Marcos 7

Jésus-Christ condamne les Pharisiens d’hypocrisie en gardant leur tradition au lieu de la parole de Dieu. Il guérit aussi une fille possédée, et un sourd qui était muet.

1 Alors les Pharisiens, et quelques Scribes qui étaient venus de Jérusalem, s’assemblèrent auprès de lui. 2 Et ayant vu que quelques-uns de ses Disciples prenaient leur repas avec des mains souillées, c’est-à-dire, sans être lavées, ils les en blâmèrent. 3 (Car les Pharisiens et tous les Juifs ne mangent point qu’ils ne lavent souvent leurs mains, retenant les traditions des anciens. 4 Et étant de retour du marché, ils ne mangent point qu’ils ne se soient lavés. Il y a plusieurs autres observances dont ils se sont chargés, comme de laver les coupes, les pots, les vaisseaux d’airain, et les lits.) 5 Sur cela les Pharisiens et les Scribes l’interrogèrent, en disant : pourquoi tes Disciples ne se conduisent-ils pas selon la tradition des Anciens, mais prennent leur repas sans se laver les mains ? 6 Et il leur répondit, et leur dit : certainement Esaïe a bien prophétisé de vous, hypocrites, comme il est écrit : ce peuple m’honore des lèvres, mais leur coeur est bien éloigné de moi. 7 Mais ils m’honorent en vain, enseignant des doctrines qui ne sont que des commandements d’hommes. 8 Car en laissant le commandement de Dieu, vous retenez la tradition des hommes, savoir de laver les pots et les coupes, et vous faites beaucoup d’autres choses semblables. 9 Il leur dit aussi : vous annulez bien le commandement de Dieu, afin de garder votre tradition. 10 Car Moïse a dit : honore ton père et ta mère ; et, que celui qui maudira son père ou sa mère, meure de mort. 11 Mais vous dites : si quelqu’un dit à son père ou à sa mère, le corban (c’est-à-dire le don) qui sera fait de par moi, viendra à ton profit, il ne sera point coupable. 12 Et vous ne lui permettez plus de rien faire pour son père ou pour sa mère. 13 Anéantissant ainsi la parole de Dieu par votre tradition que vous avez établie ; et vous faites encore plusieurs choses semblables. 14 Puis ayant appelé toutes les troupes, il leur dit : écoutez-moi vous tous, et entendez. 15 Il n’y a rien de ce qui est hors de l’homme, qui entrant au dedans de lui, puisse le souiller ; mais les choses qui sortent de lui, ce sont celles qui souillent l’homme. 16 Si quelqu’un a des oreilles pour ouïr, qu’il entende. 17 Puis quand il fut entré dans la maison, s’étant retiré d’avec les troupes, ses Disciples l’interrogèrent touchant cette similitude. 18 Et il leur dit : Et vous, êtes-vous donc aussi sans intelligence ? ne comprenez-vous pas que tout ce qui entre de dehors dans l’homme ne peut point le souiller ? 19 Parce qu’il n’entre pas dans son coeur, mais dans l’estomac d’où ensuite cela est jeté dans le lieu secret, en purifiant ainsi le corps de toutes les viandes. 20 Mais il leur disait : ce qui sort de l’homme, c’est ce qui souille l’homme. 21 Car du dedans, c’est-à-dire du coeur des hommes, sortent les mauvaises pensées, les adultères, les fornications, les meurtres, 22 Les larcins, les mauvaises pratiques pour avoir le bien d’autrui, les méchancetés, la fraude, l’impudicité, le regard malin, les discours outrageux, la fierté, la folie. 23 Tous ces maux sortent du dedans, et souillent l’homme. 24 Puis partant de là, il s’en alla vers les frontières de Tyr et de Sidon ; et étant entré dans une maison, il ne voulait pas que personne le sût ; mais il ne put être caché. 25 Car une femme qui avait une petite fille possédée d’un esprit immonde, ayant ouï parler de lui, vint et se jeta à ses pieds ; 26 (Or cette femme était Grecque, Syro-Phénicienne de nation) et elle le pria qu’il chassât le démon hors de sa fille. 27 Mais Jésus lui dit : laisse premièrement rassasier les enfants ; car il n’est pas raisonnable de prendre le pain des enfants, et de le jeter aux petits chiens. 28 Et elle lui répondit, et dit : cela est vrai, Seigneur ! cependant les petits chiens mangent sous la table les miettes que les enfants laissent tomber . 29 Alors il lui dit : à cause de cette parole va-t’en : le démon est sorti de ta fille. 30 Quand elle s’en fut donc allée en sa maison, elle trouva que le démon était sorti, et que sa fille était couchée sur le lit. 31 Puis Jésus étant encore parti des frontières de Tyr et de Sidon, il vint à la mer de Galilée par le milieu du pays de Décapolis. 32 Et on lui amena un sourd qui avait la parole empêchée, et on le pria de poser les mains sur lui. 33 Et Jésus l’ayant tiré à part, hors de la foule, lui mit les doigts dans les oreilles ; et ayant craché, lui toucha la langue. 34 Puis regardant vers le ciel, il soupira, et lui dit : Ephphatha, c’est-à-dire, Ouvre-toi. 35 Et aussitôt ses oreilles s’ouvrirent, et le lien de sa langue se délia, et il parla aisément. 36 Et Jésus leur commanda de ne le dire à personne ; mais plus il le défendait, plus ils le publiaient. 37 Et ils en étaient extrêmement étonnés, disant : il a tout bien fait ; il fait ouïr les sourds, et parler les muets.

Jeesus nuhtelee fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta 1-23, parantaa kanaanilaisen vaimon tyttären 24-30 ja kuuromykän 31-37.

1 Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa. 2 *Luuk. 11:38Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä. 3 Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä, 4 ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä. 5 Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?" 6 *Jes. 29:13Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on:

'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,

mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

7 *Kol. 2:20-22; Tit. 1:14mutta turhaan he palvelevat minua

opettaen oppeja,

jotka ovat ihmiskäskyjä'.

8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." 9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. 10 *2. Moos. 20:12; 2. Moos. 21:17; 3. Moos. 20:9; 5. Moos. 5:16; Sananl. 20:20; Ef. 6:2-3Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. 11 *Sananl. 28:24Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' — se on uhrilahja — 12 ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. 13 *5. Moos. 4:2Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."

14 Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää: 15 *Ap. t. 10:14-15; Room. 14:14,20; 1. Tim. 4:4; Tit. 1:15ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. 16 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon." 17 Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta. 18 Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa? 19 Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. 20 *Jaak. 3:6Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. 21 *1. Moos. 6:5; 1. Moos. 8:21; Sananl. 6:14; Jer. 17:9Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. 23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

24 Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa, 25 vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen. 26 Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään. 27 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". 28 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja". 29 Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi". 30 Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.

31 *Matt. 15:29-31Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. 32 Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. 33 *Mark. 8:23; Joh. 9:6Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä 34 ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene. 35 Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi. 36 *Mark. 1:43-45Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. 37 *Jes. 35:5-6; Matt. 11:5Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".