Zacarias 11

De la ruine des Juifs, méprisants le Messie.

1 Liban, ouvre tes portes, et le feu consumera tes cèdres. 2 Sapin, hurle ; car le cèdre est tombé, parce que les choses magnifiques ont été ravagées ; chênes de Basan, hurlez, car la forêt qui était comme une place forte, a été coupée. 3 Il y a un cri de hurlement des pasteurs, parce que leur magnificence a été ravagée, il y a un cri de rugissement des lionceaux, parce que l’orgueil du Jourdain a été ravagé. 4 Ainsi a dit l’Eternel mon Dieu : Pais les brebis exposées à la tuerie ; 5 Que leurs possesseurs tuent, sans qu’on les en tienne pour coupables, et chaque vendeur desquelles dit : Béni soit l’Eternel, je suis enrichi : Et, pas un de leurs pasteurs ne les épargne. 6 Certes aussi je n’aurai plus pitié de ceux qui habitent dans le pays, dit l’Eternel ; car voici, je ferai que chacun se trouvera entre les mains de son prochain, et entre les mains de son Roi, et ils fouleront le pays, et je ne le délivrerai point de leur main. 7 Je me suis donc mis à paître les brebis exposées à la tuerie, qui sont véritablement les plus pauvres du troupeau. Puis je pris deux verges, dont j’appelai l’une Beauté ; et l’autre, Cordon ; et je me mis à paître les brebis. 8 Et je supprimai trois pasteurs en un mois, car mon âme s’est ennuyée d’eux, et aussi leur âme s’était dégoûtée de moi. 9 Et je dis : Je ne vous paîtrai plus ; que ce qui meurt, meure ; et que ce qui est supprimé, soit supprimé ; et que celles qui seront de reste dévorent chacune la chair l’une de l’autre. 10 Puis je pris ma verge, appelée Beauté, et la mis en pièces pour rompre mon alliance que j’avais traitée avec tous ces peuples ; 11 Et elle fut rompue en ce jour-là ; et ainsi les plus pauvres du troupeau qui prennent garde à moi connurent que c’était la parole de l’Eternel. 12 Et je leur dis : S’il vous semble bon donnez-moi mon salaire ; sinon, ne me le donnez pas : alors ils pesèrent mon salaire, qui fut trente pièces d’argent. 13 Et l’Eternel me dit : Jette-les pour un potier, ce prix honorable auquel j’ai été apprécié par eux ; alors je pris les trente pièces d’argent, et les jetai dans la maison de l’Eternel, pour un potier. 14 Puis je rompis ma seconde verge, appelée Cordon, pour rompre la fraternité entre Juda et Israël. 15 Et l’Eternel me dit : Prends-toi encore l’équipage d’un pasteur insensé. 16 Car voici, je m’en vais susciter un pasteur au pays, qui ne visitera point les brebis qui s’en vont perdues ; il ne cherchera point celles qui sont délicates, il ne guérira point celles qui sont malades, et il ne portera point celles qui sont demeurées en arrière, mais il mangera la chair des plus grasses, et fendra leurs ongles. 17 Malheur au pasteur inutile, qui abandonne le troupeau ; L’épée sera sur son bras, et sur son oeil droit ; son bras séchera certainement, et son oeil droit sera entièrement obscurci.

Mahtavat puut kaatuvat. Hyvä paimen ja hullu paimen.

1 Avaa ovesi, Libanon!

Tuli on kuluttava sinun setrisi.

2 Valittakoon kypressi,

sillä setri on kaatunut,

hävitetyt ovat nuo mahtavat.

Valittakaa, te Baasanin tammet,

sillä sankka metsä on sortunut.

3 *Jer. 25:36Kuule paimenten valitusta,

kun on hävitetty nuo heidän mahtavansa.

Kuule nuorten leijonain ärjyntää,

kun on hävitetty Jordanin rantatiheikkö.

4 Näin sanoi Herra, minun Jumalani: 5 *Ps. 44:23; Room. 8:36"Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli. 6 *Sak. 8:10Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä."

7 Niin minä siis kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Ja minä otin itselleni kaksi sauvaa; minä nimitin toisen "Suloudeksi", toisen minä nimitin "Yhteydeksi", ja niin minä kaitsin lampaita. 8 Ja minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta minä kävin kärsimättömäksi lampaille, ja hekin kyllästyivät minuun. 9 Niin minä sanoin: "Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa." 10 *Hoos. 2:18Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. 11 Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.

12 *2. Moos. 21:32; Matt. 26:15Sitten minä sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta". Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. 13 *Matt. 27:3,9Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet". Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle. 14 Sitten minä katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.

15 Sitten Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet. 16 *Jer. 23:1; Hes. 34:3Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat.

17 *Sak. 13:7; Joh. 10:12Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää!

Käyköön miekka hänen käsivarteensa

ja oikeaan silmäänsä.

Hänen käsivartensa kuivettukoon,

ja hänen oikea silmänsä soetkoon."