Mateus 13

La parabole du semeur, de l’ivraie, du grain de moutarde, du levain et plusieurs autres.

1 Ce même jour-là Jésus étant sorti de la maison, s’assit près de la mer. 2 Et de grandes troupes s’assemblèrent autour de lui, c’est pourquoi il monta dans une nacelle, et s’assit, et toute la multitude se tenait sur le rivage. 3 Et il leur parla de plusieurs choses par des similitudes, en disant : voici, un semeur sortit pour semer. 4 Et comme il semait, une partie de la semence tomba le long du chemin, et les oiseaux vinrent, et la mangèrent toute. 5 Et une autre partie tomba dans des lieux pierreux, où elle n’avait guère de terre, et aussitôt elle leva, parce qu’elle n’entrait pas profondément dans la terre. 6 Et le soleil s’étant levé, elle fut brûlée ; et parce qu’elle n’avait point de racine, elle sécha. 7 Et une autre partie tomba entre des épines ; et les épines montèrent, et l’étouffèrent. 8 Et une autre partie tomba dans une bonne terre, et rendit du fruit, un grain en rendit cent, un autre, soixante, et un autre, trente. 9 Qui a des oreilles pour ouïr, qu’il entende. 10 Alors les Disciples s’approchant lui dirent : pourquoi leur parles-tu par des similitudes ? 11 Il répondit, et leur dit : c’est parce qu’il vous est donné de connaître les mystères du Royaume des cieux, et que, pour eux, il ne leur est point donné de les connaître. 12 Car à celui qui a, il sera donné, et il aura encore plus ; mais à celui qui n’a rien, cela même qu’il a lui sera ôté. 13 C’est pourquoi je leur parle par des similitudes, à cause qu’en voyant ils ne voient point, et qu’en entendant ils n’entendent point, et ne comprennent point. 14 Et ainsi s’accomplit en eux la prophétie d’Esaïe, qui dit : en entendant vous ne comprendrez point ; et en voyant vous verrez, et vous n’apercevrez point. 15 Car le coeur de ce peuple est engraissé, et ils ont ouï dur de leurs oreilles, et ont cligné de leurs yeux ; de peur qu’ils ne voient des yeux, et qu’ils n’entendent des oreilles, et qu’ils ne comprennent du coeur, et ne se convertissent, et que je ne les guérisse. 16 Mais vos yeux sont bienheureux, car ils voient ; et, vos oreilles sont bienheureuses, car elles entendent. 17 Car en vérité je vous dis, que plusieurs Prophètes et plusieurs justes ont désiré de voir les choses que vous voyez, et ils ne les ont point vues ; et d’ouïr les choses que vous entendez, et ils ne les ont point ouïes. 18 Vous donc, écoutez le sens de la similitude du semeur. 19 Quand un homme écoute la parole du Royaume, et ne la comprend point, le malin vient, et ravit ce qui est semé dans son coeur ; et c’est là celui qui a reçu la semence auprès du chemin. 20 Et celui qui a reçu la semence dans des lieux pierreux, c’est celui qui écoute la parole, et qui la reçoit aussitôt avec joie ; 21 Mais il n’a point de racine en lui-même, c’est pourquoi il n’est qu’à temps ; de sorte que dès que l’affliction ou la persécution survienne à cause de la parole, il est aussitôt scandalisé. 22 Et celui qui a reçu la semence entre les épines, c’est celui qui écoute la parole de Dieu, mais l’inquiétude pour les choses de ce monde, et la tromperie des richesses étouffent la parole, et elle devient infructueuse. 23 Mais celui qui a reçu la semence dans une bonne terre, c’est celui qui écoute la parole, et qui la comprend ; et porte du fruit, et produit, l’un cent, l’autre soixante, et l’autre trente. 24 Il leur proposa une autre similitude, en disant : le Royaume des cieux ressemble à un homme qui a semé de la bonne semence dans son champ. 25 Mais pendant que les hommes dormaient, son ennemi est venu, qui a semé de l’ivraie parmi le blé, puis s’en est allé. 26 Et après que la semence fut venue en herbe, et qu’elle eut porté du fruit, alors aussi parut l’ivraie. 27 Et les serviteurs du père de famille vinrent à lui, et lui dirent : Seigneur, n’as-tu pas semé de la bonne semence dans ton champ ? d’où vient donc qu’il y a de l’ivraie ? 28 Mais il leur dit : c’est l’ennemi qui a fait cela. Et les serviteurs lui dirent : veux-tu donc que nous y allions, et que nous cueillions l’ivraie ? 29 Et il leur dit : non ; de peur qu’il n’arrive qu’en cueillant l’ivraie, vous n’arrachiez le blé en même temps. 30 Laissez-les croître tous deux ensemble, jusqu’à la moisson ; et au temps de la moisson, je dirai aux moissonneurs : cueillez premièrement l’ivraie, et la liez en faisceaux pour la brûler ; mais assemblez le blé dans mon grenier. 31 Il leur proposa une autre similitude, en disant : le Royaume des cieux est semblable au grain de semence de moutarde que quelqu’un a pris et semé dans son champ. 32 Qui est bien la plus petite de toutes les semences ; mais quand il est crû, il est plus grand que les autres plantes, et devient un arbre ; tellement que les oiseaux du ciel y viennent, et font leurs nids dans ses branches. 33 Il leur dit une autre similitude : le Royaume des cieux est semblable au levain qu’une femme prend, et qu’elle met parmi trois mesures de farine, jusqu’à ce qu’elle soit toute levée. 34 Jésus dit toutes ces choses aux troupes en similitudes, et il ne leur parlait point sans similitudes ; 35 Afin que fût accompli ce dont il avait été parlé par le Prophète, en disant : j’ouvrirai ma bouche en similitudes ; je déclarerai les choses qui ont été cachées dès la fondation du monde. 36 Alors Jésus ayant laissé les troupes, s’en alla à la maison, et ses Disciples vinrent à lui, et lui dirent : explique-nous la similitude de l’ivraie du champ. 37 Et il leur répondit et dit : celui qui sème la bonne semence, c’est le Fils de l’homme ; 38 Et le champ, c’est le monde ; la bonne semence ce sont les enfants du Royaume, et l’ivraie ce sont les enfants du malin ; 39 Et l’ennemi qui l’a semée, c’est le diable ; la moisson, c’est la fin du monde, et les moissonneurs sont les Anges. 40 Comme donc on cueille l’ivraie, et on la brûle au feu, il en sera de même à la fin de ce monde. 41 Le Fils de l’homme enverra ses Anges, qui cueilleront de son Royaume tous les scandales, et ceux qui commettent l’iniquité ; 42 Et les jetteront dans la fournaise du feu ; là il y aura des pleurs et des grincements de dents. 43 Alors les justes reluiront comme le soleil dans le Royaume de leur Père. Qui a des oreilles pour ouïr, qu’il entende. 44 Le Royaume des cieux est encore semblable à un trésor caché dans un champ, lequel un homme ayant trouvé, l’a caché ; puis de la joie qu’il en a, il s’en va, et vend tout ce qu’il a, et achète ce champ. 45 Le Royaume des cieux est encore semblable à un marchand qui cherche de bonnes perles ; 46 Et qui ayant trouvé une perle de grand prix, s’en est allé, et a vendu tout ce qu’il avait, et l’a achetée. 47 Le Royaume des cieux est encore semblable à un filet jeté dans la mer, et amassant toutes sortes de choses ; 48 Lequel étant plein, les pêcheurs le tirent en haut sur le rivage, puis s’étant assis, ils mettent ce qu’il y a de bon à part dans leurs vaisseaux, et jettent dehors ce qui ne vaut rien. 49 Il en sera de même à la fin du monde, les Anges viendront, et sépareront les méchants d’avec les justes ; 50 Et les jetteront dans la fournaise du feu ; là il y aura des pleurs, et des grincements de dents. 51 Jésus leur dit : avez-vous compris toutes ces choses ? Ils lui répondirent : oui, Seigneur. 52 Et il leur dit : c’est pour cela que tout Scribe qui est bien instruit pour le Royaume des cieux, est semblable à un père de famille qui tire de son trésor des choses nouvelles, et des choses anciennes. 53 Et quand Jésus eut achevé ces similitudes, il partit de là. 54 Et étant venu en son pays, il les enseignait dans leur Synagogue, de telle sorte qu’ils en étaient étonnés, et disaient : d’où viennent à celui-ci cette science et ces vertus ? 55 Celui-ci n’est-il pas le fils du charpentier ? sa mère ne s’appelle-t-elle pas Marie ? et ses frères ne s’appellent-ils pas Jacques, Joses, Simon et Jude ? 56 Et ses soeurs ne sont-elles pas toutes parmi nous ? D’où viennent donc à celui-ci toutes ces choses ? 57 Tellement qu’ils étaient scandalisés en lui. Mais Jésus leur dit : un Prophète n’est sans honneur que dans son pays, et dans sa maison. 58 Et il ne fit là guère de miracles, à cause de leur incrédulité.

Jeesus puhuu vertauksen kylväjästä 1-9, sanoo, minkätähden hän puhuu vertauksilla 10-17, ja selittää vertauksen kylväjästä 18-23; puhuu vertauksen nisusta ja lusteesta 24-30, sinapinsiemenestä 31, 32 ja hapatuksesta 33, eikä puhu kansalle mitään ilman vertausta 34, 35; selittää vertauksen nisusta ja lusteesta 36-43. Vertaus peltoon kätketystä aarteesta 44, kallisarvoisesta helmestä 45, 46 ja mereen lasketusta nuotasta 47-50. Taivasten valtakunnan opetuslapsen on tuotava esille uutta ja vanhaa 51, 52. Jeesusta ylenkatsotaan Nasaretissa 53-58.

1 Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. 2 Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. 3 Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. 4 Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. 5 Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. 6 Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. 7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. 8 Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. 9 *Matt. 11:15; Mark. 4:23; Ilm. 2:7Jolla on korvat, se kuulkoon."

10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?" 11 *1. Kor. 2:10; 1. Joh. 2:27Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. 12 *Matt. 25:29; Mark. 4:25; Luuk. 8:18; Luuk. 19:26Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 13 *5. Moos. 29:4; Jer. 5:21; Hes. 12:2Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. 14 *Jes. 6:9-10; Jes. 29:10; Joh. 12:40; Ap. t. 28:26-27; Room. 11:8Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo:

'Kuulemalla kuulkaa,

älkääkä ymmärtäkö,

ja näkemällä nähkää,

älkääkä käsittäkö.

15 Sillä paatunut on

tämän kansan sydän,

ja korvillaan he työläästi kuulevat,

ja silmänsä he ovat ummistaneet,

etteivät he näkisi silmillään,

eivät kuulisi korvillaan,

eivät ymmärtäisi sydämellään

eivätkä kääntyisi

ja etten minä heitä parantaisi.'

16 *Matt. 16:17; Luuk. 10:23-24Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. 17 *Ps. 43:3; 1. Piet. 1:10-11Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.

18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: 19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. 20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; 21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. 22 *Matt. 19:22; 1. Tim. 6:9Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. 23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."

24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. 25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. 26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. 27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' 28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' 29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. 30 *Matt. 3:12Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"

31 *Mark. 4:30-32Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. 32 *Hes. 17:23; Hes. 31:6Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."

33 Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".

34 *Mark. 4:33-34Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; 35 *Ps. 78:2että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:

"Minä avaan suuni vertauksiin,

minä tuon ilmi sen,

mikä on ollut salassa

maailman perustamisesta asti".

36 Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta". 37 Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. 38 *Joh. 8:44; Ap. t. 13:10; 1. Joh. 3:8,10Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. 39 *Joel 3:13; Ilm. 14:15Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. 40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. 41 *Sef. 1:3Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, 42 *Mal. 3:18; Mal. 4:1; Matt. 8:12; Ilm. 19:20ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 43 *Dan. 12:3; 1. Kor. 15:41-42Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

44 *Fil. 3:7Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

45 Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, 46 *Sananl. 8:10-11ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

47 *Matt. 22:9-10Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. 48 Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. 49 *Matt. 25:32Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista 50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

51 Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme". 52 Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".

53 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. 54 *Joh. 7:15Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? 55 *Joh. 6:42Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? 56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?" 57 *Jer. 11:21; Luuk. 2:34; Luuk. 4:24; Joh. 4:44Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan". 58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.