Eclesiastes 1

Changements ordinaires dans les choses du monde ; La science est une peine à l’esprit.

1 Les paroles de l’Ecclésiaste, fils de David, Roi de Jérusalem. 2 Vanité des vanités, dit l’Ecclésiaste ; vanité des vanités, tout est vanité. 3 Quel avantage a l’homme de tout son travail auquel il s’occupe sous le soleil ? 4 Une génération passe, et l’autre génération vient, mais la terre demeure toujours ferme. 5 Le soleil aussi se lève, et le soleil se couche, et il soupire après le lieu d’où il se lève. 6 Le vent va vers le Midi, et tournoie vers l’Aquilon ; il va tournoyant çà et là, et il retourne après ses circuits. 7 Tous les fleuves vont en la mer, et la mer n’en est point remplie ; les fleuves retournent au lieu d’où ils étaient partis, pour revenir en la mer. 8 Toutes choses travaillent plus que l’homme ne saurait dire : l’œil n’est jamais rassasié de voir, ni l’oreille assouvie d’ouïr. 9 Ce qui a été, c’est ce qui sera ; et ce qui a été fait, est ce qui se fera, et il n’y a rien de nouveau sous le soleil. 10 Y a-t-il quelque chose dont on puisse dire : Regarde cela, il est nouveau ? Il a déjà été dans les siècles qui ont été avant nous. 11 On ne se souvient point des choses qui ont précédé, on ne se souviendra point des choses qui seront à l’avenir, et ceux qui viendront n’en auront aucun souvenir. 12 Moi l’Ecclésiaste, j’ai été Roi sur Israël à Jérusalem ; 13 Et j’ai appliqué mon cœur à rechercher et à sonder par la sagesse tout ce qui se faisait sous les cieux, ce qui est une occupation fâcheuse que Dieu a donnée aux hommes, afin qu’ils s’y occupent. 14 J’ai regardé tout ce qui se faisait sous le soleil, et voilà tout est vanité, et rongement d’esprit. 15 Ce qui est tortu ne se peut redresser ; et les défauts ne se peuvent nombrer. 16 J’ai parlé en mon cœur, disant : Voici, je me suis agrandi et accru en sagesse, par-dessus tous ceux qui ont été avant moi sur Jérusalem, et mon cœur a vu beaucoup de sagesse et de science. 17 Et j’ai appliqué mon cœur à connaître la sagesse, et à connaître les sottises et la folie, mais j’ai reconnu que cela aussi était un rongement d’esprit. 18 Car où il y a abondance de sagesse, il y a abondance de chagrin ; et celui qui s’accroît de la science, s’accroît du chagrin.

Kaikki on turhuutta ja iäti yhtäläistä. Myöskin pyrkimys viisauteen on tuulen tavoittelua.

1 Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.

2 *Job 7:16; Saarn. 2:11; Saarn. 11:8; Saarn. 12:8Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja,

turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!

3 *Ps. 39:7; Saarn. 2:22; Saarn. 3:9Mitä hyötyä on ihmiselle

kaikesta vaivannäöstänsä,

jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

4 *Ps. 104:5; Ps. 119:90Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee,

mutta maa pysyy iäti.

5 *Ps. 19:7Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee

ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.

6 Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen,

kiertää yhä kiertämistään,

ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.

7 Kaikki joet laskevat mereen,

mutta meri ei siitänsä täyty;

samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet,

ne aina edelleen laskevat.

8 *Sananl. 27:20Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. 9 *Saarn. 3:15Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. 10 Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. 11 Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

12 *1. Kun. 1:34Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. 13 *1. Kun. 4:29Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. 14 *Saarn. 2:11Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. 15 *Saarn. 3:14; Saarn. 7:14Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.

16 *1. Kun. 3:12Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa. 17 *Saarn. 2:12; Saarn. 7:26Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. 18 Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.