Marcos 12

La parabole des vignerons, la pierre rejetée par ceux qui bâtissent, le tribut dû à César, question des Saducéens touchant la résurrection, quel est le plus grand Commandement, David a reconnu le Messie pour son Seigneur, se donner garde des Scribes, la veuve qui mets deux petites pièces au tronc.

1 Puis il se mit à leur dire par une parabole : Quelqu’un, dit-il, planta une vigne, et l’environna d’une haie, et il y creusa une fosse pour un pressoir, et y bâtit une tour ; puis il la loua à des vignerons, et s’en alla dehors. 2 Or en la saison des raisins il envoya un serviteur aux vignerons, pour recevoir d’eux du fruit de la vigne. 3 Mais eux le prenant, le battirent, et le renvoyèrent à vide. 4 Il leur envoya encore un autre serviteur ; et eux lui jetant des pierres, lui meurtrirent la tête, et le renvoyèrent, après l’avoir honteusement traité. 5 Il en envoya encore un autre, lequel ils tuèrent ; et plusieurs autres, desquels ils battirent les uns, et tuèrent les autres. 6 Mais ayant encore un Fils, son bien-aimé, il le leur envoya aussi pour le dernier, disant : ils respecteront mon Fils. 7 Mais ces vignerons dirent entre eux : c’est ici l’héritier, venez, tuons-le, et l’héritage sera nôtre. 8 L’ayant donc pris, ils le tuèrent, et le jetèrent hors de la vigne. 9 Que fera donc le Seigneur de la vigne ? il viendra, et fera périr ces vignerons, et donnera la vigne à d’autres. 10 Et n’avez-vous point lu cette Ecriture ? La pierre que ceux qui bâtissaient ont rejetée, est devenue la maîtresse pierre du coin ; 11 Ceci a été fait par le Seigneur, et c’est une chose merveilleuse devant nos yeux. 12 Alors ils tâchèrent de le saisir, mais ils craignirent le peuple ; car ils connurent qu’il avait dit cette similitude contre eux ; c’est pourquoi le laissant, ils s’en allèrent. 13 Mais ils lui envoyèrent quelques-uns des Pharisiens et des Hérodiens, pour le surprendre dans ses discours ; 14 Lesquels étant venus, lui dirent : Maître, nous savons que tu es véritable, et que tu ne considères personne ; car tu n’as point d’égard à l’apparence des hommes, mais tu enseignes la voie de Dieu selon la vérité ; est-il permis de payer le tribut à César, ou non ? le payerons-nous, ou si nous ne le payerons-nous point ? 15 Mais Jésus connaissant leur hypocrisie, leur dit : pourquoi me tentez-vous ? apportez-moi un denier, que je le voie. 16 Et ils le lui présentèrent. Alors il leur dit : de qui est cette image, et cette inscription ? ils lui répondirent : de César. 17 Et Jésus répondant leur dit : rendez à César les choses qui sont à César, et à Dieu celles qui sont à Dieu ; et ils en furent étonnés. 18 Alors les Saducéens, qui disent qu’il n’y a point de résurrection, vinrent à lui, et l’interrogèrent, disant : 19 Maître, Moïse nous a laissé par écrit : que si le frère de quelqu’un est mort, et a laissé sa femme, et n’a point laissé d’enfants, son frère prenne sa femme, et qu’il suscite lignée à son frère. 20 Or il y avait sept frères, dont l’aîné prit une femme, et mourant ne laissa point d’enfants. 21 Et le second la prit, et mourut, et lui aussi ne laissa point d’enfants ; et le troisième tout de même. 22 Les sept donc la prirent, et ne laissèrent point d’enfants ; la femme aussi mourut, la dernière de tous. 23 En la résurrection donc, quand ils seront ressuscités, duquel sera-t-elle la femme ? car les sept l’ont eue pour leur femme. 24 Et Jésus répondant leur dit : la raison pour laquelle vous tombez dans l’erreur, c’est que vous ne connaissez point les Ecritures, ni la puissance de Dieu. 25 Car quand ils seront ressuscités des morts, ils ne prendront point de femme, et on ne leur donnera point de femmes en mariage, mais ils seront comme les Anges qui sont aux cieux. 26 Et quant aux morts, pour vous montrer qu’ils ressuscitent, n’avez-vous point lu dans le Livre de Moïse, comment Dieu lui parla dans le buisson, en disant : je suis le Dieu d’Abraham, et le Dieu d’Isaac, et le Dieu de Jacob ? 27 Or il n’est pas le Dieu des morts, mais le Dieu des vivants. Vous êtes donc dans une grande erreur. 28 Et quelqu’un des Scribes qui les avait ouïs disputer, voyant qu’il leur avait bien répondu, s’approcha de lui, et lui demanda : quel est le premier de tous les Commandements ? 29 Et Jésus lui répondit : le premier de tous les Commandements est : écoute Israël, le Seigneur notre Dieu est le seul Seigneur ; 30 Et tu aimeras le Seigneur ton Dieu de tout ton coeur, de toute ton âme, de toute ta pensée, et de toute ta force. C’est là le premier Commandement. 31 Et le second, qui est semblable au premier, est celui-ci : tu aimeras ton prochain comme toi-même. Il n’y a point d’autre Commandement plus grand que ceux-ci. 32 Et le Scribe lui dit : Maître, tu as bien dit selon la vérité, qu’il y a un seul Dieu, et qu’il n’y en a point d’autre que lui ; 33 Et que de l’aimer de tout son coeur, de toute son intelligence, de toute son âme, et de toute sa force ; et d’aimer son prochain comme soi-même, c’est plus que tous les holocaustes et les sacrifices. 34 Et Jésus voyant que ce Scribe avait répondu prudemment, lui dit : tu n’es pas loin du Royaume de Dieu. Et personne n’osait plus l’interroger. 35 Et comme Jésus enseignait dans le Temple, il prit la parole, et il dit : comment disent les Scribes que le Christ est le Fils de David ? 36 Car David lui-même a dit par le Saint-Esprit : le Seigneur a dit à mon Seigneur : assieds-toi à ma droite, jusqu’a ce que j’aie mis tes ennemis pour le marchepied de tes pieds. 37 Puis donc que David lui-même l’appelle son Seigneur, comment est-il son fils ? Et de grandes troupes prenaient plaisir à l’entendre. 38 Il leur disait aussi en les enseignant : donnez vous garde des Scribes, qui prennent plaisir à se promener en robes longues, et qui aiment les salutations dans les marchés. 39 Et les premiers sièges dans les Synagogues, et les premières places dans les festins ; 40 Qui dévorent entièrement les maisons des veuves, même sous le prétexte de faire de longues prières. Ils en recevront une plus grande condamnation. 41 Et Jésus étant assis vis-à-vis du tronc prenait garde comment le peuple mettait de l’argent au tronc. 42 Et plusieurs riches y mettaient beaucoup ; et une pauvre veuve vint, qui y mit deux petites pièces, qui font la quatrième partie d’un sou. 43 Et Jésus ayant appelé ses Disciples, il leur dit : en vérité je vous dis, que cette pauvre veuve a plus mis au tronc que tous ceux qui y ont mis. 44 Car tous y ont mis de leur superflu ; mais celle-ci y a mis de son indigence tout ce qu’elle avait, toute sa subsistance.

Jeesus nuhtelee ylipappeja, kirjanoppineita ja kansan vanhimpia vertauksessaan pahoista viinitarhureista 1-12, vastaa fariseusten ja herodilaisten kysymykseen veronmaksusta 13-17, saddukeusten kysymykseen ylösnousemuksesta 18-27 ja kirjanoppineen kysymykseen lain suurimmasta käskystä 28-34, kysyy vastustajiltaan, kuinka Kristus voi samalla olla Daavidin poika ja Daavidin Herra 35-37, ja varoittaa kirjanoppineiden tekopyhyydestä 38-40. Lesken ropo 41-44.

1 *Ps. 80:9-10; Jes. 5:1-2; Jer. 2:21Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 2 Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. 3 Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. 4 Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. 5 Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat. 6 Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'. 7 *1. Moos. 37:18-20; Matt. 26:3-4Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'. 8 Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. 9 *Ap. t. 13:46; Ap. t. 18:6Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. 10 *Ps. 118:22-23; Jes. 28:16; Ap. t. 4:11; Room. 9:33; 1. Piet. 2:4-8Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta:

'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,

on tullut kulmakiveksi;

11 Herralta tämä on tullut

ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?"

12 Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.

13 Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla. 14 *Matt. 17:25; Joh. 3:2Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?" 15 Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni." 16 Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin". 17 *Room. 13:7; 1. Piet. 2:17Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.

18 *Ap. t. 23:8Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen: 19 *5. Moos. 25:5-6"Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen'. 20 Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä. 21 Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas. 22 Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. 23 Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?" 24 Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? 25 Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. 26 *2. Moos. 3:6,16; Ap. t. 7:32; 1. Kor. 15:42-43; Hebr. 11:16Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? 27 Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."

28 Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?" 29 *5. Moos. 6:4-5; 5. Moos. 10:12-13Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; 30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. 31 *3. Moos. 19:18; Matt. 19:19; Luuk. 10:27; Joh. 15:12; Room. 13:9; Gal. 5:14; 1. Tim. 1:5; Jaak. 2:8Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." 32 *5. Moos. 4:35,39; Jes. 45:5-6; Jes. 46:9Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. 33 *Hoos. 6:6; Miika 6:8Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit." 34 Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.

35 Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika? 36 *Ps. 110:1; Ap. t. 2:34-35; 1. Kor. 15:25; Hebr. 1:13; Hebr. 10:12-13Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä:

'Herra sanoi minun Herralleni:

Istu minun oikealle puolelleni,

kunnes minä panen sinun vihollisesi

sinun jalkojesi alle'.

37 Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.

38 Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla 39 ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, 40 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".

41 *2. Kun. 12:9Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. 42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä. 43 *2. Kor. 8:12Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. 44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."