Marcos 6

Jésus-Christ méprisé à Nazareth, envoie ses Disciples en Judée, est pris pour Jean Baptiste ressuscité, rassasie avec cinq pains et deux poissons cinq mille personnes, marche sur la mer, et guérit plusieurs malades.

1 Puis il partit de là, et vint en son pays ; et ses Disciples le suivirent. 2 Et le jour du Sabbat étant venu, il se mit à enseigner dans la Synagogue ; et beaucoup de ceux qui l’entendaient, étaient dans l’étonnement, et ils disaient : d’où viennent ces choses à celui-ci ? et quelle est cette sagesse qui lui est donnée ; et que même de tels prodiges se fassent par ses mains ? 3 Celui-ci n’est-il pas charpentier ? fils de Marie, frère de Jacques, et de Joses, et de Jude, et de Simon ? et ses soeurs ne sont-elles pas ici parmi nous ? et ils étaient scandalisés à cause de lui. 4 Mais Jésus leur dit : un Prophète n’est sans honneur que dans son pays, et parmi ses parents et ceux de sa famille. 5 Et il ne put faire là aucun miracle, sinon qu’il guérit quelque peu de malades, en leur imposant les mains. 6 Et il s’étonnait de leur incrédulité, et parcourait les villages d’alentour, en enseignant. 7 Alors il appela les douze, et commença à les envoyer deux à deux, et leur donna puissance sur les esprits immondes. 8 Et il leur commanda de ne rien prendre pour le chemin, qu’un seul bâton, et de ne porter ni sac, ni pain, ni monnaie dans leur ceinture ; 9 Mais d’être chaussés de souliers, et de ne porter point deux robes. 10 Il leur disait aussi : partout où vous entrerez dans une maison, demeurez-y jusqu’à ce que vous partiez de là. 11 Et tous ceux qui ne vous recevront point, et ne vous écouteront point, en partant de là, secouez la poussière de vos pieds, pour être un témoignage contre eux. En vérité je vous dis, que ceux de Sodome et de Gomorrhe seront traités moins rigoureusement au jour du jugement que cette ville-là. 12 Etant donc partis, ils prêchèrent qu’on s’amendât. 13 Et ils chassèrent plusieurs démons hors des possédés, et oignirent d’huile plusieurs malades, et les guérirent. 14 Or le Roi Hérode en ouït parler, car le nom de Jésus était devenu fort célèbre, et il dit : Ce Jean qui baptisait, est ressuscité des morts ; c’est pourquoi la vertu de faire des miracles agit puissamment en lui. 15 Les autres disaient : c’est Elie ; et les autres disaient : c’est un Prophète, ou comme un des Prophètes. 16 Quand donc Hérode eut appris cela, il dit : c’est Jean que j’ai fait décapiter, il est ressuscité des morts. 17 Car Hérode avait envoyé prendre Jean, et l’avait fait lier dans une prison, à cause d’Hérodias femme de Philippe son frère, parce qu’il l’avait prise en mariage. 18 Car Jean disait à Hérode : il ne t’est pas permis d’avoir la femme de ton frère. 19 C’est pourquoi Hérodias lui en voulait, et désirait de le faire mourir, mais elle ne pouvait. 20 Car Hérode craignait Jean, sachant que c’était un homme juste et saint, et il avait du respect pour lui, et lorsqu’il l’avait entendu, il faisait beaucoup de choses que Jean avait dit de faire, car il l’écoutait volontiers. 21 Mais un jour étant venu à propos, qu’Hérode faisait le festin du jour de sa naissance aux grands Seigneurs, et aux Capitaines, et aux Principaux de la Galilée, 22 La fille d’Hérodias y entra, et dansa, et ayant plu à Hérode, et à ceux qui étaient à table avec lui, le Roi dit à la jeune fille : demande-moi ce que tu voudras, et je te le donnerai. 23 Et il lui jura, disant : tout ce que tu me demanderas, je te le donnerai, jusqu’à la moitié de mon Royaume. 24 Et elle étant sortie, dit à sa mère : qu’est-ce que je demanderai ? Et sa mère lui dit : la tête de Jean Baptiste. 25 Puis étant aussitôt rentrée avec empressement vers le Roi, elle lui fit sa demande, en disant : je voudrais qu’incessamment tu me donnasses dans un plat la tête de Jean Baptiste. 26 Et le Roi en fut très marri, mais il ne voulut pas la refuser à cause du serment, et de ceux qui étaient à table avec lui : 27 Et il envoya incontinent un de ses gardes, et lui commanda d’apporter la tête de Jean : le garde y alla, et décapita Jean dans la prison ; 28 Et apporta sa tête dans un plat, et la donna à la jeune fille, et la jeune fille la donna à sa mère. 29 Ce que les disciples de Jean ayant appris, ils vinrent et emportèrent son corps, et le mirent dans un sépulcre. 30 Or les Apôtres se rassemblèrent vers Jésus, et lui racontèrent tout ce qu’ils avaient fait, et enseigné. 31 Et il leur dit : venez-vous-en à l’écart dans un lieu retiré, et vous reposez un peu ; car il y avait beaucoup de gens qui allaient et qui venaient, de sorte qu’ils n’avaient pas même le loisir de manger. 32 Ils s’en allèrent donc dans une nacelle en un lieu retiré, pour y être en particulier. 33 Mais le peuple vit qu’ils s’en allaient, et plusieurs l’ayant reconnu, y accoururent à pied de toutes les villes, et y arrivèrent avant eux, et s’assemblèrent auprès de lui. 34 Et Jésus étant sorti, vit là de grandes troupes, et il fut ému de compassion envers elles, de ce qu’elles étaient comme des brebis qui n’ont point de pasteur ; et il se mit à leur enseigner plusieurs choses. 35 Et comme il était déjà tard, ses Disciples s’approchèrent de lui, en disant : ce lieu est désert, et il est déjà tard. 36 Donne-leur congé, afin qu’ils s’en aillent aux villages et aux bourgades d’alentour, et qu’ils achètent des pains pour eux ; car ils n’ont rien à manger. 37 Et il leur répondit, et dit : donnez-leur vous-mêmes à manger. Et ils lui dirent : irions-nous acheter pour deux cents deniers de pain, afin de leur donner à manger ? 38 Et il leur dit : combien avez-vous de pains ? allez et regardez. Et après l’avoir su, ils dirent : cinq, et deux poissons. 39 Alors il leur commanda de les faire tous asseoir par troupes sur l’herbe verte. 40 Et ils s’assirent par troupes, les unes de cent, et les autres de cinquante personnes. 41 Et quand il eut pris les cinq pains et les deux poissons, regardant vers le ciel, il bénit Dieu, et rompit les pains, puis il les donna à ses Disciples, afin qu’ils les missent devant eux, et il partagea à tous les deux poissons. 42 Et ils en mangèrent tous, et furent rassasiés. 43 Et on emporta des pièces de pain douze corbeilles pleines, et quelques restes des poissons. 44 Or ceux qui avaient mangé des pains étaient environ cinq mille hommes. 45 Et aussitôt après il obligea ses Disciples de monter sur la nacelle, et d’aller devant lui au delà de la mer vers Bethsaïda, pendant qu’il donnerait congé aux troupes. 46 Et quand il leur eut donné congé, il s’en alla sur la montagne pour prier . 47 Et le soir étant venu, la nacelle était au milieu de la mer, et lui seul était à terre. 48 Et il vit qu’ils avaient grande peine à ramer, parce que le vent leur était contraire ; et environ la quatrième veille de la nuit, il alla vers eux marchant sur la mer, et il les voulait devancer. 49 Mais quand ils le virent marchant sur la mer, ils crurent que ce fût un fantôme, et ils s’écrièrent. 50 Car ils le virent tous, et ils furent troublés ; mais il leur parla aussitôt, et leur dit : rassurez-vous, c’est moi ; n’ayez point de peur. 51 Et il monta vers eux dans la nacelle, et le vent cessa ; ce qui augmenta beaucoup leur étonnement et leur admiration. 52 Car ils n’avaient pas bien fait réflexion au miracle des pains ; à cause que leur coeur était stupide. 53 Et quand ils furent passés au delà de la mer, ils arrivèrent en la contrée de Génézareth, où ils abordèrent. 54 Et après qu’ils furent sortis de la nacelle, ceux du lieu le reconnurent d’abord. 55 Et ils coururent çà et là par toute la contrée d’alentour, et se mirent à lui apporter de tous côtés les malades dans de petits lits, là où ils entendaient dire qu’il était. 56 Et partout où il était entré dans les bourgs, ou dans les villes, ou dans les villages, ils mettaient les malades dans les marchés, et ils le priaient de permettre qu’au moins ils pussent toucher le bord de sa robe ; et tous ceux qui le touchaient, étaient guéris.

Jeesus opettaa Nasaretissa, jossa häntä ylenkatsotaan 1-6; lähettää kaksitoista apostoliaan 6-13. Arveluja Jeesuksesta 14-16. Johannes Kastajan mestaus 17-29. Jeesus ravitsee viisituhatta miestä 30-44, kävelee veden päällä 45-52 ja parantaa sairaita Gennesaretissa 53-56.

1 Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 2 *Mark. 1:22Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? 3 *Joh. 6:42Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. 4 *Jer. 11:21; Jer. 12:6; Joh. 4:44Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan". 5 Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. 6 *Matt. 9:35; Luuk. 13:22Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa.

Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.

7 *Mark. 3:13-14Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. 8 *Luuk. 10:4Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. 9 He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne". 10 *Ap. t. 16:15Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. 11 *Luuk. 10:10-12; Ap. t. 13:51; Ap. t. 18:6Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." 12 *Matt. 3:2; Matt. 4:17; Mark. 1:15; Ap. t. 2:38; Ap. t. 3:19; Ap. t. 17:30; Ap. t. 26:20Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. 13 *Jaak. 5:14-15Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

14 Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat". 15 *Matt. 16:14; Mark. 8:28Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista". 16 Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".

17 *Luuk. 3:19-20Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet, 18 *3. Moos. 18:16; 3. Moos. 20:21ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa". 19 Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. 20 *Matt. 21:26Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään. 21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. 22 Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle". 23 *Est. 5:3,6Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". 24 Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä". 25 Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään". 26 Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. 27 Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. 28 Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä. 29 Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

30 *Luuk. 9:10Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. 31 *Mark. 3:20Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.

32 Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. 33 Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä. 34 *1. Kun. 22:17; Jer. 50:6; Hes. 34:2,5; Hes. 34:12; Matt. 9:36Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

35 Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen; 36 laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää". 37 *2. Kun. 4:42-44Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?" 38 *Matt. 15:34; Mark. 8:5Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa". 39 Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. 40 Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä. 41 *Matt. 15:36; Matt. 26:26; Luuk. 24:30Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille. 42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. 43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista. 44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

45 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. 46 *Mark. 1:35; Luuk. 5:16; Luuk. 6:12Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan. 47 Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla. 48 Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa. 49 Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan; 50 sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". 51 Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään. 52 *Mark. 8:17Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

53 Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. 54 Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet; 55 ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. 56 *4. Moos. 15:37-41; Matt. 9:20; Mark. 5:27; Luuk. 6:19Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.