Mateus 21

Entrée de Jésus-Christ dans Jérusalem. Son autorité dans le Temple. La parabole d’un homme qui avait deux fils.

1 Or quand ils furent près de Jérusalem, et qu’ils furent venus à Bethphagé au mont des oliviers, Jésus envoya alors deux Disciples, 2 En leur disant : allez à ce village qui est vis-à-vis de vous, et d’abord vous trouverez une ânesse attachée, et son poulain avec elle ; détachez-les, et amenez-les-moi. 3 Et si quelqu’un vous dit quelque chose, vous direz que le Seigneur en a besoin ; et aussitôt il les laissera aller. 4 Or tout cela se fit afin que fût accompli ce dont il avait été parlé par le Prophète, en disant : 5 Dites à la fille de Sion : voici, ton Roi vient à toi, débonnaire, et monté sur une ânesse, et sur le poulain d’une ânesse. 6 Les Disciples donc s’en allèrent, et firent ce que Jésus leur avait ordonné. 7 Et ils amenèrent l’ânesse et l’ânon, et mirent leurs vêtements dessus, et ils l’y firent asseoir. 8 Alors de grandes troupes étendirent leurs vêtements par le chemin, et les autres coupaient des rameaux des arbres, et les étendaient par le chemin. 9 Et les troupes qui allaient devant, et celles qui suivaient, criaient, en disant : Hosanna ! au Fils de David, béni soit celui qui vient au Nom du Seigneur ; Hosanna dans les lieux très-hauts ! 10 Et quand il fut entré dans Jérusalem, toute la ville fut émue, disant : qui est celui-ci ? 11 Et les troupes disaient : c’est Jésus le Prophète, qui est de Nazareth en Galilée. 12 Et Jésus entra dans le Temple de Dieu, et chassa dehors tous ceux qui vendaient et qui achetaient dans le Temple, et renversa les tables des changeurs, et les sièges de ceux qui vendaient des pigeons ; 13 Et il leur dit : il est écrit : ma Maison sera appelée une Maison de prière, mais vous en avez fait une caverne de voleurs. 14 Alors des aveugles et des boiteux vinrent à lui dans le Temple, et il les guérit. 15 Mais quand les principaux Sacrificateurs et les Scribes eurent vu les merveilles qu’il avait faites, et les enfants criant dans le Temple, et disant : Hosanna au Fils de David ! ils en furent indignés. 16 Et ils lui dirent : entends-tu ce que ceux-ci disent ; et Jésus leur dit : oui ; mais n’avez-vous jamais lu ces paroles : tu as mis le comble à ta louange par la bouche des enfants, et de ceux qui tettent ? 17 Et les ayant laissés, il sortit de la ville, pour s’en aller à Béthanie, et il y passa la nuit. 18 Or le matin, comme il retournait à la ville, il eut faim. 19 Et voyant un figuier qui était sur le chemin, il s’en approcha, mais il n’y trouva que des feuilles ; et il lui dit : qu’aucun fruit ne naisse plus de toi jamais : et incontinent le figuier sécha. 20 Ce que les Disciples ayant vu ils en furent étonnés, disant : comment est-ce que le figuier est devenu sec en un instant ? 21 Et Jésus répondant leur dit : en vérité je vous dis, que si vous avez la foi, et que vous ne doutiez point, non seulement vous ferez ce qui a été fait au figuier, mais même si vous dites à cette montagne : quitte ta place, et te jette dans la mer, cela se fera. 22 Et quoi que vous demandiez en priant Dieu si vous croyez, vous le recevrez. 23 Puis quand il fut venu au Temple, les principaux Sacrificateurs et les Anciens du peuple vinrent à lui, comme il enseignait, et lui dirent : par quelle autorité fais-tu ces choses ; et qui est-ce qui t’a donné cette autorité ? 24 Jésus répondant leur dit : je vous interrogerai aussi d’une chose, et si vous me la dites, je vous dirai aussi par quelle autorité je fais ces choses. 25 Le Baptême de Jean d’où était-il ? Du ciel, ou des hommes ? Or ils disputaient en eux-mêmes, en disant : si nous disons : du ciel, il nous dira : pourquoi donc ne l’avez-vous point cru ? 26 Et si nous disons : des hommes, nous craignons les troupes : car tous tiennent Jean pour un Prophète. 27 Alors ils répondirent à Jésus, en disant : nous ne savons. Et il leur dit : je ne vous dirai point aussi par quelle autorité je fais ces choses. 28 Mais que vous semble ? Un homme avait deux fils, et venant au premier, il lui dit : mon fils, va-t’en, et travaille aujourd’hui dans ma vigne. 29 Lequel répondant, dit : je n’y veux point aller ; mais après s’étant repenti, il y alla. 30 Puis il vint à l’autre, et lui dit la même chose ; et celui-ci répondit, et dit : j’y vais, Seigneur ; mais il n’y alla point. 31 Lequel des deux fit la volonté du père ? ils lui répondirent : le premier. Et Jésus leur dit : en vérité je vous dis, que les péagers et les femmes de mauvaise vie vous devancent au Royaume de Dieu. 32 Car Jean est venu à vous par la voie de la justice, et vous ne l’avez point cru ; mais les péagers et les femmes débauchées l’ont cru ; et vous, ayant vu cela, ne vous êtes point repentis ensuite pour le croire. 33 Ecoutez une autre similitude : il y avait un père de famille qui planta une vigne, et l’environna d’une haie, et y creusa un pressoir, et y bâtit une tour ; puis il la loua à des vignerons, et s’en alla dehors. 34 Et la saison des fruits étant proche, il envoya ses serviteurs aux vignerons, pour en recevoir les fruits. 35 Mais les vignerons ayant pris ses serviteurs, fouettèrent l’un, tuèrent l’autre, et en assommèrent un autre de pierres. 36 Il envoya encore d’autres serviteurs en plus grand nombre que les premiers, et ils leur en firent de même. 37 Enfin, il envoya vers eux son propre fils, en disant : ils auront du respect pour mon fils. 38 Mais quand les vignerons virent le fils, ils dirent entre eux : celui-ci est l’héritier ; venez, tuons-le, et saisissons-nous de son héritage. 39 L’ayant donc pris, ils le jetèrent hors de la vigne, et le tuèrent. 40 Quand donc le Seigneur de la vigne sera venu, que fera-t-il à ces vignerons ? 41 Ils lui dirent : il les fera périr malheureusement comme des méchants, et louera sa vigne à d’autres vignerons, qui lui en rendront les fruits en leur saison. 42 Et Jésus leur dit : n’avez-vous jamais lu dans les Ecritures : la pierre que ceux qui bâtissent ont rejetée, est devenue la maîtresse pierre du coin ; ceci a été fait par le Seigneur, et c’est une chose merveilleuse devant nos yeux. 43 C’est pourquoi je vous dis, que le Royaume de Dieu vous sera ôté, et il sera donné à une nation qui en rapportera les fruits. 44 Or celui qui tombera sur cette pierre en sera brisé ; et elle écrasera celui sur qui elle tombera. 45 Et quand les principaux Sacrificateurs et les Pharisiens eurent entendu ces similitudes, ils connurent qu’il parlait d’eux. 46 Et ils cherchaient à se saisir de lui, mais ils craignirent les troupes, parce qu’on le tenait pour un Prophète.

Jeesus tulee ratsastaen Jerusalemiin 1-11, puhdistaa pyhäkön 12-17 ja tuomitsee hedelmättömän viikunapuun 18-22. Jeesukselta kysytään, millä vallalla hän näitä tekee 23-27; hän nuhtelee ylipappeja ja kansan vanhimpia vertauksissa kahdesta viinitarhatyöhön lähetetystä veljeksestä 28-32 ja pahoista viinitarhureista 33-46.

1 Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta 2 ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. 3 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä'; ja kohta hän lähettää ne." 4 Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:

5 *Jes. 62:11; Sak. 9:9"Sanokaa tytär Siionille:

'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle

hiljaisena ja ratsastaen aasilla,

ikeenalaisen aasin varsalla'."

6 Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, 7 ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. 8 *2. Kun. 9:13Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. 9 *Ps. 118:25-26; Matt. 23:39; Luuk. 13:35Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen:

"Hoosianna Daavidin pojalle!

Siunattu olkoon hän,

joka tulee Herran nimeen.

Hoosianna korkeuksissa!"

10 *Mark. 11:11Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" 11 *Matt. 2:23; Joh. 1:46Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista".

12 *3. Moos. 5:7; 5. Moos. 14:24-26; Luuk. 2:24; Joh. 2:14-16Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. 13 *1. Kun. 8:29-30; Jes. 56:7; Jer. 7:11Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan." 14 Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. 15 Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät 16 *Ps. 8:3ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" 17 Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.

18 Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. 19 Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. 20 Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?" 21 *Matt. 17:20; Luuk. 17:6Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi. 22 *Matt. 7:7; Matt. 18:19; Luuk. 11:9; Joh. 15:7; 1. Joh. 3:22; Jaak. 1:5-6Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."

23 *Joh. 2:18; Ap. t. 4:7; Ap. t. 7:27Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?" 24 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. 25 Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' 26 *Matt. 14:5; Mark. 6:20Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." 27 Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä". Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.

28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'. 29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. 30 *Matt. 7:21Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään. 31 *Luuk. 7:37,50; Hebr. 11:31Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. 32 *Sananl. 8:20; Sananl. 12:28; Luuk. 7:29-30Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

33 *Ps. 80:9-10; Jes. 5:1-2; Jer. 2:21Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 34 Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. 35 Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. 36 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. 37 Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. 38 *Ps. 2:8; Matt. 26:3-4; Hebr. 1:2Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'. 39 *Hebr. 13:12Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. 40 Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" 41 He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa". 42 *Ps. 118:22-23; Jes. 28:16; Ap. t. 4:11-12; Room. 9:33; 1. Piet. 2:4-8Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista:

'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,

on tullut kulmakiveksi;

Herralta tämä on tullut

ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?

43 Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. 44 *Jes. 8:14-15; Dan. 2:34; Sak. 12:3Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."

45 Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. 46 Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.