Atos 7

Etienne plaidant sa cause avec reproches aux Juifs, est lapidé en priant pour eux.

1 Alors le souverain Sacrificateur lui dit : ces choses sont-elles ainsi ? 2 Et Etienne répondit : hommes frères et pères, écoutez -moi : le Dieu de gloire apparut à notre père Abraham, du temps qu’il était en Mésopotamie, avant qu’il demeurât à Carran, 3 Et lui dit : sors de ton pays, et d’avec ta parent', et viens au pays que je te montrerai. 4 Il sortit donc du pays des Caldéens, et alla demeurer à Carran ; et de là, après que son père fut mort, Dieu le fit passer en ce pays où vous habitez maintenant. 5 Et il ne lui donna aucun héritage en ce pays, non pas même d’un pied de terre, quoiqu’il lui eût promis de le lui donner en possession, et à sa postérité après lui, dans un temps où il n’avait point encore d’enfant. 6 Et Dieu lui parla ainsi : ta postérité séjournera quatre cents ans dans une terre étrangère, et là on l’asservira, et on la maltraitera. 7 Mais je jugerai la nation à laquelle ils auront été asservis, dit Dieu ; et après cela ils sortiront, et me serviront en ce lieu-ci. 8 Puis il lui donna l’Alliance de la Circoncision ; et après cela Abraham engendra Isaac, lequel il circoncit le huitième jour ; et Isaac engendra Jacob, et Jacob les douze Patriarches. 9 Et les Patriarches étant pleins d’envie vendirent Joseph pour être mené en Egypte ; mais Dieu était avec lui ; 10 Qui le délivra de toutes ses afflictions ; et l’ayant rempli de sagesse il le rendit agréable à Pharaon, Roi d’Egypte, qui l’établit Gouverneur sur l’Egypte, et sur toute sa maison. 11 Or il survint dans tout le pays d’Egypte et en Canaan une famine et une grande angoisse ; tellement que nos pères ne pouvaient trouver des vivres. 12 Mais quand Jacob eut ouï dire qu’il y avait du blé en Egypte, il y envoya pour la première fois nos pères. 13 Et y étant retournés une seconde fois, Joseph fut reconnu par ses frères, et la famille de Joseph fut déclarée à Pharaon. 14 Alors Joseph envoya quérir Jacob son père, et toute sa famille, qui était soixante-quinze personnes. 15 Jacob donc descendit en Egypte, et il y mourut, lui et nos pères ; 16 Qui furent transportés à Sichem, et mis dans le sépulcre qu’Abraham avait acheté à prix d’argent des fils d’Emmor, fils de Sichem. 17 Mais comme le temps de la promesse pour laquelle Dieu avait juré à Abraham, s’approchait, le peuple s’augmenta et se multiplia en Egypte. 18 Jusqu’à ce qu’il parût en Egypte un autre Roi, qui n’avait point connu Joseph ; 19 Et qui usant de ruse contre notre nation, maltraita nos pères, jusqu’à leur faire exposer leurs enfants à l’abandon, afin d’en faire périr la race. 20 En ce temps-là naquit Moïse, qui fut divinement beau ; et il fut nourri trois mois dans la maison de son père. 21 Mais ayant été exposé à l’abandon, la fille de Pharaon l’emporta, et le nourrit pour soi comme son fils. 22 Et Moïse fut instruit dans toute la science des Egyptiens ; et il était puissant en paroles et en actions. 23 Mais quand il fut parvenu à l’âge de quarante ans, il forma le dessein d’aller visiter ses frères, les enfants d’Israël. 24 Et voyant un d’eux à qui on faisait tort, il le défendit, et vengea celui qui était outragé, en tuant l’Egyptien. 25 Or il croyait que ses frères comprendraient par là que Dieu les délivrerait par son moyen ; mais ils ne le comprirent point. 26 Et le jour suivant il se trouva entre eux comme ils se querellaient, et il tâcha de les mettre d’accord, en leur disant : hommes, vous êtes frères, pourquoi vous faites-vous tort l’un à l’autre ? 27 Mais celui qui faisait tort à son prochain, le rebuta, lui disant : qui t’a établi Prince et Juge sur nous ? 28 Me veux-tu tuer, comme tu tuas hier l’Egyptien ? 29 Alors Moïse s’enfuit sur un tel discours, et fut étranger dans le pays de Madian, où il eut deux fils. 30 Et quarante ans étant accomplis, l’Ange du Seigneur lui apparut au désert de la montagne de Sinaï, dans une flamme de feu qui était en un buisson. 31 Et quand Moïse le vit, il fut étonné de la vision, et comme il approchait pour considérer ce que c’était, la voix du Seigneur lui fut adressée, 32 Disant : je suis le Dieu de tes pères, le Dieu d’Abraham, et le Dieu d’Isaac, et le Dieu de Jacob. Et Moïse tout tremblant n’osait considérer ce que c’était. 33 Et le Seigneur lui dit : déchausse les souliers de tes pieds : car le lieu où tu es, est une terre sainte. 34 J’ai vu, j’ai vu l’affliction de mon peuple qui est en Egypte, et j’ai ouï leur gémissement, et je suis descendu pour les délivrer : maintenant donc viens ; je t’enverrai en Egypte. 35 Ce Moïse, lequel ils avaient rejeté, en disant : qui t’a établi Prince et Juge ? c’est celui que Dieu envoya pour Prince et pour libérateur par le moyen de l’Ange qui lui était apparu au buisson. 36 C’est celui qui les tira dehors, en faisant des miracles et des prodiges dans la mer Rouge, et au désert par quarante ans. 37 C’est ce Moïse qui a dit aux enfants d’Israël : le Seigneur votre Dieu vous suscitera un Prophète tel que moi d’entre vos frères ; écoutez-le. 38 C’est celui qui fut en l’assemblée au désert avec l’Ange qui lui parlait sur la montagne de Sinaï, et qui fut avec nos pères, et reçut les paroles de vie pour nous les donner. 39 Auquel nos pères ne voulurent point obéir, mais ils le rejetèrent, et se détournèrent en leur coeur pour retourner en Egypte, 40 Disant à Aaron : fais-nous des dieux qui aillent devant nous ; car nous ne savons point ce qui est arrivé à ce Moïse qui nous a amenés hors du pays d’Egypte. 41 Ils firent donc en ces jours-là un veau, et ils offrirent des sacrifices à l’idole, et se réjouirent dans les oeuvres de leurs mains. 42 C’est pourquoi aussi Dieu se détourna d’eux, et les abandonna à servir l’armée du ciel, ainsi qu’il est écrit au Livre des Prophètes : maison d’Israël, m’avez-vous offert des sacrifices et des oblations pendant quarante ans au désert ? 43 Mais vous avez porté le tabernacle de Moloc, et l’étoile de votre dieu Remphan ; qui sont des figures que vous avez faites pour les adorer ; c’est pourquoi je vous transporterai au delà de Babylone. 44 Le Tabernacle du témoignage a été avec nos pères au désert, comme avait ordonné celui qui avait dit à Moïse, de le faire selon le modèle qu’il en avait vu. 45 Et nos pères ayant reçu ce Tabernacle, ils le portèrent sous la conduite de Josué au pays qui était possédé par les nations que Dieu chassa de devant nos pères, où il demeura jusqu’aux jours de David ; 46 Qui trouva grâce devant Dieu et qui demanda de pouvoir dresser un Tabernacle au Dieu de Jacob. 47 Et Salomon lui bâtit une maison. 48 Mais le Souverain n’habite point dans des temples faits de main, selon ces paroles du Prophète : 49 Le ciel est mon trône, et la terre est le marchepied de mes pieds : quelle maison me bâtirez-vous, dit le Seigneur, ou quel pourrait être le lieu de mon repos ? 50 Ma main n’a-t-elle pas fait toutes ces choses ? 51 Gens de cou roide, et incirconcis de coeur et d’oreilles, vous vous obstinez toujours contre le Saint-Esprit ; vous faites comme vos pères ont fait. 52 Lequel des Prophètes vos pères n’ont-ils point persécuté ? ils ont même tué ceux qui ont prédit l’avénement du Juste, duquel maintenant vous avez été les traîtres et les meurtriers, 53 Vous qui avez reçu la Loi par la disposition des Anges, et qui ne l’avez point gardée. 54 En entendant ces choses, leur coeur s’enflamma de colère et ils grinçaient les dents contre lui. 55 Mais lui étant rempli du Saint-Esprit, et ayant les yeux attachés au ciel, vit la gloire de Dieu, et Jésus étant à la droite de Dieu. 56 Et il dit : voici, je vois les cieux ouverts, et le Fils de l’homme étant à la droite de Dieu. 57 Alors ils s’écrièrent à haute voix, et bouchèrent leurs oreilles, et tous d’un accord ils se jetèrent sur lui. 58 Et l’ayant tiré hors de la ville, ils le lapidèrent ; et les témoins mirent leurs vêtements aux pieds d’un jeune homme nommé Saul. 59 Et ils lapidaient Etienne, qui priait et disait : Seigneur Jésus ! reçois mon esprit. 60 Et s’étant mis à genoux, il cria, à haute voix : Seigneur, ne leur impute point ce péché ; et quand il eut dit cela, il s’endormit.

Stefanus osoittaa, ettei hän ole häväissyt Jumalaa, ei myöskään Moosesta eikä temppeliä, ja kertoo puheessaan heille kantaisäin ajasta 1-16, Israelin olosta Egyptissä ja Mooseksen alkuhistoriasta 17-29, Mooseksen kutsumisesta 30-34, Israelin käytöksestä Moosesta ja Jumalaa kohtaan 35-43 ja Mooseksen jälkeisestä ajasta 44-50; hän nuhtelee neuvoston jäseniä kovakorvaisuudesta 51-53 ja kuolee marttyyrikuoleman 54-60.

1 Niin ylimmäinen pappi sanoi: "Onko niin?" 2 *1. Moos. 11:31Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, 3 *1. Moos. 12:1,4; 1. Moos. 12:7ja sanoi hänelle:

'Lähde maastasi ja suvustasi

ja mene siihen maahan,

jonka minä sinulle osoitan'.

4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. 5 *1. Moos. 13:15; 1. Moos. 15:18Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi, Aabrahamin vielä lapsetonna ollessa, antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä. 6 *1. Moos. 15:13-16; 2. Moos. 12:40Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta; 7 *2. Moos. 3:12ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa'. 8 *1. Moos. 17:9-12; 1. Moos. 21:2-4; 1. Moos. 25:24-26; 1. Moos. 35:23-26Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää. 9 *1. Moos. 37:28; 1. Moos. 39:1-2; 1. Moos. 39:21; Ps. 105:17Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssansa 10 *1. Moos. 41:14; 1. Moos. 41:38-45ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi. 11 *1. Moos. 41:54-55Ja tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri vaiva, eivätkä meidän isämme saaneet mistään ravintoa. 12 *1. Moos. 42:1-2Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa, lähetti hän meidän isämme sinne ensimmäisen kerran. 13 *1. Moos. 45:3-4; 1. Moos. 47:1-10Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai tietää Joosefin sukuperän. 14 *1. Moos. 46:6; 2. Moos. 1:5Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä. 15 *1. Moos. 49:33Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös kuolivat isämme, 16 *1. Moos. 23:16-20; 1. Moos. 33:19; 1. Moos. 47:30; 1. Moos. 50:13; Joos. 24:32ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemissä.

17 *2. Moos. 1:7-9; Ps. 105:24Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lisääntyi Egyptissä, 18 kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. 19 *2. Moos. 1:10-11; 2. Moos. 1:22Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon. 20 *2. Moos. 2:2-14; Hebr. 11:23Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa. 21 Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojaksensa. 22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa. 23 *Hebr. 11:24-28Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. 24 Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. 25 Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet. 26 Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä toisillenne?' 27 Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? 28 Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptiläisen?' 29 *2. Moos. 2:15; 2. Moos. 3:1-10Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.

30 Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä. 31 Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka sanoi: 32 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eikä tohtinut katsoa sinne. 33 Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi; sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa. 34 *2. Moos. 2:24Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Ja nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.'

35 Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt. 36 *2. Moos. 33:1; Ps. 105:27Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena. 37 *5. Moos. 18:15,18; Ap. t. 3:22Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta'. 38 *2. Moos. 19:3,20; 2. Moos. 20:1-17; 5. Moos. 5:31; 5. Moos. 32:46-47; Hebr. 4:12Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. 39 *4. Moos. 14:3Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin, 40 *2. Moos. 32:1-6sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'. 41 *Ps. 106:19; 1. Kor. 10:7Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä. 42 *Jer. 19:13; Aam. 5:25-27; Sef. 1:5Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa:

'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja

minulle erämaassa

neljänäkymmenenä vuotena,

te, Israelin heimo?

43 *1. Kun. 11:7Ette; vaan te kannoitte

Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä,

niitä kuvia, jotka te olitte tehneet

kumarrettaviksenne.

Sentähden minä siirrän teidät

toiselle puolelle Babylonin.'

44 *2. Moos. 25:9,40; 2. Moos. 26:30; Hebr. 8:5Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt. 45 *2. Moos. 23:28; 5. Moos. 4:38; Joos. 3:3; Joos. 18:1Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin saakka. 46 *2. Sam. 7:2; 1. Aik. 17:1; Ps. 132:4-5Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. 47 *1. Kun. 6:1-2; 1. Kun. 8:13,20Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi. 48 *1. Kun. 8:27; Jes. 66:1; Ap. t. 17:24Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:

49 *Matt. 5:34-35'Taivas on minun valtaistuimeni

ja maa minun jalkojeni astinlauta;

minkäkaltaisen huoneen

te minulle rakentaisitte,

sanoo Herra,

tai mikä paikka olisi minun leposijani?

50 Eikö minun käteni

ole tätä kaikkea tehnyt?'

51 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:3; 3. Moos. 26:41; Jes. 63:10; Jer. 6:10; Jer. 9:26; Luuk. 7:30Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä — niinkuin teidän isänne, niin tekin. 52 *1. Kun. 19:10; Matt. 23:30-37; Ap. t. 3:14Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, 53 *2. Moos. 19:3-6; Gal. 3:19; Hebr. 2:2te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."

54 *Ap. t. 5:33Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. 55 *Luuk. 22:69Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella 56 *Room. 8:34; Hebr. 12:2ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". 57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä 58 *5. Moos. 17:5,7; Ap. t. 22:20; Hebr. 11:37ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. 59 *Ps. 31:6; Luuk. 23:46; 1. Piet. 4:19Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" 60 *Matt. 5:44; Luuk. 23:34Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.