Eclesiastes 3

Temps pour toutes choses.

1 A toute chose sa saison, et à toute affaire sous les cieux, son temps. 2 Il y a un temps de naître, et un temps de mourir ; un temps de planter, et un temps d’arracher ce qui est planté ; 3 Un temps de tuer, et un temps de guérir ; un temps de démolir, et un temps de bâtir ; 4 Un temps de pleurer, et un temps de rire ; un temps de lamenter, et un temps de sauter de joie ; 5 Un temps de jeter des pierres, et un temps de les ramasser ; un temps d’embrasser, et un temps de s’éloigner des embrassements ; 6 Un temps de chercher, et un temps de laisser perdre ; un temps de garder, et un temps de rejeter ; 7 Un temps de déchirer, et un temps de coudre ; un temps de se taire, et un temps de parler ; 8 Un temps d’aimer, et un temps de haïr ; un temps de guerre, et un temps de paix. 9 Quel avantage a celui qui travaille, de ce en quoi il se travaille ? 10 J’ai considéré cette occupation que Dieu a donnée aux hommes pour s’y appliquer. 11 Il a fait que toutes choses sont belles en leur temps ; aussi a-t-il mis le monde en leur cœur, sans toutefois que l’homme puisse comprendre d’un bout à l’autre l’œuvre que Dieu a faite. 12 C’est pourquoi j’ai connu qu’il n’y a rien de meilleur aux hommes, que de se réjouir, et de bien faire pendant leur vie. 13 Et même, que chacun mange et boive, et qu’il jouisse du bien de tout son travail, c’est un don de Dieu. 14 J’ai connu que quoi que Dieu fasse, c’est toujours lui-même, on ne saurait qu’y ajouter, ni qu’en diminuer ; et Dieu le fait afin qu’on le craigne. 15 Ce qui a été, est maintenant ; et ce qui doit être, a déjà été ; et Dieu rappelle ce qui est passé. 16 J’ai encore vu sous le soleil, qu’au lieu établi pour juger, il y a de la méchanceté ; et qu’au lieu établi pour faire justice, il y a aussi de la méchanceté. 17 Et j’ai dit en mon cœur : Dieu jugera le juste et l’injuste ; car il y a là un temps pour toute chose, et sur toute œuvre. 18 J’ai pensé en mon cœur sur l’état des hommes, que Dieu les en éclaircirait, et qu’ils verraient qu’ils ne sont que des bêtes. 19 Car l’accident qui arrive aux hommes, et l’accident qui arrive aux bêtes est un même accident : telle qu’est la mort de l’un, telle est la mort de l’autre ; et ils ont tous un même souffle, et l’homme n’a point d’avantage sur la bête ; car tout est vanité. 20 Tout va en un même lieu ; tout a été fait de la poudre, et tout retourne en la poudre. 21 Qui est-ce qui connaît que le souffle des hommes monte en haut, et que le souffle de la bête descend en bas en terre ? 22 J’ai donc connu qu’il n’y a rien de meilleur à l’homme que de se réjouir en ce qu’il fait ; parce que c’est là sa portion ; car qui est-ce qui le ramènera pour voir ce qui sera après lui ?

Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja. Ihminen on kuolevainen niinkuin eläinkin; iloitkoon siis ihminen eläessään teoistansa.

1 *Saarn. 9:11Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2 *1. Moos. 8:22; Job 14:5Aika on syntyä ja aika kuolla.

Aika on istuttaa

ja aika repiä istutus.

3 Aika on surmata

ja aika parantaa.

Aika on purkaa

ja aika rakentaa.

4 Aika on itkeä

ja aika nauraa.

Aika on valittaa

ja aika hypellä.

5 Aika on heitellä kiviä

ja aika kerätä kivet.

Aika on syleillä

ja aika olla syleilemättä.

6 Aika on etsiä

ja aika kadottaa.

Aika on säilyttää

ja aika viskata pois.

7 Aika on reväistä rikki

ja aika ommella yhteen.

Aika on olla vaiti

ja aika puhua.

8 Aika on rakastaa

ja aika vihata.

Aika on sodalla

ja aika rauhalla.

9 *Saarn. 1:3; Saarn. 2:22Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa? 10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. 11 *Job 37:23; Saarn. 11:5Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. 12 *Saarn. 2:1; Saarn. 8:15; Jes. 22:13Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13 *Saarn. 5:18Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

14 *Ps. 33:11; Jes. 46:10Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin. 15 *Saarn. 1:9Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. 17 *Ps. 82:1; Jes. 10:1Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. 18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä. 19 *Ps. 39:6,12; Ps. 49:13,21; Ps. 78:39; Jaak. 4:14Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. 20 *1. Moos. 2:19; 1. Moos. 3:19; Job 34:15; Ps. 104:29; Ps. 146:4; Saarn. 6:6; Saarn. 12:7Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. 21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? 22 *Saarn. 5:17Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?