1 Samuel 28

Saül consulte la Pythonisse.

1 Or il arriva qu’en ces jours-là les Philistins assemblèrent leurs armées pour faire la guerre contre Israël ; et Akis dit à David : Sache certainement que vous viendrez avec moi au camp, toi et tes gens. 2 Et David répondit à Akis : Certainement tu connaîtras ce que ton serviteur fera. Et Akis dit à David : C’est pour cela que je te confierai toujours la garde de ma personne. 3 Or Samuel était mort, et tout Israël en avait fait le deuil, et on l’avait enseveli à Rama, qui était sa ville ; et Saül avait ôté du pays ceux qui avaient l’esprit de Python, et les devins. 4 Les Philistins donc assemblés s’en vinrent, et se campèrent à Sunem, Saül aussi assembla tout Israël, et ils se campèrent à Guilboah. 5 Et Saül voyant le camp des Philistins eut peur, et son coeur fut fort effrayé. 6 Et Saül consulta l’Eternel ; mais l’Eternel ne lui répondit rien, ni par des songes, ni par l’Urim, ni par les Prophètes. 7 Et Saül dit à ses serviteurs : Cherchez-moi une femme qui ait un esprit de Python, et j’irai vers elle, et je m’enquerrai par son moyen de ce que je dois faire. Ses serviteurs lui dirent : Voilà, il y a une femme à Hendor qui a un esprit de Python. 8 Alors Saül se déguisa, et prit d’autres habits, et s’en alla, lui et deux hommes avec lui, et ils arrivèrent de nuit chez cette femme ; et Saül lui dit : Je te prie, devine-moi par l’esprit de Python, et fais monter vers moi celui que je te dirai. 9 Mais la femme lui répondit : Voici, tu sais ce que Saül a fait, et comment il a exterminé du pays ceux qui ont l’esprit de Python, et les devins ; pourquoi donc dresses-tu un piège à mon âme pour me faire mourir ? 10 Et Saül lui jura par l’Eternel, et lui dit : L’Eternel est vivant, s’il t’arrive aucun mal pour ceci. 11 Alors la femme dit : Qui veux-tu que je te fasse monter ? Et il répondit : Fais-moi monter Samuel. 12 Et la femme voyant Samuel s’écria à haute voix, en disant à Saül : Pourquoi m’as-tu déçue ? car tu es Saül. 13 Et le Roi lui répondit : Ne crains point ; mais qu’as-tu vu ? Et la femme dit à Saül : J’ai vu un Dieu qui montait de la terre. 14 Il lui dit encore : Comment est-il fait ? Elle répondit : C’est un vieillard qui monte, et il est couvert d’un manteau. Et Saül connut que c’était Samuel, et s’étant baissé le visage contre terre, il se prosterna. 15 Et Samuel dit à Saül : Pourquoi m’as-tu troublé en me faisant monter ? Et Saül répondit : Je suis dans une grande angoisse ; car les Philistins me font la guerre, et Dieu s’est retiré de moi, et ne m’a plus répondu, ni par les Prophètes, ni par des songes ; c’est pourquoi je t’ai appelé, afin que tu me fasses entendre ce que j’aurai à faire. 16 Et Samuel dit : Pourquoi donc me consultes-tu, puisque l’Eternel s’est retiré de toi, et qu’il est devenu ton ennemi ? 17 Or l’Eternel a fait selon qu’il en avait parlé par moi ; car l’Eternel a déchiré le Royaume d’entre tes mains, et l’a donné à ton domestique, à David. 18 Parce que tu n’as point obéi à la voix de l’Eternel, et que tu n’as point exécuté l’ardeur de sa colère contre Hamalec, à cause de cela l’Eternel t’a fait ceci aujourd’hui. 19 Et même l’Eternel livrera Israël avec toi entre les mains des Philistins, et vous serez demain avec moi, toi et tes fils ; l’Eternel livrera aussi le camp d’Israël entre les mains des Philistins. 20 Et Saül tomba aussitôt à terre tout étendu, car il fut fort effrayé des paroles de Samuel, et même les forces lui manquèrent, parce qu’il n’avait rien mangé de tout ce jour-là, ni de toute la nuit. 21 Alors cette femme-là vint à Saül, et voyant qu’il avait été fort troublé, elle lui dit: Voici, ta servante a obéi à ta voix, et j’ai exposé ma vie, et j’ai obéi aux paroles que tu m’as dites ; 22 Maintenant, je te prie, que tu écoutes aussi ce que ta servante te dira : Souffre que je mette devant toi une bouchée de pain, afin que tu manges, et que tu aies des forces pour t’en retourner par ton chemin. 23 Et il le refusa, et dit : Je ne mangerai point. Mais ses serviteurs et la femme aussi le pressèrent tant, qu’il acquiesça à leurs paroles, et s’étant levé de terre, il s’assit sur un lit. 24 Or cette femme-là avait un veau qu’elle engraissait en sa maison ; et elle se hâta de le tuer, puis elle prit de la farine, et la pétrit, et en cuisit des pains sans levain. 25 Ce qu’elle mit devant Saül ; et devant ses serviteurs ; et ils mangèrent ; puis s’étant levés, ils s’en allèrent cette nuit-là.

Saul noitavaimon luona Een-Doorissa.

1 Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan. Ja Aakis sanoi Daavidille: "Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukana". 2 Daavid vastasi Aakiille: "Hyvä! Sinä tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan." Aakis sanoi Daavidille: "Siispä minä asetan sinut oman pääni vartijaksi koko täksi aikaa".

3 *2. Moos. 22:18; 3. Moos. 19:31; 3. Moos. 20:27; 5. Moos. 18:10; 1. Sam. 25:1Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset; ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Ja Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.

4 Ja filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Niin Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan. 5 Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin. 6 *2. Moos. 28:30; 4. Moos. 12:6; 4. Moos. 27:21; 1. Sam. 14:37Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin*Katso 2. Moos. 28:30. eikä profeettain kautta. 7 Niin Saul sanoi palvelijoillensa: "Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä". Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: "Katso, Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki".

8 Silloin Saul teki itsensä tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanansa kaksi miestä. He tulivat yöllä vaimon luo, ja hän sanoi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon". 9 Mutta vaimo vastasi hänelle: "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?" 10 Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä". 11 Vaimo kysyi: "Kenen minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel". 12 Mutta kun vaimo näki Samuelin, huudahti hän kovalla äänellä. Ja vaimo sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul." 13 Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal’olennon nousevan maasta". 14 Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Vaimo vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena". Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. 15 *1. Sam. 18:12Ja Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä." 16 *1. Sam. 16:14Mutta Samuel vastasi: "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? 17 *1. Sam. 15:28; 1. Kun. 11:11Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille. 18 *1. Sam. 15:18Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän. 19 *1. Sam. 31:6Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun tykönäni; myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin." 20 Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän peljästyi kovin Samuelin puheesta; myös olivat häneltä voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään. 21 *Tuom. 12:3; 1. Sam. 19:5; Ps. 119:109Mutta vaimo meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, sanoi hän hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit. 22 Niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa sinun eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle." 23 Hän epäsi ja sanoi: "Minä en syö". Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä vaimon kanssa pyytämällä pyysivät häntä, kuuli hän heitä; ja hän nousi maasta ja istui vuoteelle. 24 Ja vaimolla oli juottovasikka kotonaan; sen hän teurasti joutuin. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä. 25 Ja hän toi ruuan Saulin ja hänen palvelijainsa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.