Atos 28

Aventures de Saint Paul à Malte et à Rome.

1 S’étant donc sauvés, ils reconnurent alors que l’île s’appelait Malte. 2 Et les Barbares usèrent d’une singulière humanité envers nous, car ils allumèrent un grand feu, et nous reçurent tous, à cause de la pluie qui nous pressait, et à cause du froid. 3 Et Paul ayant ramassé quelque quantité de sarments, comme il les eut mis au feu, une vipère en sortit à cause de la chaleur, et lui saisit la main. 4 Et quand les Barbares virent cette bête pendant à sa main, ils se dirent l’un à l’autre : certainement cet homme est un meurtrier ; puisqu’après être échappé de la mer, la vengeance ne permet pas qu’il vive. 5 Mais Paul ayant secoué la bête dans le feu, il n’en reçut aucun mal ; 6 Au lieu qu’ils s’attendaient qu’il dût enfler, ou tomber subitement mort. Mais quand ils eurent longtemps attendu, et qu’ils eurent vu qu’il ne lui en arrivait aucn mal, ils changèrent de langage, et dirent que c’était un Dieu. 7 Or en cet endroit-là étaient les possesions du principal de l’île, nommé Publius, qui nous reçut et nous logea durant trois jours avec beaucoup de bonté. 8 Et il arriva que le père de Publius était au lit malade de la fièvre et de la dyssenterie, et Paul l’étant allé voir, il fit la prière, lui imposa les mains, et le guérit. 9 Ce qui étant arrivé, tous les autres malades de l’île vinrent à lui, et ils furent guéris. 10 Lesquels aussi nous firent de grands honneurs, et à notre départ nous fournirent ce qui nous était nécessaire. 11 Trois mois après nous partîmes sur un navire d’Alexandrie qui avait hiverné dans l’île, et qui avait pour enseigne Castor et Pollux. 12 Et étant arrivés à Syracuse, nous y demeurâmes trois jours. 13 De là en côtoyant, nous arrivâmes à Rhège ; et un jour après, le vent du Midi s’étant levé, nous vînmes le deuxième jour à Pouzzoles ; 14 Où ayant trouvé des frères, nous fûmes priés de demeurer avec eux sept jours ; et ensuite nous arrivâmes à Rome. 15 Et quand les frères qui y étaient eurent reçu de nos nouvelles, ils vinrent au-devant de nous jusques au Marché d’Appius, et aux Trois-boutiques ; et Paul les voyant, rendit grâces à Dieu, et prit courage. 16 Et lorsque nous fûmes arrivés à Rome, le centenier livra les prisonniers au Préfet du Prétoire ; mais quant à Paul, il lui fut permis de demeurer à part avec un soldat qui le gardait. 17 Or il arriva trois jours après, que Paul convoqua les principaux des Juifs ; et quand ils furent venus, il leur dit : hommes frères ! quoique je n’aie rien commis contre le peuple ni contre les coutumes des Pères, toutefois j’ai été arrêté prisonnier à Jérusalem, et livré entre les mains des Romains, 18 Qui après m’avoir examiné me voulaient relâcher, parce qu’il n’y avait en moi aucun crime digne de mort. 19 Mais les Juifs s’y opposant, j’ai été contraint d’en appeler à César ; sans que j’aie pourtant dessein d’accuser ma nation. 20 C’est donc là le sujet pour lequel je vous ai appelés, afin de vous voir et de vous parler ; car c’est pour l’espérance d’Israël que je suis chargé de cette chaîne. 21 Mais ils lui répondirent : nous n’avons point reçu de Lettres de Judée qui parlent de toi ; ni aucun des frères n’est venu qui ait rapporté ou dit quelque mal de toi. 22 Cependant nous entendrons volontiers de toi quel est ton sentiment ; car quant à cette secte, il nous est connu qu’on la contredit partout. 23 Et après lui avoir assigné un jour, plusieurs vinrent auprès de lui dans son logis, auxquels il expliquait par plusieurs témoignages le Royaume de Dieu, et depuis le matin jusqu’au soir il les portait à croire ce qui concerne Jésus, tant par la Loi de Moïse que par les Prophètes. 24 Et les uns furent persuadés par les choses qu’il disait ; et les autres n’y croyaient point. 25 C’est pourquoi n’étant pas d’accord entre eux, ils se retirèrent, après que Paul leur eut dit cette parole : le Saint-Esprit a bien parlé à nos Pères par Esaïe le Prophète, 26 En disant : va vers ce peuple, et lui dis : vous écouterez de vos oreilles, et vous n’entendrez point ; et en regardant vous verrez, et vous n’apercevrez point. 27 Car le coeur de ce peuple est engraissé ; et ils ont ouï dur de leurs oreilles, et ont fermé leurs yeux ; de peur qu’ils ne voient des yeux, qu’ils n’entendent des oreilles, qu’ils ne comprennent du coeur, qu’ils ne se convertissent, et que je ne les guérisse. 28 Sachez donc que ce salut de Dieu est envoyé aux Gentils, et ils l’entendront. 29 Quand il eut dit ces choses, les Juifs se retirèrent d’avec lui, y ayant une grande contestation entre eux. 30 Mais Paul demeura deux ans entiers dans une maison qu’il avait louée pour lui, où il recevait tous ceux qui le venaient voir, 31 Prêchant le Royaume de Dieu, et enseignant les choses qui regardent le Seigneur Jésus-Christ avec toute liberté de parler, et sans aucun empêchement.

Meliten asukkaat osoittavat haaksirikkoisille suurta ystävällisyyttä 1, 2. Paavali jää kyykäärmeen puremasta vahingoittumatta 3-6 ja parantaa Publiuksen isän ja muita sairaita 7-10. Kolmen kuukauden kuluttua he purjehtivat Syrakuusan ja Reegionin kautta Puteoliin ja kulkevat sieltä Roomaan 11-15, jossa Paavali kutsuu kokoon juutalaisten ensimmäiset ja ilmoittaa heille tulonsa syyn 16-22 sekä todistaa Jeesuksesta 23. Useat heistä eivät usko, mutta toiset uskovat 24-28. Paavali opettaa kaksi vuotta Roomassa kenenkään estämättä 30, 31.

1 *Ap. t. 27:26Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tietää, että saaren nimi oli Melite. 2 Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä.

3 Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. 4 Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä". 5 *Mark. 16:18; Luuk. 10:19Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa. 6 *Ap. t. 14:11Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan.

7 Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa. 8 *Mark. 16:18; Jaak. 5:15Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. 9 Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin. 10 He osoittivat meille myös monin tavoin kunniaa, ja lähtiessämme merelle he panivat mukaan, mitä tarvitsimme.

11 Kolmen kuukauden kuluttua me purjehdimme sieltä aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jolla oli merkkinä Kastorin ja Polluksin kuva. 12 Ja me laskimme maihin Syrakuusassa ja viivyimme siellä kolme päivää, 13 ja sieltä me kierrettyämme saavuimme Reegioniin, ja kun yhden päivän perästä nousi etelätuuli, tulimme seuraavana päivänä Puteoliin. 14 Siellä tapasimme veljiä, jotka pyysivät meitä viipymään heidän tykönänsä seitsemän päivää. Ja sitten me lähdimme Roomaan. 15 Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta.

16 *Ap. t. 24:22; Ap. t. 27:3Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa. 17 *Ap. t. 21:30,33; Ap. t. 24:12; Ap. t. 25:8Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin. 18 *Ap. t. 22:24; Ap. t. 23:9; Ap. t. 25:25; Ap. t. 26:31-32Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää minut irti, koska en ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta. 19 *Ap. t. 25:11Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat, oli minun pakko vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta kansaani vastaan. 20 *Ap. t. 23:6; Ap. t. 24:21; Ap. t. 26:6-7; Ef. 3:1; Ef. 6:20; 2. Tim. 1:16; 2. Tim. 2:9; Fil. 1:10,13Tästä syystä minä nyt olen kutsunut teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta." 21 Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjeitä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta mitään pahaa. 22 *Luuk. 2:34; Ap. t. 24:5,14Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään."

23 *Luuk. 24:27,44; Ap. t. 26:22Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.

24 *Ap. t. 17:4Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet. 25 *2. Piet. 1:21Ja kun he olivat keskenään erimielisiä, erosivat he toisistaan, Paavalin sanoessa ainoastaan nämä sanat: "Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne, 26 *Jes. 6:9-10; Jer. 5:21; Hes. 12:2; Matt. 13:13-15; Joh. 12:40; Room. 11:8sanoen:

'Mene tämän kansan luo ja sano:

Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.

27 Sillä paatunut on

tämän kansan sydän,

ja korvillaan he työläästi kuulevat,

ja silmänsä he ovat ummistaneet,

että he eivät näkisi silmillään,

eivät kuulisi korvillaan,

eivät ymmärtäisi sydämellään

eivätkä kääntyisi

ja etten minä heitä parantaisi.'

28 *Ps. 67:3; Ps. 98:3; Matt. 8:11; Matt. 21:43; Luuk. 2:30-31; Luuk. 3:6; Luuk. 24:47; Ap. t. 13:46-47; Ap. t. 18:6; Ap. t. 22:21; Ap. t. 26:17; Room. 11:11Olkoon siis teille tiettävä, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille; ja he kuulevat sen."

30 Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; 31 ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.