Atos 9

Conversion de Saul ou Paul. Pierre guérit un Paralytique, et ressuscite Tabitha.

1 Or Saul ne respirant encore que menaces et carnage contre les disciples du Seigneur, s’étant adressé au souverain Sacrificateur, 2 Lui demanda des lettres de sa part pour porter à Damas aux Synagogues, afin que s’il en trouvait quelques-uns de cette secte, soit hommes, soit femmes, il les amenât liés à Jérusalem. 3 Or il arriva qu’en marchant il approcha de Damas, et tout à coup une lumière resplendit du ciel comme un éclair tout autour de lui. 4 Et étant tombé par terre, il entendit une voix qui lui disait : Saul, Saul, pourquoi me persécutes-tu ? 5 Et il répondit : qui es-tu, Seigneur ? Et le Seigneur lui dit : je suis Jésus, que tu persécutes ; il t’est dur de regimber contre les aiguillons. 6 Et lui tout tremblant et tout effrayé, dit : Seigneur, que veux-tu que je fasse ? Et le Seigneur lui dit : lève-toi, et entre dans la ville, et là il te sera dit ce que tu dois faire. 7 Et les hommes qui marchaient avec lui s’arrêtèrent tout épouvantés, entendant bien la voix, mais ne voyant personne. 8 Et Saul se leva de terre, et ouvrant ses yeux, il ne voyait personne ; c’est pourquoi ils le conduisirent par la main, et le menèrent à Damas ; 9 Où il fut trois jours sans voir, sans manger ni boire. 10 Or il y avait à Damas un disciple, nommé Ananias, à qui le Seigneur dit en vision : Ananias ! Et il répondit : me voici, Seigneur. 11 Et le Seigneur lui dit : lève-toi, et t’en va en la rue nommée la droite, et cherche dans la maison de Judas un homme appelé Saul, qui est de Tarse : car voilà il prie. 12 Or Saul avait vu en vision un homme nommé Ananias, entrant, et lui imposant les mains, afin qu’il recouvrât la vue. 13 Et Ananias répondit : Seigneur ! j’ai ouï parler à plusieurs de cet homme-là ; et combien de maux il a faits à tes Saints dans Jérusalem. 14 Il a même ici le pouvoir de la part des principaux Sacrificateurs, de lier tous ceux qui invoquent ton Nom. 15 Mais le Seigneur lui dit : va ; car il m’est un vaisseau que j’ai choisi, pour porter mon Nom devant les Gentils, et les Rois, et les enfants d’Israël. 16 Car je lui montrerai combien il aura à souffrir pour mon Nom. 17 Ananias donc s’en alla, et entra dans la maison ; et lui imposant les mains, il lui dit : Saul mon frère, le Seigneur Jésus, qui t’est apparu dans le chemin par où tu venais, m’a envoyé, afin que tu recouvres la vue, et que tu sois rempli du Saint-Esprit. 18 Et aussitôt il tomba de ses yeux comme des écailles ; et à l’instant il recouvra la vue ; puis il se leva, et fut baptisé. 19 Et ayant mangé il reprit ses forces. Et Saul fut quelques jours avec les disciples qui étaient à Damas. 20 Et il prêcha incessamment dans les Synagogues, que Christ était le Fils de Dieu. 21 Et tous ceux qui l’entendaient, étaient comme ravis hors d’eux-mêmes, et ils disaient : n’est-ce pas celui-là qui a détruit à Jérusalem ceux qui invoquaient ce Nom, et qui est venu ici exprès pour les amener liés aux principaux Sacrificateurs. 22 Mais Saul se fortifiait de plus en plus, et confondait les Juifs qui demeuraient à Damas, prouvant que Jésus était le Christ. 23 Or longtemps après les Juifs conspirèrent ensemble pour le faire mourir. 24 Mais leurs embûches vinrent à la connaissance de Saul. Or ils gardaient les portes jour et nuit, afin de le faire mourir. 25 Mais les disciples le prenant de nuit, le descendirent par la muraille, en le dévalant dans une corbeille. 26 Et quand Saul fut venu à Jérusalem, il tâchait de se joindre aux disciples ; mais tous le craignaient, ne croyant pas qu’il fût disciple. 27 Mais Barnabas le prit, et le mena aux Apôtres, et leur raconta comment par le chemin il avait vu le Seigneur, qui lui avait parlé, et comment il avait parlé franchement à Damas au Nom de Jésus. 28 Et il était avec eux à Jérusalem, se montrant publiquement. 29 Et parlant sans déguisement au Nom du Seigneur Jésus, il disputait contre les Grecs ; mais ils tâchaient de le faire mourir. 30 Ce que les frères ayant connu ils le menèrent à Césarée, et l’envoyèrent à Tarse. 31 Ainsi donc les Eglises par toute la Judée, la Galilée, et la Samarie étaient en paix, étant édifiées, et marchant dans la crainte du Seigneur ; et elles étaient multipliées par la consolation du Saint-Esprit. 32 Or il arriva que comme Pierre les visitait tous, il vint aussi vers les Saints qui demeuraient à Lydde. 33 Et il trouva là un homme nommé Enée, qui depuis huit ans était couché dans un petit lit ; car il était paralytique. 34 Et Pierre lui dit : Enée, Jésus-Christ te guérisse ! lève-toi, et fais ton lit ; et sur-le-champ il se leva. 35 Et tous ceux qui habitaient à Lydde et à Saron, le virent ; et ils furent convertis au Seigneur. 36 Or il y avait à Joppe une femme disciple, nommée Tabitha, qui signifie en Grec Dorcas, laquelle était pleine de bonnes oeuvres et d’aumônes qu’elle faisait. 37 Et il arriva en ces jours-là qu’elle tomba malade, et mourut ; et quand ils l’eurent lavée, ils la mirent dans une chambre haute. 38 Et parce que Lydde était près de Joppe, les disciples ayant appris que Pierre était à Lydde, ils envoyèrent vers lui deux hommes, le priant qu’il ne tardât point de venir chez eux. 39 Et Pierre s’étant levé, s’en vint avec eux ; et quand il fut arrivé, ils le menèrent en la chambre haute ; et toutes les veuves se présentèrent à lui en pleurant, et montrant combien Dorcas faisait de robes et de vêtements, quand elle était avec elles. 40 Mais Pierre après les avoir fait tous sortir, se mit à genoux, et pria ; puis se tournant vers le corps, il dit : Tabitha, lève-toi. Et elle ouvrit ses yeux, et voyant Pierre, elle se rassit. 41 Et il lui donna la main, et la leva ; puis ayant appelé les Saints et les veuves, il la leur présenta vivante. 42 Et cela fut connu dans tout Joppe ; et plusieurs crurent au Seigneur. 43 Et il arriva qu’il demeura plusieurs jours à Joppe, chez un certain Simon corroyeur.

Matkallaan Damaskoon Saulus kääntyy Jeesuksen ilmestyessä hänelle 1-9, saa kasteen Ananiaalta 10-19, saarnaa Damaskossa 19-25 ja Jerusalemissa 26-30. Seurakunta vaurastuu 31. Pietari vaeltaa pyhien luona ja parantaa Lyddassa Aineaan 32-35 sekä herättää Joppessa Tabitan kuolleista 36-43.

1 *Ap. t. 7:58; Gal. 1:13; 1. Tim. 1:13Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo 2 *Ap. t. 18:25-26; Ap. t. 19:23ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. 3 *1. Kor. 15:8-9Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; 4 *Luuk. 10:16ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." 7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. 8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. 9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.

10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra". 11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; 12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen." 13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; 14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat". 15 *Room. 1:5; Gal. 2:7-8; 1. Tim. 2:7Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. 16 *Ap. t. 20:23; 2. Kor. 11:23-28Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden." 17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä". 18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. 19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui.

Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. 20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. 21 *Ap. t. 8:3Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?" 22 *Ap. t. 18:28Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

23 *Ap. t. 23:12Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet. 24 *2. Kor. 11:32Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi. 25 Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa.

26 *Gal. 1:18Ja kun hän oli tullut Jerusalemiin, yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi. 27 Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä. 28 Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä. 29 Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet. 30 *Ap. t. 11:25Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon.

31 Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.

32 Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa. 33 Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu. 34 Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi". Ja kohta hän nousi. 35 Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.

36 Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas*Kreikkalainen sana dorkas merkitsee gaselli.; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. 37 Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin. 38 Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: "Tule viipymättä meidän tykömme". 39 Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa. 40 Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. 41 Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä. 42 Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. 43 Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa erään nahkuri Simonin luona.