de Jésus-Christ de sortir de cette fille ; et il en sortit. 19 Mais ses maîtres voyant que l’espérance de leur gain était perdue, se saisirent de Paul et de Silas, et les traînèrent dans la place publique devant les Magistrats. 20 Et ils les présentèrent aux Gouverneurs, en disant : ces hommes-ci, qui sont Juifs, troublent notre ville : 21 Car ils annoncent des maximes qu’il ne nous est pas permis de recevoir, ni de garder, vu que nous sommes Romains. 22 Le peuple aussi se souleva ensemble contre eux, et les Gouverneurs leur ayant fait déchirer leurs robes, commandèrent qu’ils fussent fouettés. 23 Et après leur avoir donné plusieurs coups de fouet, ils les mirent en prison, en commandant au geôlier de les garder sûrement. 24 Et le geôlier ayant reçu cet ordre, les mit au fond de la prison, et leur serra les pieds dans des ceps. 25 Or sur le minuit Paul et Silas priaient, en chantant les louanges de Dieu ; en sorte que les prisonniers les entendaient. 26 Et tout d’un coup il se fit un si grand tremblement de terre, que les fondements de la prison croulaient ; et incontinent toutes les portes s’ouvrirent, et les liens de tous furent détachés. 27 Sur quoi le geôlier s’étant éveillé, et voyant les portes de la prison ouvertes, tira son épée, et se voulait tuer, croyant que les prisonniers s’en fussent fuis. 28 Mals Paul cria à haute voix, en disant : ne te fais point de mal : car nous sommes tous ici. 29 Alors ayant demandé de la lumière, il courut dans le cachot, et tout tremblant, se jeta aux pieds de Paul et de Silas. 30 Et les ayant menés dehors, il leur dit : Seigneurs, que faut-il que je fasse pour être sauvé ? 31 Ils dirent : crois au Seigneur Jésus-Christ ; et tu seras sauvé, toi et ta maison. 32 Et ils lui annoncèrent la parole du Seigneur, et à tous ceux qui étaient en sa maison. 33 Après cela, les prenant en cette même heure de la nuit, il lava leurs plaies, et aussitôt après il fut baptisé, avec tous ceux de sa maison. 34 Et les ayant amenés en sa maison, il leur servit à manger, et se réjouit, parce qu’avec toute sa maison il avait cru en Dieu. 35 Et quand il fut jour, les Gouverneurs envoyèrent des huissiers pour lui dire : élargis ces gens-là. 36 Et le geôlier rapporta ces paroles à Paul, disant : les Gouverneurs ont envoyé dire qu’on vous élargît ; sortez donc maintenant, et allez-vous-en en paix. 37 Mais Paul dit aux huissiers : après nous avoir fouettés publiquement, sans forme de jugement, nous qui sommes Romains, ils nous ont mis en prison ; et maintenant ils nous mettent dehors en secret ? Il n’en sera pas ainsi, mais qu’ils viennent eux-mêmes, et qu’ils nous mettent dehors. 38 Et les huissiers rapportèrent ces paroles aux Gouverneurs, qui craignirent, ayant entendu qu’ils étaient Romains. 39 C’est pourquoi ils vinrent vers eux, et les prièrent ; puis les ayant élargis, ils les supplièrent de partir de la ville. 40 Alors étant sortis de la prison, ils entrèrent chez Lydie, et ayant vu les frères, ils les consolèrent, et ensuite ils partirent.

Paavali saapuu Derbeen ja Lystraan, jossa ottaa Timoteuksen matkakumppanikseen 1-5; he ja Silas kulkevat Frygian ja Galatian kautta Trooaaseen, jossa Paavali saa näyssä kutsun Makedoniaan 6-10. Filippissä Lyydia kääntyy 11-15, Paavali ajaa ulos tietäjähengen eräästä palvelijattaresta 16-18 ja joutuu Silaan kanssa vankilaan 19-24, mutta he vapautuvat ihmeen kautta ja johdattavat vanginvartijan uskomaan Jeesukseen 25-34 sekä lähtevät päällikköjen pyynnöstä pois 35-40.

1 *Ap. t. 14:6; Ap. t. 19:22; Ap. t. 20:4; Room. 16:21; 1. Kor. 4:17; Fil. 2:19; 1. Tess. 3:2; 1. Tim. 1:2; 2. Tim. 1:2; Hebr. 13:23Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen. 2 *Ap. t. 6:3Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää. 3 *1. Kor. 9:20Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen. 4 *Ap. t. 15:29Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. 5 *Ap. t. 9:31Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.

6 *Ap. t. 18:23Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. 7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. 8 Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen. 9 Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä". 10 Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.

11 Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin, 12 ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä. 13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. 14 *Luuk. 24:45; Joh. 6:44Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. 15 *Hebr. 13:2Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.

16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. 17 *Mark. 1:24,34Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien". 18 *Mark. 16:17Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.

19 Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen. 20 *Ap. t. 17:6Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia 21 ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia". 22 *2. Kor. 6:5; 2. Kor. 11:23,25; Fil. 1:30; 1. Tess. 2:2Ja kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. 23 Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä. 24 Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.

25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. 26 *Ap. t. 5:19; Ap. t. 12:7Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. 27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen. 28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä". 29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. 30 *Luuk. 3:10; Luuk. 10:25; Ap. t. 2:37; Ap. t. 9:6Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31 *Joh. 3:16,36; Joh. 6:47Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". 32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. 33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. 34 *Luuk. 5:29; Luuk. 19:6Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

35 Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet". 36 Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa". 37 *Ap. t. 22:25Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos." 38 Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia, 39 ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista. 40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.