Atos 24

Accusation et défense de Saint Paul devant le Gouverneur Félix.

1 Or cinq jours après Ananias le souverain Sacrificateur descendit avec les Anciens, et un certain orateur, nommé Tertulle, qui comparurent devant le Gouverneur contre Paul. 2 Et Paul étant appelé, Tertulle commença à l’accuser, en disant : 3 Très-excellent Félix, nous connaissons en toutes choses et avec toute sorte de remercîment, que nous avons obtenu une grande tranquillité par ton moyen, et par les bons règlements que tu as faits pour ce peuple, selon ta prudence. 4 Mais afin de ne t’arrêter pas longtemps, je te prie de nous entendre, selon ton équité, dans ce que nous allons te dire en peu de paroles. 5 Nous avons trouvé que c’est ici un homme fort dangereux, qui excite des séditions parmi tous les Juifs dans tout le monde, et qui est le chef de la secte des Nazariens. 6 Il a même attenté de profaner le Temple ; et nous l’avons saisi, et l’avons voulu juger selon notre Loi. 7 Mais le Tribun Lysias étant survenu, il nous l’a ôté d’entre les mains avec une grande violence, 8 Commandant que ses accusateurs vinssent vers toi ; et tu pourras toi-même savoir de lui, en l’interrogeant, toutes ces choses desquelles nous l’accusons. 9 Les Juifs acquiescèrent à cela et dirent que les choses étaient ainsi. 10 Et après que le Gouverneur eut fait signe à Paul de parler, il répondit : Sachant qu’il y a déjà plusieurs années que tu es le Juge de cette nation, je réponds pour moi avec plus de courage. 11 Puisque tu peux connaître qu’il n’y a pas plus de douze jours que je suis monté à Jérusalem pour adorer Dieu. 12 Mais ils ne m’ont point trouvé dans le Temple disputant avec personne, ni faisant un amas de peuple, soit dans les Synagogues, soit dans la ville. 13 Et ils ne sauraient soutenir les choses dont ils m’accusent présentement. 14 Or je te confesse bien ce point, que selon la voie qu’ils appellent secte, je sers ainsi le Dieu de mes pères, croyant toutes les choses qui sont écrites dans la Loi et dans les Prophètes. 15 Et ayant espérance en Dieu, que la résurrection des morts, tant des justes que des injustes, laquelle ceux-ci attendent aussi eux-mêmes, arrivera. 16 C’est pourquoi aussi je travaille d’avoir toujours la conscience pure devant Dieu, et devant les hommes. 17 Or après plusieurs années, je suis venu pour faire des aumônes et des oblations dans ma nation. 18 Et comme je m’occupais à cela, ils m’ont trouvé purifié dans le Temple, sans attroupement et sans tumulte. 19 Et c’étaient de certains Juifs d’Asie, 20 Qui devaient comparaître devant toi, et m’accuser, s’ils avaient quelque chose contre moi. 21 Ou que ceux-ci eux-mêmes disent, s’ils ont trouvé en moi quelque injustice, quand j’ai été présenté au Conseil ; 22 Sinon cette seule parole que j’ai dite hautement devant eux : aujourd’hui je suis tiré en cause par vous, pour la résurrection des morts. 23 Et Félix ayant ouï ces choses, le remit à une autre fois, en disant : après que j’aurai plus exactement connu ce que c’est de cette secte, quand le Tribun Lysias sera descendu, je connaîtrai entièrement de vos affaires. 24 Et il commanda à un centenier que Paul fût gardé, mais qu’il eût aussi quelque relâche, et qu’on n’empêchât aucun des siens de le servir, ou de venir vers lui. 25 Or quelques jours après, Félix vint avec Drusille sa femme, qui était Juive, et il envoya quérir Paul, et l’ouït parler de la foi qui est en Christ. 26 Et comme il parlait de la justice, et de la tempérance, et du jugement à venir, Félix tout effrayé répondit : pour le présent va-t’en, et quand j’aurai la commodité, je te rappellerai ; 27 Espérant aussi en même temps que Paul lui donnerait quelque argent pour le délivrer, c’est pourquoi il l’envoyait quérir souvent, et s’entretenait avec lui. Or après deux ans accomplis Félix eut pour successeur Porcius Festus, qui voulant faire plaisir aux Juifs, laissa Paul en prison.

Juutalaiset syyttävät Paavalia Feeliksin edessä 1-9. Paavali torjuu heidän syytöksensä kansan yllyttämisestä 10-13, lahkolaisuudesta 14-16 ja pyhäkön saastuttamisesta 17-19, ja viittaa neuvoston edessä lausumaansa toivoon kuolleitten ylösnousemisesta 20, 21. Feeliks lykkää asian tuonnemmaksi ja jättää, luopuessaan kahden vuoden kuluttua virastaan, Paavalin vankeuteen 22-27.

1 Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni sinne alas muutamien vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia. 2 Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syyttämään ja sanoi: 3 "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme. 4 Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan. 5 *Ap. t. 17:6; Ap. t. 21:28; Ap. t. 28:22Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, 6 ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. 8 *Ap. t. 23:30Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme." 9 Ja myös juutalaiset yhtyivät syyttämään häntä ja väittivät asian niin olevan.

10 Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut, että hän sai puhua: "Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta. 11 *Ap. t. 21:17Niinkuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan. 12 *Ap. t. 25:8; Ap. t. 28:17Eivät he ole tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla, 13 eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät.

14 *Ap. t. 26:22Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, 15 *Dan. 12:2; Matt. 25:46; Joh. 5:28-29; Ap. t. 23:6; Ap. t. 26:6-7ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. 16 *Ap. t. 23:1; 1. Piet. 3:16Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

17 *Ap. t. 11:29; Room. 15:25-26; 2. Kor. 8:4; Gal. 2:10Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. 18 *Ap. t. 21:26-27Näitä toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut mitään väentungosta tai meteliä; 19 heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun edessäsi ja syyttää, jos heillä olisi jotakin minua vastaan.

20 Tai sanokoot nämä läsnäolevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun minä seisoin neuvoston edessä; 21 *Ap. t. 23:6jollei siksi luettane tätä ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne'."

22 Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun päällikkö Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän asianne". 23 *Ap. t. 27:2-3; Ap. t. 28:16Ja hän käski sadanpäämiehen pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa, estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle palvelusta. 24 Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. 25 Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas". 26 Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.

27 *Ap. t. 25:9,14Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin.