Mateus 15

Disputation des Pharisiens avec Jésus-Christ. La Cananéenne. Miracles de Jésus-Christ.

1 Alors des Scribes et des Pharisiens vinrent de Jérusalem à Jésus, et lui dirent : 2 Pourquoi tes Disciples transgressent-ils la tradition des Anciens ? car ils ne lavent point leurs mains quand ils prennent leur repas. 3 Mais il répondit, et leur dit : et vous, pourquoi transgressez-vous le commandement de Dieu par votre tradition ? 4 Car Dieu a commandé, disant : honore ton père et ta mère. Et il a dit aussi : que celui qui maudira son père ou sa mère, meure de mort. 5 Mais vous dites : quiconque aura dit à son père ou à sa mère : Tout don qui sera offert de par moi, sera à ton profit ; 6 Encore qu’il n’honore pas son père, ou sa mère, il ne sera point coupable ; et ainsi vous avez anéanti le commandement de Dieu par votre tradition. 7 Hypocrites, Esaïe a bien prophétisé de vous, en disant : 8 Ce peuple s’approche de moi de sa bouche, et m’honore de ses lèvres ; mais leur coeur est fort éloigné de moi. 9 Mais ils m’honorent en vain, enseignant des doctrines qui ne sont que des commandements d’hommes. 10 Puis ayant appelé les troupes, il leur dit : écoutez, et comprenez ceci. 11 Ce n’est pas ce qui entre dans la bouche qui souille l’homme ; mais ce qui sort de la bouche c’est ce qui souille l’homme. 12 Sur cela les Disciples s’approchant, lui dirent : n’as-tu pas connu que les Pharisiens ont été scandalisés quand ils ont ouï ce discours ? 13 Et il répondit, et dit : toute plante que mon Père céleste n’a pas plantée, sera déracinée. 14 Laissez-les, ce sont des aveugles, conducteurs d’aveugles ; si un aveugle conduit un autre aveugle, ils tomberont tous deux dans la fosse. 15 Alors Pierre prenant la parole, lui dit : explique-nous cette similitude. 16 Et Jésus dit : êtes-vous encore, vous aussi, sans intelligence ? 17 N’entendez-vous pas encore que tout ce qui entre dans la bouche descend dans l’estomac et ensuite est jeté au secret ? 18 Mais les choses qui sortent de la bouche partent du coeur, et ces choses-là souillent l’homme. 19 Car du coeur sortent les mauvaises pensées, les meurtres, les adultères, les fornications, les larcins, les faux témoignages, les médisances. 20 Ce sont là les choses qui souillent l’homme ; mais de manger sans avoir les mains lavées, cela ne souille point l’homme. 21 Alors Jésus partant de là se retira vers les quartiers de Tyr et de Sidon. 22 Et voici, une femme Cananéenne, qui était partie de ces quartiers-là, s’écria, en lui disant : Seigneur ! Fils de David, aie pitié de moi ! ma fille est misérablement tourmentée d’un démon. 23 Mais il ne lui répondit mot ; et ses Disciples s’approchant le prièrent, disant : renvoie-la ; car elle crie après nous. 24 Et il répondit, et dit : je ne suis envoyé qu’aux brebis perdues de la maison d’Israël. 25 Mais elle vint, et l’adora, disant : Seigneur, assiste-moi ! 26 Et il lui répondit, et dit : il ne convient pas de prendre le pain des enfants, et de le jeter aux petits chiens. 27 Mais elle dit : cela est vrai, Seigneur ! cependant les petits chiens mangent des miettes qui tombent de la table de leurs maîtres. 28 Alors Jésus répondant, lui dit : Ô femme ! ta foi est grande ; qu’il te soit fait comme tu le souhaites : et dès ce moment-là sa fille fut guérie. 29 Et Jésus partant de là vint près de la mer de Galilée ; puis il monta sur une montagne, et s’assit là. 30 Et plusieurs troupes de gens vinrent à lui, ayant avec eux des boiteux, des aveugles, des muets, des manchots, et plusieurs autres ; lesquels on mit aux pieds de Jésus, et il les guérit. 31 De sorte que ces troupes s’étonnèrent de voir les muets parler, les manchots être sains, les boiteux marcher, et les aveugles voir ; et elles glorifièrent le Dieu d’Israël. 32 Alors Jésus ayant appelé ses Disciples, dit : je suis ému de compassion envers cette multitude de gens, car il y a déjà trois jours qu’ils ne bougent d’avec moi, et ils n’ont rien à manger ; et je ne veux pas les renvoyer à jeun, de peur que les forces ne leur manquent en chemin. 33 Et ses Disciples lui dirent : d’où pourrions-nous tirer dans ce désert assez de pains pour rassasier une si grande multitude ? 34 Et Jésus leur dit : combien avez-vous de pains ? ils lui dirent : Sept, et quelque peu de petits poissons. 35 Alors il commanda aux troupes de s’asseoir par terre. 36 Et ayant pris les sept pains et les poissons, il les rompit après avoir béni Dieu, et les donna à ses Disciples, et les Disciples au peuple. 37 Et ils mangèrent tous, et furent rassasiés ; et on remporta du reste des pièces de pain sept corbeilles pleines. 38 Or ceux qui avaient mangé étaient quatre mille hommes, sans compter les femmes et les petits enfants. 39 Et Jésus ayant donné congé aux troupes, monta sur une nacelle, et vint au territoire de Magdala.

Jeesus nuhtelee fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta 1-20, parantaa kanaanilaisen vaimon tyttären 21-28 ja muita sairaita 29-31 sekä ravitsee neljätuhatta miestä 32-39.

1 Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: 2 *Luuk. 11:38"Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle." 3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? 4 *2. Moos. 20:12; 2. Moos. 21:17; 3. Moos. 20:9; 5. Moos. 5:16; Sananl. 20:20; Ef. 6:2-3Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. 5 *Sananl. 28:24; 1. Tim. 5:4Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. 6 *5. Moos. 4:2Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. 7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:

8 *Jes. 29:13; Hes. 33:31'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,

mutta heidän sydämensä

on minusta kaukana;

9 *Kol. 2:20-22; Tit. 1:14mutta turhaan he palvelevat minua

opettaen oppeja,

jotka ovat ihmiskäskyjä'."

10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää. 11 *Room. 14:14; 1. Tim. 4:4Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen." 12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" 13 *Jes. 60:21; Jes. 61:3; Joh. 15:2Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. 14 *Matt. 23:16,24; Luuk. 6:39; Room. 2:19Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat." 15 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus". 16 Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä? 17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu? 18 *Jaak. 3:6Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. 19 *1. Moos. 6:5; 1. Moos. 8:21; Jer. 17:9Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. 20 Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

21 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. 22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." 23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme". 24 *Matt. 10:6; Ap. t. 3:26; Ap. t. 13:46Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". 25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua". 26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". 27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat". 28 *Matt. 8:10,13Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.

29 *Mark. 7:31Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne. 30 *Jes. 35:5-6; Matt. 11:5Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät, 31 *Jes. 29:23niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

32 *Matt. 9:36; Matt. 14:14,16Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla". 33 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ravita noin suuren kansanjoukon?" 34 Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja muutamia kalasia". 35 Niin hän käski kansan asettua maahan. 36 *Matt. 14:19Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. 37 *2. Kun. 4:42-44Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista. 38 Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia. 39 Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.