Atos 25

Saint Paul plaidant devant Festus appelle à l’Empereur.

1 Festus donc étant arrivé dans la Province, monta trois jours après de Césarée à Jérusalem. 2 Et le souverain Sacrificateur, et les premiers d’entre les Juifs, comparurent devant lui contre Paul, et ils priaient Festus ; 3 Et lui demandaient cette grâce contre Paul, qu’il le fît venir à Jérusalem ; car ils avaient dressé des embûches pour le tuer par le chemin. 4 Mais Festus leur répondit que Paul était bien gardé à Césarée, où il devait retourner lui-même bientôt. 5 C’est pourquoi, dit-il, que ceux d’entre vous qui le peuvent faire, y descendent avec moi ; et s’il y a quelque crime en cet homme, qu’ils l’accusent. 6 Et n’ayant pas demeuré parmi eux plus de dix jours, il descendit à Césarée ; et le lendemain il s’assit au siège judicial, et il commanda que Paul fût amené. 7 Et comme il fut venu là, les Juifs qui étaient descendus de Jérusalem l’environnèrent, le chargeant de plusieurs grands crimes, lesquels ils ne pouvaient prouver. 8 Paul répondant qu’il n’avait péché en rien, ni contre la Loi des Juifs, ni contre le Temple, ni contre César. 9 Mais Festus voulant faire plaisir aux Juifs, répondit à Paul, et dit : veux-tu monter à Jérusalem, et y être jugé de ces choses devant moi ? 10 Et Paul dit : je comparais devant le siège judicial de César, où il faut que je sois jugé : je n’ai fait aucun tort aux Juifs, comme tu le connais toi-même très bien. 11 Que si je leur ai fait tort, ou que j’aie fait quelque chose digne de mort, je ne refuse point de mourir ; mais s’il n’est rien de ce dont ils m’accusent, personne ne me peut livrer à eux : j’en appelle à César. 12 Alors Festus ayant conféré avec le Conseil, lui répondit : en as-tu appelé à César ? tu iras à César. 13 Or quelques jours après, le Roi Agrippa et Bérénice arrivèrent à Césarée pour saluer Festus. 14 Et après avoir demeuré là plusieurs jours, Festus fit mention au Roi de l’affaire de Paul, disant : un certain homme a été laissé prisonnier par Félix. 15 Sur le sujet duquel, comme j’étais à Jérusalem, les principaux Sacrificateurs et les Anciens des Juifs sont comparus, sollicitant sa condamnation ; 16 Mais je leur ai répondu que ce n’est point l’usage des Romains de livrer quelqu’un à la mort, avant que celui qui est accusé ait ses accusateurs présents, et qu’il ait lieu de se défendre du crime. 17 Quand donc ils furent venus ici, sans que j’usasse d’aucun délai, le jour suivant étant assis au siège judicial, je commandai que cet homme fût amené ; 18 Et ses accusateurs étant là présents, ils n’alléguèrent aucun des crimes dont je pensais qu’ils l’accuseraient. 19 Mais ils avaient quelques disputes contre lui touchant leurs superstitions, et touchant un certain Jésus mort, que Paul affirmait être vivant. 20 Or comme j’étais fort en peine pour savoir ce que c’était, je demandai à cet homme s’il voulait aller à Jérusalem, et y être jugé de ces choses. 21 Mais parce qu’il en appela, demandant d’être réservé à la connaissance d’Auguste, je commandai qu’il fût gardé jusqu’à ce que je l’envoyasse à César. 22 Alors Agrippa dit à Festus : je voudrais bien aussi entendre cet homme. Demain, dit-il, tu l’entendras. 23 Le lendemain donc Agrippa et Bérénice étant venus avec une grande pompe, et étant entrés dans l’Auditoire avec les Tribuns et les principaux de la ville, Paul fut amené par le commandement de Festus. 24 Et Festus dit : Roi Agrippa, et vous tous qui êtes ici avec nous, vous voyez cet homme contre lequel toute la multitude des Juifs m’est venue solliciter, tant à Jérusalem qu’ici, criant qu’il ne le fallait plus laisser vivre. 25 Mais moi, ayant trouvé qu’il n’avait rien fait qui fût digne de mort, et lui-même en ayant appelé à Auguste, j’ai résolu de le lui envoyer. 26 Mais parce que je n’ai rien de certain à en écrire à l’Empereur, je vous l’ai présenté, et principalement à toi, Roi Agrippa, afin qu’après en avoir fait l’examen, j’aie de quoi écrire. 27 Car il me semble qu’il n’est pas raisonnable d’envoyer un prisonnier, sans marquer les faits dont on l’accuse.

Uusi maaherra Festus kutsuu Paavalin syyttäjät Kesareaan 1-5; Paavali puolustautuu heidän syytöksiään vastaan 6-8 ja vetoaa keisariin, kun Festus, ollakseen juutalaisille mieliksi, tahtoo lähettää hänet Jerusalemiin tutkittavaksi 9-12. Festus kertoo kuningas Agrippalle, joka oli saapunut häntä tervehtimään, Paavalista 13-22, ja Paavali tuodaan kuninkaan eteen 23-37.

1 Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin. 2 Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä 3 *Ap. t. 23:15ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia vastaan, että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä. 4 Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin lähteä sinne. 5 Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä".

6 Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. 7 Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään toteen; 8 *Ap. t. 24:12sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan".

9 *Ap. t. 24:27Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?" 10 Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät. 11 *Ap. t. 28:19Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin." 12 Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen".

13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta. 14 *Ap. t. 24:27Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen; 15 käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin. 16 Mutta minä vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa antaa ketään alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan'. 17 Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä viivyttelemättä seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. 18 Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut, 19 vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän. 20 Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin. 21 Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." 22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin kuulla sitä miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä".

23 *Matt. 10:18Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat suurella komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne. 24 *Ap. t. 22:22Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saaman elää. 25 *Ap. t. 23:9,29; Ap. t. 26:31Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, niin minä päätin lähettää hänet sinne. 26 Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa. 27 Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta samalla tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä."