Atos 8

Persécution dans Jérusalem par Saul. Conversion des Samaritains, de Simon le Magicien, et de l’Eunuque Ethiopien.

1 Or Saul consentait à la mort d’Etienne, et en ce temps-là il se fit une grande persécution contre l’Eglise qui était à Jérusalem, et tous furent dispersés dans les quartiers de la Judée et de la Samarie ; excepté les Apôtres. 2 Et quelques hommes craignant Dieu emportèrent Etienne pour l’ensevelir, et menèrent un grand deuil sur lui. 3 Mais Saul ravageait l’Eglise, entrant dans toutes les maisons, et traînant par force hommes et femmes, il les mettait en prison. 4 Ceux donc qui furent dispersés allaient çà et là annonçant la parole de Dieu. 5 Et Philippe étant descendu en une ville de Samarie, leur prêcha Christ. 6 Et les troupes étaient toutes ensemble attentives à ce que Philippe disait, l’écoutant, et voyant les miracles qu’il faisait. 7 Car les esprits immondes sortaient, en criant à haute voix, hors de plusieurs qui en étaient possédés, et beaucoup de paralytiques et de boiteux furent guéris. 8 Ce qui causa une grande joie dans cette ville-là. 9 Or il y avait auparavant dans la ville un homme nommé Simon qui exerçait l’art d’enchanteur, et ensorcelait le peup1e de Samarie, se disant être quelque grand personnage. 10 Auquel tous étaient attentifs, depuis le plus petit jusques au plus grand, disant : celui-ci est la grande vertu de Dieu. 11 Et ils étaient attachés à lui, parce que depuis longtemps il les avait éblouis par sa magie. 12 Mais quand ils eurent cru ce que Philippe leur annonçait touchant le Royaume de Dieu, et le Nom de Jésus-Christ, et les hommes et les femmes furent baptisés. 13 Et Simon crut aussi lui-même, et après avoir été baptisé, il ne bougeait d’auprès de Philippe ; et voyant les prodiges et les grands miracles qui se faisaient, il était comme ravi hors de lui même. 14 Or quand les Apôtres qui étaient à Jérusalem, eurent entendu que la Samarie avaient reçu la parole de Dieu, ils leur envoyèrent Pierre et Jean ; 15 Qui y étant descendus prièrent pour eux, afin qu’ils reçussent le Saint-Esprit : 16 Car il n’était pas encore descendu sur aucun d’eux, mais seulement ils étaient baptisés au Nom du Seigneur Jésus. 17 Puis ils leur imposèrent les mains, et ils reçurent le Saint-Esprit. 18 Alors Simon ayant vu que le Saint-Esprit était donné, par l’imposition des mains des Apôtres, il leur présenta de l’argent, 19 En leur disant : donnez-moi aussi cette puissance, que tous ceux à qui j’imposerai les mains reçoivent le Saint-Esprit. 20 Mais Pierre lui dit : que ton argent périsse avec toi, puisque tu as estimé que le don de Dieu s’acquiert avec de l’argent. 21 Tu n’as point de part ni d’héritage en cette affaire : car ton coeur n’est point droit devant Dieu. 22 Repens-toi donc de cette méchanceté, et prie Dieu, afin que s’il est possible, la pensée de ton coeur te soit pardonnée. 23 Car je vois que tu es dans un fiel très amer, et dans un lien d’iniquité. 24 Alors Simon répondit, et dit : vous, priez le Seigneur pour moi, afin que rien ne vienne sur moi des choses que vous avez dites. 25 Eux donc après avoir prêché et annoncé la parole du Seigneur, retournèrent à Jérusalem, et annoncèrent l’Evangile en plusieurs bourgades des Samaritains. 26 Puis l’Ange du Seigneur parla à Philippe, en disant : lève-toi, et t’en va vers le Midi, au chemin qui descend de Jérusalem à Gaza, celle qui est déserte. 27 Lui donc se levant, s’en alla ; et voici un homme Ethiopien, Eunuque, qui était un des principaux Seigneurs de la Cour de Candace, Reine des Ethiopiens, commis sur toutes ses richesses, et qui était venu pour adorer à Jérusalem ; 28 S’en retournait, assis dans son chariot ; et il lisait le Prophète Esaïe. 29 Et l’Esprit dit à Philippe : approche-toi, et te joins à ce chariot. 30 Et Philippe y étant accouru, il l’entendit lisant le Prophète Esaïe ; et il lui dit : mais comprends-tu ce que tu lis ? 31 Et il lui dit : mais comment le pourrais-je comprendre, si quelqu’un ne me guide ? et il pria Philippe de monter et s’asseoir avec lui. 32 Or le passage de l’Ecriture qu’il lisait était celui-ci : il a été mené comme une brebis à la boucherie, et comme un agneau muet devant celui qui le tond ; en sorte qu’il n’a point ouvert sa bouche. 33 En son abaissement son jugement a été haussé ; mais qui racontera sa durée ? car sa vie est enlevée de la terre. 34 Et l’Eunuque prenant la parole, dit à Philippe : je te prie, de qui est-ce que le Prophète dit cela : est-ce de lui-même, ou de quelque autre ? 35 Alors Philippe ouvrant sa bouche, et commençant par cette Ecriture, lui annonça Jésus. 36 Et comme ils continuaient leur chemin, ils arrivèrent à un lieu où il y avait de l’eau ; et l’Eunuque dit : voici de l’eau, qu’est-ce qui empêche que je ne sois baptisé ? 37 Et Philippe dit : si tu crois de tout ton coeur, cela t’est permis ; et l’Eunuque répondant, dit : Je crois que Jésus-Christ est le Fils de Dieu. 38 Et ayant commandé qu’on arrêtât le chariot, ils descendirent tous deux dans l’eau, Philippe et l’Eunuque ; et Philippe le baptisa. 39 Et quand ils furent remontés hors de l’eau, l’Esprit du Seigneur enleva Philippe, et l’Eunuque ne le vit plus ; et tout joyeux il continua son chemin. 40 Mais Philippe se trouva dans Azote, et en passant il annonça l’Evangile dans toutes les villes, jusqu’à ce qu’il fût arrivé à Césarée.

Jerusalemissa nousee suuri vaino, johon Saulus ottaa osaa, ja seurakunnan jäsenet hajaantuvat 1-4. Filippus saarnaa menestyksellä Samarian kaupungissa, jossa Simon noitakin ottaa kasteen 5-13. Pietarin ja Johanneksen rukouksen ja kätten päällepanemisen kautta Samarian uskovaiset saavat Pyhän Hengen. Simon tahtoo rahalla ostaa Jumalan lahjan, mutta saa Pietarilta kovat nuhteet 14-25. Filippus julistaa evankeliumia etiopialaiselle hoviherralle ja kastaa hänet 26-40.

1 *Ap. t. 22:20Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. 2 Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. 3 *Ap. t. 22:4,19; Ap. t. 26:10-11; Gal. 1:13Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen. 4 *Ap. t. 11:19Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.

5 *Ap. t. 6:5Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. 6 Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. 7 *Mark. 16:17Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. 8 Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.

9 Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; 10 ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'". 11 Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt. 12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. 13 Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.

14 Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. 15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; 16 *Ap. t. 19:2sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. 17 *Ap. t. 19:6Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. 18 Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa 19 ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen". 20 *Matt. 10:8Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. 21 *Ef. 5:5Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. 22 *2. Tim. 2:25Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. 23 *Hebr. 12:15Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." 24 Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet". 25 Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.

26 Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio". 27 *Ps. 68:32; Sef. 3:10Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan 28 ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. 29 Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja". 30 Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" 31 Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. 32 *Jes. 53:7-8Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä:

"Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi;

ja niinkuin karitsa on ääneti

keritsijänsä edessä,

niin ei hänkään suutansa avaa.

33 Hänen alentumisensa kautta

hänen tuomionsa otetaan pois.

Kuka kertoo hänen syntyperänsä?

Sillä hänen elämänsä otetaan pois

maan päältä."

34 Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" 35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. 36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" 38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. 39 *1. Kun. 18:12; 2. Kun. 2:16Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. 40 *Ap. t. 21:8Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.