Eclesiastes 10

Des Princes et sujets.

1 Les mouches mortes font puer et bouillonner les parfums du parfumeur ; et un peu de folie produit le même effet à l’égard de celui qui est estimé pour sa sagesse, et pour sa gloire. 2 Le sage a le cœur à sa droite, mais le fou a le coeur à sa gauche. 3 Et même quand le fou se met en chemin, le sens lui manque ; et il dit de chacun : Il est fou. 4 Si l’esprit de celui qui domine s’élève contre toi, ne sors point de ta condition ; car la douceur fait pardonner de grandes fautes. 5 Il y a un mal que j’ai vu sous le soleil, comme une erreur qui procède du Prince ; 6 C’est que la folie est mise aux plus hauts lieux, et que les riches sont assis en un lieu bas. 7 J’ai vu les serviteurs à cheval, et les Seigneurs aller à pied, comme des serviteurs. 8 Celui qui creuse la fosse, y tombera ; et celui qui coupe la haie, le serpent le mordra. 9 Celui qui remue des pierres hors de leur place, en sera blessé ; et celui qui fend du bois, en sera en danger. 10 Si le fer est émoussé, et qu’on n’en ait point fourbi la lame, il surmontera même la force ; mais la sagesse est une adresse excellente. 11 Si le serpent mord sans faire du bruit, le médisant ne vaut pas mieux. 12 Les paroles de la bouche du sage ne sont que grâce ; mais les lèvres du fou le réduisent à néant. 13 Le commencement des paroles de sa bouche est une folie ; et les dernières paroles de sa bouche sont une mauvaise sottise. 14 Or le fou entasse beaucoup de paroles ; et toutefois l’homme ne sait point ce qui arrivera ; et qui est-ce qui lui déclarera ce qui sera après lui ? 15 Le travail des fous ne fait que les fatiguer, et pas un d’eux ne sait trouver le chemin pour arriver à la ville. 16 Malheur à toi, terre, quand ton Roi est jeune, et quand tes Gouverneurs mangent dès le matin ! 17 Que tu es heureuse, ô terre ! quand ton Roi est de race illustre, et que tes Gouverneurs mangent quand il en est temps, pour leur réfection, et non par débauche ! 18 A cause des mains paresseuses le plancher s’affaisse, et à cause des mains lâches, la maison a des gouttières. 19 On apprête la viande pour se réjouir, et le vin réjouit les vivants ; mais l’argent répond de tout. 20 Ne dis point mal du Roi, non pas même dans ta pensée ; ne dis point aussi mal du riche dans la chambre où tu couches ; car les oiseaux des cieux en porteraient la voix, et ce qui vole en porterait les nouvelles.

Mietelmiä ja elämänohjeita eri aloilta.

1 Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään

voiteentekijän voiteen.

Pieni tyhmyys painaa enemmän

kuin viisaus ja kunnia.

2 Viisaan sydän vetää oikealle,

tyhmän vasemmalle.

3 Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä:

jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.

4 *Sananl. 19:11; Sananl. 25:15; Saarn. 8:3Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan,

niin älä jätä paikkaasi;

sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.

5 On onnettomuus se,

minkä olen nähnyt auringon alla,

vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:

6 tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin,

ja rikkaat saavat istua alhaalla.

7 Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä

ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.

8 *Ps. 7:16; Sananl. 11:27; Sananl. 26:27Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa;

joka muuria purkaa, sitä puree käärme.

9 Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu;

joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.

10 Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota,

täytyy ponnistaa voimia;

mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.

11 Jos käärme puree silloin,

kun sitä ei ole lumottu,

ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.

12 *Sananl. 10:11,20; Sananl. 25:11Sanat viisaan suusta saavat suosiota,

mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

13 Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä,

ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.

14 *Saarn. 7:1; Saarn. 8:7Tyhmä puhuu paljon;

mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on.

Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

15 Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän,

joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.

16 *2. Aik. 13:7; Jes. 3:4; Jes. 5:11Voi sinua, maa,

jolla on kuninkaana poikanen

ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!

17 Onnellinen sinä, maa,

jolla on jalosukuinen kuningas

ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan,

miehekkäästi eikä juopotellen!

18 Missä laiskuus on,

siinä vuoliaiset vaipuvat;

ja missä kädet velttoina riippuvat,

tippuu huoneeseen vettä.

19 *Ps. 104:15Hauskuudeksi ateria laitetaan,

ja viini ilahuttaa elämän;

mutta raha kaiken hankkii.

20 *2. Moos. 22:28; Ap. t. 23:5; Room. 13:2Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta,

äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta,

sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi

ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.