Atos 23

Paul devant le Sanhédrin frappé, cherché à mort et conduit à Césarée.

1 Et Paul regardant fixement le Conseil, dit : hommes frères ! je me suis conduit en toute bonne conscience devant Dieu jusqu’à ce jour. 2 Sur quoi le souverain Sacrificateur Ananias commanda à ceux qui étaient près de lui, de le frapper sur le visage. 3 Alors Paul lui dit : Dieu te frappera, paroi blanchie ; puisque étant assis pour me juger selon la Loi, tu commandes, en violant la Loi, que je sois frappé. 4 Et ceux qui étaient présents lui dirent : injuries-tu le souverain Sacrificateur de Dieu ? 5 Et Paul dit : mes frères, je ne savais pas qu’il fût souverain Sacrificateur : car il est écrit : tu ne médiras point du Prince de ton peuple. 6 Et Paul sachant qu’une partie d’entre eux était des Sadducéens, et l’autre des Pharisiens, il s’écria dans le conseil : hommes frères ! je suis Pharisien, fils de Pharisien, je suis tiré en cause pour l’espérance, et pour la résurrection des morts. 7 Et quand il eut dit cela, il s’émut une dissension entre les Pharisiens et les Sadducéens ; et l’assemblée fut divisée. 8 Car les Sadducéens disent qu’il n’y a point de résurrection, ni d’Ange, ni d’esprit, mais les Pharisiens soutiennent l’un et l’autre. 9 Et il se fit un grand cri. Alors les Scribes du parti des Pharisiens se levèrent et contestèrent, disant : nous ne trouvons aucun mal en cet homme-ci ; mais si un esprit ou un Ange lui a parlé, ne combattons point contre Dieu. 10 Et comme il se fit une grande division, le Tribun craignant que Paul ne fût mis en pièces par eux, commanda que les soldats descendissent, et qu’ils l’enlevassent du milieu d’eux, et l’amenassent en la forteresse. 11 Et la nuit suivante, le Seigneur se présenta à lui, et lui dit : Paul, aie bon courage : car comme tu as rendu témoignage de moi à Jérusalem, tout de même il faut que tu me rendes aussi témoignage à Rome. 12 Et quand le jour fut venu, quelques Juifs firent un complot et un serment avec exécration, disant qu’ils ne mangeraient ni ne boiraient jusqu’à ce qu’ils eussent tué Paul. 13 Et ils étaient plus de quarante qui avaient fait cette conjuration. 14 Et ils s’adressèrent aux principaux Sacrificateurs et aux Anciens, et leur dirent : nous avons fait un voeu, avec exécration de serment, que nous ne goûterions de rien jusqu’à ce que nous ayons tué Paul. 15 Vous donc maintenant faites savoir au Tribun par l’avis du Conseil, qu’il vous l’amène demain, comme si vous vouliez connaître de lui quelque chose plus exactement, et nous serons tous prêts pour le tuer avant qu’il approche. 16 Mais le fils de la soeur de Paul ayant appris cette conjuration, vint et entra dans la forteresse, et le rapporta à Paul. 17 Et Paul ayant appelé un des centeniers, lui dit : mène ce jeune homme au Tribun ; car il a quelque chose à lui rapporter. 18 Il le prit donc, et le mena au Tribun, et il lui dit : Paul qui est prisonnier m’a appelé, et m’a prié de t’amener ce jeune homme qui a quelque chose à te dire. 19 Et le Tribun le prenant par la main, se retira à part, et lui demanda : qu’est-ce que tu as à me rapporter ? 20 Et il lui dit : les Juifs ont conspiré de te prier que demain tu envoies Paul au Conseil, comme s’ils voulaient s’enquérir de lui plus exactement de quelque chose. 21 Mais n’y consens point : car plus de quarante hommes d’entre eux sont en embûches contre lui, qui ont fait un voeu avec exécration de serment, de ne manger ni boire jusqu’à ce qu’ils l’aient tué ; et ils sont maintenant tous prêts, attendant ce que tu leur permettras. 22 Le Tribun donc renvoya le jeune homme, en lui commandant de ne dire à personne qu’il lui eût déclaré ces choses. 23 Puis ayant appelé deux centeniers, il leur dit : tenez prêts à trois heures de la nuit deux cents soldats, et soixante-dix hommes de cheval, et deux cents archers, pour aller à Césarée. 24 Et ayez soin qu’il y ait des montures prêtes, afin qu’ayant fait monter Paul, ils le mènent sûrement au Gouverneur Félix. 25 Et il lui écrivit une Lettre en ces termes : 26 Claude Lysias au très-excellent Gouverneur Félix, Salut. 27 Comme cet homme qui avait été saisi par les Juifs, était près d’être tué par eux, je suis survenu avec la garnison, et je le leur ai ôté, après avoir connu qu’il était citoyen Romain. 28 Et voulant savoir de quoi ils l’accusaient, je l’ai mené à leur Conseil. 29 Où j’ai trouvé qu’il était accusé touchant des questions de leur Loi, n’ayant commis aucun crime digne de mort, ou d’emprisonnement. 30 Et ayant été averti des embûches que les Juifs avaient dressées contre lui, je te l’ai incessamment envoyé ; ayant aussi commandé aux accusateurs de dire devant toi les choses qu’ils ont contre lui. Bien te soit. 31 Les soldats donc, selon qu’il leur était enjoint, prirent Paul, et le menèrent de nuit à Antipatris. 32 Et le lendemain ils s’en retournèrent à la forteresse, ayant laissé Paul sous la conduite des gens de cheval ; 33 Qui étant arrivés à Césarée, rendirent la lettre au Gouverneur, et lui présentèrent aussi Paul. 34 Et quand le Gouverneur eut lu la lettre, et qu’il eut demandé à Paul de quelle Province il était, ayant entendu qu’il était de Cilicie : 35 Je t’entendrai, lui dit-il, plus amplement quand tes accusateurs seront aussi venus. Et il commanda qu’il fût gardé au palais d’Hérode.

Paavali alottaa puheensa neuvoston edessä, mutta ylimmäinen pappi käskee lyödä häntä suulle 1-5; kun hän sanoo uskovansa ylösnousemisen, syntyy riita fariseusten ja saddukeusten kesken 6-9. Päällikkö vie hänet kasarmiin, jossa Herra yöllä rohkaisee häntä 10, 11. Juutalaiset vannovat tappavansa Paavalin, mutta salahanke tulee ilmi 12-22, ja päällikkö lähettää hänet Kesareaan maaherra Feeliksin tutkittavaksi 23-35.

1 *Ap. t. 24:16; 1. Kor. 4:4; 2. Kor. 1:12; 2. Tim. 1:3; Hebr. 13:18Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti". 2 *1. Kun. 22:24; Joh. 18:22-23Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta. 3 *3. Moos. 19:15,35; 5. Moos. 25:1-2; Hes. 13:10-15; Matt. 23:27Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?" 4 Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?" 5 *2. Moos. 22:28Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'".

6 *Ap. t. 24:15,21; Ap. t. 26:5-6; Ap. t. 28:20; Fil. 3:5Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana". 7 Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. 8 *Matt. 22:23; Mark. 12:18; Luuk. 20:27Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. 9 *Ap. t. 5:39; Ap. t. 25:25; Ap. t. 26:31Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10 Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. 11 *Ap. t. 18:9; Ap. t. 19:21; Ap. t. 27:23-24; Ap. t. 28:23Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

12 Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin. 13 Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. 14 He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin. 15 Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikäänkuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiit tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille." 16 Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille. 17 Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle ilmoitettavaa". 18 Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle". 19 Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?" 20 Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ikäänkuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa. 21 Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat tappaneet hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi." 22 Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle".

23 Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, 24 ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo". 25 Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: 26 "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. 27 *Ap. t. 21:27,33; Ap. t. 22:25-26; Ap. t. 24:7Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. 28 *Ap. t. 22:30Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa 29 *Ap. t. 6:9; Ap. t. 18:14-15; Ap. t. 25:25; Ap. t. 26:31ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. 30 Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi."

31 Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. 32 Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. 33 Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. 34 *Ap. t. 21:39; Ap. t. 22:3Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, 35 hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.