1 Samuel 1

Histoire d’Anne. Samuel né.

1 Il y avait un homme de Ramathajim Tsophim, de la montagne d’Ephraïm, le nom duquel était Elkana, fils de Jéroham, fils d’Elihu, fils de Tohu, fils de Tsuph Ephratien ; 2 Qui avait deux femmes, dont l’une s’appelait Anne, et l’autre Pennina. Et Pennina avait des enfants, mais Anne n’en avait point. 3 Or cet homme-là montait tous les ans, de sa ville pour adorer l’Eternel des armées, et lui sacrifier à Silo ; et là étaient les deux fils d’Héli, Hophni et Phinées, Sacrificateurs de l’Eternel. 4 Et le jour qu’Elkana sacrifiait il donnait des portions à Pennina sa femme, et à tous les fils et filles qu’il avait d’elle. 5 Mais il donnait à Anne une portion honorable ; car il aimait Anne ; mais l’Eternel l’avait rendue stérile. 6 Et Pennina qui lui portait envie, la piquait, même fort aigrement, car elle faisait un grand bruit de ce que l’Eternel l’avait rendue stérile. 7 Elkana faisait donc ainsi tous les ans. Mais quand Anne montait en la maison de l’Eternel, Pennina la chagrinait en cette même manière, et Anne pleurait, et ne mangeait point. 8 Et Elkana son mari lui dit : Anne, pourquoi pleures-tu ? et pourquoi ne manges-tu point ? et pourquoi ton cœur est-il triste ? Ne te vaux-je pas mieux que dix fils ? 9 Et Anne se leva, après avoir mangé et bu à Silo, et Héli le Sacrificateur était assis sur un siège auprès d’un des poteaux du Tabernacle de l’Eternel. 10 Elle donc ayant le coeur plein d’amertume, pria l’Eternel en pleurant abondamment. 11 Et elle fit un voeu, en disant : Eternel des armées, si tu regardes attentivement l’affliction de ta servante, et si tu te souviens de moi, et n’oublies point ta servante, et que tu donnes à ta servante un enfant mâle, je le donnerai à l’Eternel pour tous les jours de sa vie ; et aucun rasoir ne passera sur sa tête. 12 Et il arriva comme elle continuait de faire sa prière devant l’Eternel, qu’Héli prenait garde à sa bouche. 13 Or Anne parlait en son cœur ; elle ne faisait que remuer ses lèvres, et on n’entendait point sa voix ; c’est pourquoi Héli estima qu’elle était ivre. 14 Et Héli lui dit : Jusqu’à quand seras-tu ivre ? va reposer ton vin. 15 Mais Anne répondit, et dit : Je ne suis point ivre, Monseigneur ; je suis une femme affligée d’esprit ; je n’ai bu ni vin ni cervoise, mais j’ai épandu mon âme devant l’Eternel. 16 Ne mets point ta servante au rang d’une femme qui ne vaille rien ; car c’est dans la grandeur de ma douleur et de mon affliction que j’ai parlé jusqu’à présent. 17 Alors Héli répondit, et dit : Va en paix ; et le Dieu d’Israël te veuille accorder la demande que tu lui as faite. 18 Et elle dit : Que ta servante trouve grâce devant tes yeux. Puis cette femme s’en alla son chemin, et elle mangea, et son visage ne fut plus tel qu’auparavant. 19 Après cela ils se levèrent de bon matin, et se prosternèrent devant l’Eternel ; puis ils s’en retournèrent, et vinrent en leur maison à Rama. Et Elkana connut Anne sa femme ; et l’Eternel se souvint d’elle. 20 Il arriva donc quelque temps après, qu’Anne conçut, et qu’elle enfanta un fils ; et elle le nomma Samuel, parce, dit-elle, que je l’ai demandé à l’Eternel. 21 Puis Elkana son mari monta avec toute sa maison, pour offrir à l’Eternel le sacrifice solennel et son voeu. 22 Mais Anne n’y monta pas ; car elle dit à son mari : Je n’y irai point jusqu’à ce que le petit enfant soit sevré ; et alors je le mènerai, afin qu’il soit présenté devant l’Eternel, et qu’il demeure toujours-là. 23 Et Elkana son mari lui dit : Fais ce qui te semblera bon ; demeure jusqu’à ce que tu l’aies sevré ; seulement que l’Eternel accomplisse sa parole. Ainsi cette femme demeura, et allaita son fils, jusqu’à ce qu’elle l’eut sevré. 24 Et sitôt qu’elle l’eut sevré elle le fit monter avec elle, et ayant pris trois veaux, et un Epha de farine, et un baril de vin, elle le mena dans la maison de l’Eternel à Silo ; et l’enfant était fort petit. 25 Puis ils égorgèrent un veau, et ils amenèrent l’enfant à Héli. 26 Et elle dit : Hélas, Monseigneur ! aussi vrai que ton âme vit, Monseigneur, je suis cette femme qui me tenais en ta présence pour prier l’Eternel. 27 J’ai prié pour avoir cet enfant ; et l’Eternel m’a accordé la demande que je lui ai faite. 28 C’est pourquoi je l’ai prêté à l’Eternel ; il sera prêté à l’Eternel pour tous les jours de sa vie. Et il se prosterna là devant l’Eternel.

Samuelin syntyminen.

1 *1. Aik. 6:27,33Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen. 2 *1. Moos. 29:31Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton. 3 *2. Moos. 23:17; 5. Moos. 16:16; Joos. 18:1Tämä mies meni joka vuosi kaupungistansa Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Ja siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas, Herran pappeina. 4 *3. Moos. 7:15; 5. Moos. 27:7Niin Elkana eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa vaimollensa Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille määräosat. 5 Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. 6 Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. 7 Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi häntä, ja hän itki eikä syönyt mitään. 8 Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?"

9 Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna 10 ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti 11 *4. Moos. 6:5; 4. Moos. 30:7; Tuom. 13:5ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä". 12 Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutansa, 13 sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa. 14 Ja Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä siinä olet juovuksissa? Haihduta humalasi." 15 *Ps. 42:5; Ps. 62:9Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen. 16 Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut." 17 Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt". 18 Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä". Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.

19 *1. Moos. 30:22Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä. 20 Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel*Nimi muistuttaa hebrealaisia sanoja shaa’al, pyytää, ja shaama, kuulla., sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt".

21 Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, 22 mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi". 23 Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa". Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.

24 Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, vei hän hänet kanssansa ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä; niin hän toi hänet Herran huoneeseen Siiloon. Mutta poika oli vielä pieni. 25 Ja teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin tykö. 26 Ja Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa. 27 Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. 28 Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu." Ja Samuel rukoili siellä Herraa.