Marcos 13

Prédictions de Jésus-Christ de la ruine du Temple, des séducteurs, guerres, persécutions, de la prédication de l’Evangile dans tout le monde, de la désolation et du dernier jour.

1 Et comme il se retirait du Temple, un de ses Disciples lui dit : Maître, regarde quelles pierres et quels bâtiments. 2 Et Jésus répondant lui dit : vois-tu ces grands bâtiments ? il n’y sera point laissé pierre sur pierre qui ne soit démolie. 3 Et comme il se fut assis au mont des oliviers vis-à-vis du Temple, Pierre et Jacques, Jean et André, l’interrogèrent en particulier, 4 Disant : dis-nous quand ces choses arriveront, et quel signe il y aura quand toutes ces choses devront s’accomplir. 5 Et Jésus leur répondant, se mit à leur dire : prenez garde que quelqu’un ne vous séduise. 6 Car plusieurs viendront en mon Nom, disant : c’est moi qui suis le Christ. Et ils en séduiront plusieurs. 7 Or quand vous entendrez des guerres, et des bruits de guerres, ne soyez point troublés ; parce qu’il faut que ces choses arrivent ; mais ce ne sera pas encore la fin. 8 Car une nation s’élèvera contre une autre nation, et un Royaume contre un autre Royaume ; et il y aura des tremblements de terre de lieu en lieu, et des famines et des troubles : ces choses ne seront que les premières douleurs. 9 Mais prenez garde à vous-mêmes : car ils vous livreront aux Consistoires, et aux Synagogues ; vous serez fouettés, et vous serez présentés devant les gouverneurs et devant les Rois, à cause de moi, pour leur être en témoignage. 10 Mais il faut que l’Evangile soit auparavant prêché dans toutes les nations. 11 Et quand ils vous mèneront pour vous livrer, ne soyez point auparavant en peine de ce que vous aurez à dire, et n’y méditez point, mais tout ce qui vous sera donné à dire en ce moment-là, dites-le : car ce n’est pas vous qui parlez, mais le Saint-Esprit. 12 Or le frère livrera son frère à la mort, et le père l’enfant, et les enfants se soulèveront contre leurs pères et leurs mères, et les feront mourir. 13 Et vous serez haïs de tous à cause de mon Nom ; mais qui persévérera jusques à la fin, celui-là sera sauvé. 14 Or quand vous verrez l’abomination qui cause la désolation qui a été prédite par Daniel le Prophète, être établie où elle ne doit point être (que celui qui lit ce Prophète y fasse attention !) alors que ceux qui seront en Judée s’enfuient aux montagnes. 15 Et que celui qui sera sur la maison, ne descende point dans la maison, et n’y entre point pour emporter quoi que ce soit de sa maison. 16 Et que celui qui sera aux champs, ne retourne point en arrière pour emporter son habillement. 17 Mais malheur à celles qui seront enceintes, et à celles qui allaiteront en ces jours-là. 18 Or priez Dieu que votre fuite n’arrive point en hiver. 19 Car en ces jours-là il y aura une telle affliction, qu’il n’y en a point eu de semblable depuis le commencement de la création des choses que Dieu a créées, jusqu’à maintenant, et il n’y en aura jamais qui l’égale. 20 Et si le Seigneur n’eût abrégé ces jours-là, il n’y aurait personne de sauvé ; mais il a abrégé ces jours, à cause des élus qu’il a élus. 21 Et alors si quelqu’un vous dit : voici, le Christ est ici ; ou voici, il est là, ne le croyez point. 22 Car il s’élèvera de faux christs et de faux prophètes, qui feront des prodiges et des miracles, pour séduire les élus mêmes, s’il était possible. 23 Mais donnez-vous-en garde ; voici, je vous l’ai tout prédit. 24 Or en ces jours-là, après cette affliction, le soleil sera obscurci, et la lune ne donnera point sa clarté ; 25 Et les étoiles du ciel tomberont, et les vertus qui sont dans les cieux seront ébranlées. 26 Et ils verront alors le Fils de l’homme venant sur les nuées, avec une grande puissance et une grande gloire. 27 Et alors il enverra ses Anges, et il assemblera ses élus, des quatre vents, depuis le bout de la terre jusques au bout au ciel. 28 Or apprenez cette similitude prise du figuier : quand son rameau est en sève, et qu’il jette des feuilles, vous connaissez que l’été est proche. 29 Ainsi, quand vous verrez que ces choses arriveront, sachez qu’il est proche, et à la porte. 30 En vérité je vous dis, que cette génération ne passera point, que toutes ces choses ne soient arrivées. 31 Le ciel et la terre passeront, mais mes paroles ne passeront point. 32 Or quant à ce jour et à cette heure, personne ne le sait, non pas même les Anges qui sont au ciel, ni même le Fils, mais mon Père seul. 33 Faites attention à tout, veillez et priez : car vous ne savez point quand ce temps arrivera. 34 C’est comme si un homme allant dehors, et laissant sa maison, donnait de l’emploi à ses serviteurs, et à chacun sa tâche, et qu’il commandât au portier de veiller. 35 Veillez donc : car vous ne savez point quand le Seigneur de la maison viendra, si ce sera le soir, ou à minuit, ou à l’heure que le coq chante, ou au matin ; 36 De peur qu’arrivant tout à coup il ne vous trouve dormants. 37 Or les choses que je vous dis, je les dis à tous ; veillez.

Jeesus puhuu maailman lopun yleisistä enteistä 1-13, Jerusalemin hävityksestä 14-20, vääristä kristuksista ja vääristä profeetoista 21-23 sekä tulemuksestaan 24-27; puhuu vertauksen viikunapuusta 28, 29, sanoo tulemuksensa hetken olevan tuntemattoman 30-32 ja kehoittaa valvomaan 33-37.

1 Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!" 2 *1. Kun. 9:7-8; Miika 3:12; Luuk. 19:44Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta." 3 Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä: 4 "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?" 5 *Jer. 29:8; Ef. 5:6; Kol. 2:8; 2. Tess. 2:3; 1. Joh. 4:1Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. 6 *Jer. 14:14; Jer. 23:21; 1. Joh. 2:18Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta. 7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. 8 *2. Aik. 15:6; Jes. 19:2Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. 9 *Matt. 10:17-18; Joh. 15:19; Joh. 16:2; Ap. t. 17:6; Ap. t. 18:12; Ap. t. 24:1; Ap. t. 25:23; Ap. t. 27:24; Ilm. 2:10Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille. 10 *Mark. 16:15Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.

11 *Matt. 10:19-20; Luuk. 12:11-12; Ap. t. 4:31Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. 12 *Hes. 38:21; Miika 7:5-6; Matt. 10:21; Matt. 10:35-36Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 13 *Matt. 10:22; Ilm. 2:7Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

14 *Dan. 9:27; Dan. 11:31; Dan. 12:11Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi — joka tämän lukee, se tarkatkoon — silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; 15 *Luuk. 17:31joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa; 16 ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. 17 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! 18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. 19 *Dan. 12:1; Joel 2:2Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. 20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.

21 *Luuk. 17:23Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko. 22 *5. Moos. 13:1-4; 2. Tess. 2:11; Ilm. 13:13-14Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. 23 *2. Piet. 3:17Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.

24 *Jes. 13:10; Hes. 32:7-8; Joel 2:10,31; Joel 3:15; Sef. 1:15; Sak. 14:1-2; Ap. t. 2:20; Ilm. 6:12-13Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, 25 ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät. 26 *Dan. 7:13; Matt. 16:27; Matt. 25:31; Matt. 26:64; Mark. 14:62; Ap. t. 1:11; 1. Tess. 4:16; Ilm. 1:7Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. 27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.

28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. 29 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat. 31 *Ps. 102:27; Ps. 119:89; Jes. 40:8; Jes. 51:6; Matt. 5:18; Hebr. 1:11-12; 2. Piet. 3:7Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 32 *Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1-2Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.

33 *Matt. 25:13; Luuk. 12:40; 1. Tess. 5:6Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. 34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. 35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, 36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. 37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."