Atos 5

Mort d’Ananias et de Saphira. Malades guéris : les Apôtres mis en prison et délivrés, prêchent et souffrent avec joie.

1 Or un homme nommé Ananias, ayant avec Saphira sa femme, vendu une possession, 2 Retint une partie du prix, du consentement de sa femme, et en apporta quelque partie, et la mit aux pieds des Apôtres. 3 Mais Pierre lui dit : Ananias comment satan s’est-il emparé de ton coeur jusques à t’inciter à mentir au Saint-Esprit, et à soustraire une partie du prix de la possession ? 4 Si tu l’eusses gardée, ne te demeurait-elle pas ? et étant vendue, n’était-elle pas en ta puissance ? Pourquoi as-tu formé un tel dessein dans ton coeur ? tu n’as pas menti aux hommes mais à Dieu. 5 Et Ananias entendant ces paroles, tomba, et rendit l’esprit ; ce qui causa une grande crainte à tous ceux qui en entendirent parler. 6 Et quelques jeunes hommes se levant le prirent, et l’emportèrent dehors, et l’enterrèrent. 7 Et il arriva environ trois heures après, que sa femme aussi, ne sachant point ce qui était arrivé, entra ; 8 Et Pierre prenant la parole, lui dit : dis-moi, avez-vous autant vendu le champ ? et elle dit : oui, autant. 9 Alors Pierre lui dit : pourquoi avez-vous fait un complot entre vous de tenter l’Esprit du Seigneur ? voilà à la porte les pieds de ceux qui ont enterré ton mari, et ils t’emporteront. 10 Et au même instant elle tomba à ses pieds, et rendit l’esprit. Et quand les jeunes hommes furent entrés, ils la trouvèrent morte, et ils l’emportèrent dehors, et l’enterrèrent auprès de son mari. 11 Et cela donna une grande crainte à toute l’Eglise, et à tous ceux qui entendaient ces choses. 12 Et beaucoup de prodiges et de miracles se faisaient parmi le peuple par les mains des Apôtres ; et ils étaient tous d’un accord au portique de Salomon. 13 Cependant nul des autres n’osait se joindre à eux ; mais le peuple les louait hautement. 14 Et le nombre de ceux qui croyaient au Seigneur, tant d’hommes que de femmes, se multipliait de plus en plus. 15 Et on apportait les malades dans les rues, et on les mettait sur de petits lits et sur des couchettes, afin que quand Pierre viendrait, au moins son ombre passât sur quelqu’un d’eux. 16 Le peuple aussi des villes voisines s’assemblait à Jérusalem, apportant les malades, et ceux qui étaient tourmentés des esprits immondes ; et tous étaient guéris. 17 Alors le souverain Sacrificateur se leva, lui et tous ceux qui étaient avec lui, qui étaient la secte des Sadducéens, et ils furent remplis d’envie ; 18 Et mettant les mains sur les Apôtres, ils les firent conduire dans la prison publique. 19 Mais l’Ange du Seigneur ouvrit de nuit les portes de la prison, et les ayant mis dehors, il leur dit : 20 Allez, et vous présentant dans le Temple, annoncez au peuple toutes les paroles de cette vie. 21 Ce qu’ayant entendu, ils entrèrent dès le point du jour dans le Temple, et ils enseignaient. Mais le souverain Sacrificateur étant venu, et ceux qui étaient avec lui, ils assemblèrent le Conseil et tous les Anciens des enfants d’Israël, et ils envoyèrent à la prison pour les faire amener. 22 Mais quand les huissiers y furent venus, ils ne les trouvèrent point dans la prison ;ainsi ils s’en retournèrent, et ils rapportèrent, 23 Disant : nous avons bien trouvé la prison fermée avec toute sûreté, et les gardes aussi qui étaient devant les portes ; mais après l’avoir ouverte, nous n’avons trouvé personne dedans. 24 Et quand le souverain Sacrificateur, et le Capitaine du Temple, et les principaux Sacrificateurs, eurent ouï ces paroles, ils furent fort en peine sur leur sujet, ne sachant ce que cela deviendrait. 25 Mais quelqu’un survint qui leur dit : voilà, les hommes que vous aviez mis en prison, sont au Temple, et se tenant là ils enseignent le peuple. 26 Alors le Capitaine du Temple avec les huissiers s’en alla, et il les amena sans violence : car ils craignaient d’être lapidés par le peuple. 27 Et les ayant amenés, ils les présentèrent au Conseil. Et le souverain Sacrificateur les interrogea, 28 Disant : ne vous avons-nous pas défendu expressément de n’enseigner point en ce Nom ? et cependant voici, vous avez rempli Jérusalem de votre doctrine, et vous voulez faire venir sur nous le sang de cet homme. 29 Alors Pierre et les autres Apôtres répondant, dirent : il faut plutôt obéir à Dieu qu’aux hommes. 30 Le Dieu de nos pères a ressuscité Jésus, que vous avez fait mourir, le pendant au bois. 31 Et Dieu l’a élevé par sa puissance pour être Prince et Sauveur, afin de donner à Israël la repentance et la rémission des péchés. 32 Et nous lui sommes témoins de ce que nous disons, et le Saint-Esprit que Dieu a donné à ceux qui lui obéissent, en est aussi témoin. 33 Mais eux ayant entendu ces choses, grinçaient les dents, et consultaient pour les faire mourir. 34 Mais un Pharisien nommé Gamaliel, Docteur de la Loi, honoré de tout le peuple, se levant dans le Conseil, commanda que les Apôtres se retirassent dehors pour un peu de temps. 35 Puis il leur dit : hommes Israélites, prenez garde à ce que vous devrez faire touchant ces gens. 36 Car avant ce temps-ci s’éleva Theudas, se disant être quelque chose, auquel se joignit un nombre d’hommes d’environ quatre cents ; mais il a été défait, et tous ceux qui s’étaient joints à lui ont été dissipés et réduits à rien. 37 Après lui parut Judas le Galiléen aux jours du dénombrement, et il attira à lui un grand peuple ; mais celui-ci aussi est péri, et tous ceux qui s’étaient joints à lui ont été dispersés. 38 Maintenant donc je vous dis : ne continuez plus vos poursuites contre ces hommes, et laissez-les : car si cette entreprise ou cette oeuvre est des hommes, elle sera détruite ; 39 Mais si elle est de Dieu, vous ne la pourrez détruire ; et prenez garde que même vous ne soyez trouvés faire la guerre à Dieu. Et ils furent de son avis. 40 Puis ayant appelé les Apôtres, ils leur commandèrent, après les avoir fouettés, de ne parler point au Nom de Jésus ; après quoi ils les laissèrent aller. 41 Et les Apôtres se retirèrent de devant le Conseil, joyeux d’avoir été rendus dignes de souffrir des opprobres pour le Nom de Jésus. 42 Et ils ne cessaient tous les jours d’enseigner, et d’annoncer Jésus-Christ dans le Temple, et de maison en maison.

Pietari nuhtelee Ananiasta ja Safiiraa vilpillisyydestä, ja he saavat rangaistuksensa 1-11. Apostolit tekevät monta ihmettä, ja seurakunta lisääntyy 12-16. Apostolit joutuvat vankilaan, mutta pelastuvat sieltä enkelin avulla ja opettavat pyhäkössä 17-25, todistavat jälleen Jeesuksesta neuvoston edessä 26-32, Gamalielin neuvosta heidät päästetään vapaiksi 33-40, ja he julistavat edelleen evankeliumia 41, 42.

1 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, 2 ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. 3 *Luuk. 22:3; Joh. 13:2Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? 4 *1. Tess. 4:8Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle." 5 Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. 6 Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat. 7 Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. 8 Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan". 9 Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois." 10 Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. 11 *Ap. t. 2:43Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

12 *Ap. t. 4:30; 2. Kor. 12:12Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. 13 Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. 14 *Ap. t. 2:47; Ap. t. 6:7Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. 15 *Mark. 6:56; Ap. t. 19:11-12Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. 16 Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

17 Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen 18 *Luuk. 21:12ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen. 19 *Ap. t. 12:7Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: 20 *Joh. 6:68"Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat". 21 Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta. 22 Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat, 23 sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet". 24 Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi. 25 Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa".

26 Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. 27 Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä 28 *Matt. 27:25; Ap. t. 4:18-19ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren". 29 *Dan. 6:7-11Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. 30 *1. Moos. 40:19; 5. Moos. 21:22-23; Joos. 10:26; Matt. 27:57-60; Ap. t. 2:23-24; Ap. t. 3:13-15Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. 31 *Luuk. 24:47; Hebr. 2:10Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. 32 *Luuk. 24:48; Joh. 15:26-27; Ap. t. 10:39Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

33 *Ap. t. 2:37Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät. 34 *Ap. t. 22:3Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos. 35 Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. 36 Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön. 37 Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. 38 *Sananl. 21:30; Matt. 15:13Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; 39 mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." 40 Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.

41 *Matt. 5:10-12; Room. 5:3; Fil. 1:29; 1. Piet. 4:13Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. 42 Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.