Marcos 9

Jésus-Christ transfiguré, il prédit sa mort, résurrection et son règne, déclare la venue d’Elie, guérit un démoniaque muet, instruit ses Disciples à l’humilité d’enfant, à laisser chasser les diables, à couper les occasions aux scandales.

1 Il leur disait aussi : en vérité je vous dis, que parmi ceux qui sont ici présents, il y en a quelques-uns qui ne mourront point jusqu’à ce qu’ils aient vu le Règne de Dieu venir avec puissance. 2 Et six jours après, Jésus prit avec soi Pierre et Jacques, et Jean, et les mena seuls à l’écart sur une haute montagne, et il fut transfiguré devant eux. 3 Et ses vêtements devinrent reluisants et blancs comme de la neige, tels qu’il n’y a point de foulon sur la terre qui les pût ainsi blanchir. 4 Et en même temps leur apparurent Elie et Moïse, qui parlaient avec Jésus. 5 Alors Pierre prenant la parole, dit à Jésus : Maître, il est bon que nous soyons ici ; faisons-y donc trois tabernacles, un pour toi, un pour Moïse, et un pour Elie. 6 Or il ne savait ce qu’il disait, car ils étaient épouvantés. 7 Et il vint une nuée qui les couvrit de son ombre ; et il vint de la nuée une voix, disant : celui-ci est mon Fils bien-aimé, écoutez-le. 8 Et aussitôt ayant regardé de tous côtés, ils ne virent plus personne, sinon Jésus seul avec eux. 9 Et comme ils descendaient de la montagne, il leur commanda expressément de ne raconter à personne ce qu’ils avaient vu, sinon après que le Fils de l’homme serait ressuscité des morts. 10 Et ils retinrent cette parole-là en eux-mêmes, s’entre-demandant ce que c’était que ressusciter des morts. 11 Puis ils l’interrogèrent, disant : pourquoi les Scribes disent-ils qu’il faut qu’Elie vienne premièrement ? 12 Il répondit, et leur dit : il est vrai, Elie étant venu premièrement doit rétablir toutes choses, et comme il est écrit du Fils de l’homme, il faut qu’il souffre beaucoup, et qu’il soit chargé de mépris. 13 Mais je vous dis que même Elie est venu, et qu’ils lui ont fait tout ce qu’ils ont voulu, comme il est écrit de lui. 14 Puis étant revenu vers les Disciples, il vit autour d’eux une grande troupe, et des Scribes qui disputaient avec eux. 15 Et dès que toute cette troupe le vit, elle fut saisie d’étonnement; et ils accoururent pour le saluer. 16 Et il interrogea les Scribes, disant : de quoi disputez-vous avec eux ? 17 Et quelqu’un de la troupe prenant la parole, dit : Maître, je t’ai amené mon fils qui a un esprit muet. 18 Lequel l’agite cruellement partout où il le saisit, et il écume, et grince les dents, et devient sec ; et j’ai prié tes Disciples de chasser ce démon, mais ils n’ont pu. 19 Alors Jésus lui répondant, dit : Ô génération incrédule ! jusques à quand serai-je avec vous ? jusques à quand vous supporterai-je ? amenez-le-moi. 20 Et ils le lui amenèrent ; et quand il l’eut vu l’esprit l’agita sur-le-champ avec violence, de sorte que l’enfant tomba à terre, et se tournait çà et là en écumant. 21 Et Jésus demanda au père de l’enfant : combien y a-t-il de temps que ceci lui est arrivé ? et il dit : dès son enfance ; 22 Et souvent il l’a jeté dans le feu et dans l’eau pour le faire périr ; mais si tu y peux quelque chose, assiste-nous, étant ému de compassion envers nous. 23 Alors Jésus lui dit : si tu le peux croire, toutes choses sont possibles au croyant. 24 Et aussitôt le père de l’enfant s’écriant avec larmes, dit : Je crois, Seigneur ! aide-moi dans mon incrédulité. 25 Et quand Jésus vit que le peuple y accourait l’un sur l’autre, il censura fortement l’esprit immonde, en lui disant : esprit muet et sourd, je te commande, moi, sors de cet enfant, et n’y rentre plus. 26 Et le démon sortit en criant, et faisant beaucoup souffrir cet enfant, qui en devint comme mort, tellement que plusieurs disaient : il est mort. 27 Mais Jésus l’ayant pris par la main, le redressa ; et il se leva. 28 Puis Jésus étant entré dans la maison, ses Disciples lui demandèrent en particulier : pourquoi ne l’avons-nous pu chasser ? 29 Et il leur répondit : cette sorte de démons ne peut sortir si ce n’est par la prière et par le jeûne. 30 Et étant partis de là, ils traversèrent la Galilée ; mais il ne voulut pas que personne le sût. 31 Or il enseignait ses Disciples, et leur disait : le Fils de l’homme va être livré entre les mains des hommes, et ils le feront mourir, mais après qu’il aura été mis à mort, il ressuscitera le troisième jour. 32 Mais ils ne comprenaient point ce discours, et ils craignaient de l’interroger. 33 Après ces choses il vint à Capernaüm, et quand il fut arrivé à la maison, il leur demanda : de quoi disputiez-vous ensemble en chemin ? 34 Et ils se turent : car ils avaient disputé ensemble en chemin, qui d’entre eux était le plus grand. 35 Et après qu’il se fut assis, il appela les douze, et leur dit : si quelqu’un veut être le premier entre vous, il sera le dernier de tous, et le serviteur de tous. 36 Et ayant pris un petit enfant, il le mit au milieu d’eux, et après l’avoir pris entre ses bras, il leur dit : 37 Quiconque recevra l’un de tels petits enfants en mon Nom, il me reçoit ; et quiconque me reçoit, ce n’est pas moi qu’il reçoit, mais il reçoit celui qui m’a envoyé. 38 Alors Jean prit la parole, et dit : Maître, nous avons vu quelqu’un qui chassait les démons en ton Nom, et qui pourtant ne nous suit point ; et nous l’en avons empêché, parce qu’il ne nous suit point. 39 Mais Jésus leur dit : ne l’en empêchez point ; parce qu’il n’y a personne qui fasse un miracle en mon Nom, qui aussitôt puisse mal parler de moi. 40 Car qui n’est pas contre nous, il est pour nous. 41 Et quiconque vous donnera à boire un verre d’eau en mon Nom, parce que vous êtes à Christ, en vérité je vous dis, qu’il ne perdra point sa récompense. 42 Mais quiconque scandalisera l’un de ces petits qui croient en moi, il lui vaudrait mieux qu’on mit une pierre de meule autour de son cou, et qu’on le jetât dans la mer. 43 Or si ta main te fait broncher, coupe-la : il vaut mieux que tu entres manchot dans la vie, que d’avoir deux mains, et aller dans la géhenne, au feu qui ne s’éteint point ; 44 Là où leur ver ne meurt point, et le feu ne s’éteint point. 45 Et si ton pied te fait broncher, coupe-le : il vaut mieux que tu entres boiteux dans la vie, que d’avoir deux pieds, et être jeté dans la géhenne, au feu qui ne s’éteint point ; 46 Là où leur ver ne meurt point, et le feu ne s’éteint point. 47 Et si ton oeil te fait broncher, arrache-le : il vaut mieux que tu entres dans le Royaume de Dieu n’ayant qu’un oeil, que d’avoir deux yeux, et être jeté dans la géhenne du feu ; 48 Là où leur ver ne meurt point, et où le feu ne s’éteint point. 49 Car chacun sera salé de feu ; et toute oblation sera salée de sel. 50 C’est une bonne chose que le sel ; mais si le sel devient insipide, avec quoi lui rendra-t-on sa saveur ? Ayez du sel en vous-mêmes, et soyez en paix entre vous.

Jeesus kirkastuu 2-8, sanoo, että Johannes on se Elias, joka oli tuleva 9-13, parantaa kuunvaihetautisen 14-29, puhuu jälleen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan 30-32, selittää, kuka on taivaan valtakunnan suurin 33-37, ojentaa opetuslastensa suvaitsematonta intoa 38-41 ja neuvoo vastustamaan viettelyksiä 42-50.

1 Ja hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa".

2 Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään; 3 *Ps. 104:2; Ilm. 1:14ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista. 4 Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. 5 Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". 6 Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään. 7 *5. Moos. 18:15; Ps. 2:7; Jes. 42:1; Matt. 3:17; Matt. 12:18; Mark. 1:11; Luuk. 3:22; 2. Piet. 1:17Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä". 8 Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.

9 Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta hän teroitti heille, etteivät kenellekään kertoisi, mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista. 10 *Luuk. 9:36Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli. 11 *Mal. 4:5Ja he kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että Eliaan pitää tuleman ensin?" 12 *Ps. 22:7-8; Jes. 53:3-4; Dan. 9:26; Luuk. 1:17Niin hän sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi? 13 *Matt. 11:14Mutta minä sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekivät hänelle, mitä tahtoivat, niinkuin hänestä on kirjoitettu."

14 Ja kun he tulivat opetuslasten luo, näkivät he paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan. 15 Ja kohta kun kaikki kansa hänet näki, hämmästyivät he ja riensivät hänen luoksensa ja tervehtivät häntä. 16 Ja hän kysyi heiltä: "Mitä te väittelette heidän kanssaan?" 17 Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. 18 Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet." 19 *5. Moos. 32:20; Ps. 78:8Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni." 20 *Mark. 1:26Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto. 21 Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen. 22 Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." 23 *Mark. 11:23; Luuk. 17:6; Fil. 4:13Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". 24 Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". 25 Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene". 26 Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli". 27 Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. 28 Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?" 29 Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla".

30 Ja he lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean läpi; ja hän ei tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää. 31 *Matt. 16:21; Mark. 8:31; Mark. 10:32-34; Luuk. 9:22; Luuk. 18:31-34Sillä hän opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet; ja kun hän on tapettu, nousee hän kolmen päivän perästä ylös". 32 Mutta he eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä.

33 *Matt. 17:24Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?" 34 *Luuk. 22:24Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin. 35 *Matt. 20:26-27; Matt. 23:11-12; Mark. 10:43-44; Luuk. 22:26Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija". 36 *Mark. 10:16Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille: 37 *Matt. 10:40-41; Joh. 13:20"Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt".

38 Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä". 39 *1. Kor. 12:3Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. 40 *Matt. 12:30Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme. 41 *Matt. 10:42; Matt. 25:35Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.

42 *5. Moos. 13:6; Luuk. 17:1-2Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen. 43 *Matt. 5:30Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. 45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin. 47 *Jes. 66:24; Matt. 5:29Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, 48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. 49 *3. Moos. 2:13; Hes. 43:24Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. 50 *Matt. 5:13; Luuk. 14:34; Room. 12:18; Kol. 4:6; Hebr. 12:14Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."