1 Samuel 25

Histoire de Nabal. Sagesse d’Abigaïl.

1 Or Samuel mourut, et tout Israël s’assembla, et le pleura, et on l’ensevelit en sa maison à Rama. Et David se leva, et descendit au désert de Paran. 2 Or il y avait à Mahon un homme qui avait ses troupeaux en Carmel, et cet homme-là était fort puissant ; car il avait trois mille brebis, et mille chèvres ; et il était en Carmel quand on tondait ses brebis. 3 Et cet homme-là avait nom Nabal, et sa femme avait nom Abigaïl, qui était une femme de bon sens, et belle de visage ; mais lui, il était un homme grossier, et avec qui il faisait mauvais avoir affaire ; et il était de la race de Caleb. 4 Or David ouït dire dans le désert, que Nabal tondait ses brebis. 5 Et il envoya dix de ses gens, et leur dit : Montez en Carmel, et allez-vous-en vers Nabal, et saluez-le en mon nom, 6 Et lui dites : Autant en puisses-tu faire l’année prochaine en la même saison, et que tu te portes bien, toi, ta maison, et tout ce qui est à toi. 7 Et maintenant j’ai appris que tu as les tondeurs ; or tes bergers ont été avec nous, et nous ne leur avons fait aucune injure, et rien du leur ne s’est perdu pendant tout le temps qu’ils ont été en Carmel. 8 Demande le leur, et ils te le diront ; Que ces gens donc soient dans tes bonnes grâces, puisque nous sommes venus en un bon jour. Nous te prions de donner à tes serviteurs, et à David ton fils, ce qui te viendra en main. 9 Les gens donc de David vinrent, et dirent à Nabal au nom de David toutes ces paroles ; puis ils se tinrent tranquilles. 10 Et Nabal répondit aux serviteurs de David, et dit : Qui est David, et qui est le fils d’Isaï ? Aujourd’hui est multiplié le nombre des serviteurs qui se débandent d’avec leurs maîtres. 11 Et prendrais-je mon pain, et mon eau, et la viande que j’ai apprêtée pour mes tondeurs, afin de la donner à des gens que je ne sais d’où ils sont ? 12 Ainsi les gens de David s’en retournèrent par leur chemin. Ils s’en retournèrent donc, et étant venus ils lui firent leur rapport selon toutes ces paroles-là. 13 Et David dit à ses gens : Que chacun de vous ceigne son épée ; et ils ceignirent chacun leur épée. David aussi ceignit son épée : et il monta avec David environ quatre cents hommes ; mais deux cents demeurèrent près du bagage. 14 Or un des serviteurs d’Abigaïl femme de Nabal lui fit rapport, et lui dit : Voici, David a envoyé du désert des messagers pour saluer notre maître, qui les a traités rudement. 15 Et cependant ces hommes-là nous ont été fort bonnes gens, et nous n’en avons reçu aucun outrage, et rien de ce qui est à nous ne s’est perdu, pendant tout le temps que nous avons été avec eux, quand nous étions aux champs. 16 Ils nous ont servi de muraille nuit et jour, tout le temps que nous avons été avec eux, paissant les troupeaux. 17 C’est pourquoi maintenant, avise et prends garde à ce que tu auras à faire ; car le mal est arrêté contre notre maître, et contre toute sa maison ; mais c’est un homme si grossier qu’on n’oserait lui parler. 18 Abigaïl donc se hâta, et prit deux cents pains, et deux outres de vin, et cinq moutons tout prêts, et cinq mesures de grain rôti, et cent paquets de raisins secs, et deux cents cabas de figues sèches, et les mit sur des ânes. 19 Puis elle dit à ses gens : Passez devant moi, voici, je m’en vais après vous ; et elle n’en déclara rien à Nabal son mari. 20 Et étant montée sur un âne, comme elle descendait à couvert de la montagne, voici David et ses gens descendant la rencontrèrent, et elle se trouva devant eux. 21 Or David avait dit : Certainement c’est en vain que j’ai gardé tout ce que celui-ci avait au désert, en sorte qu’il ne s’est rien perdu de tout ce qui était à lui ; car il m’a rendu le mal pour le bien. 22 Dieu fasse ainsi aux ennemis de David, et ainsi il y ajoute, si d’ici au matin je laisse rien de tout ce qui appartient à Nabal, depuis l’homme jusqu’à un chien. 23 Quand donc Abigaïl eut aperçu David, elle se hâta de descendre de dessus son âne, et se jeta sur son visage devant David, et se prosterna en terre. 24 Elle se jeta donc à ses pieds et lui dit : Que l’iniquité soit sur moi, sur moi, mon Seigneur ; et je te prie que ta servante parle devant toi, et écoute les paroles de ta servante. 25 Je te supplie que mon Seigneur ne prenne point garde à cet homme de néant, à Nabal, car il est tel que son nom ; il a nom Nabal, et il y a de la folie en lui ; et moi, ta servante, je n’ai point vu les gens que mon Seigneur a envoyés. 26 Maintenant donc, mon Seigneur, aussi vrai que l’Eternel est vivant, et que ton âme vit, l’Eternel t’a empêché d’en venir au sang, et il en a préservé ta main. Or que tes ennemis, et ceux qui cherchent de nuire à mon Seigneur, soient comme Nabal. 27 Mais maintenant voici un présent que ta servante a apporté à mon Seigneur, afin qu’on le donne aux gens qui sont à la suite de mon Seigneur. 28 Pardonne, je te prie, le crime de ta servante ; vu que l’Eternel ne manquera point d’établir une maison ferme à mon Seigneur ; car mon Seigneur conduit les batailles de l’Eternel, et il ne s’est trouvé en toi aucun mal pendant toute ta vie. 29 Que si les hommes se lèvent pour te persécuter, et pour chercher ton âme, l’âme de mon Seigneur sera liée dans le faisseau de la vie par devers l’Eternel ton Dieu ; mais il jettera au loin, comme avec une fronde, l’âme de tes ennemis. 30 Et il arrivera que l’Eternel fera à mon Seigneur selon tout le bien qu’il t’a prédit, et il t’établira Conducteur d’Israël. 31 Que ceci donc ne soit point en obstacle, ni un sujet de regret dans l’âme de mon Seigneur, d’avoir répandu du sang sans cause, et de s’être vengé lui-même ; et quand l’Eternel aura fait du bien à mon Seigneur, tu te souviendras de ta servante. 32 Alors David dit à Abigaïl : Béni soit l’Eternel le Dieu d’Israël, qui t’a aujourd’hui envoyée au devant de moi. 33 Et béni soit ton conseil, et bénie sois-tu qui m’as aujourd’hui empêché d’en venir au sang, et qui en as préservé ma main. 34 Car certainement l’Eternel le Dieu d’Israël qui m’a empêché de te faire du mal, est vivant, que si tu ne te fusses hâtée, et ne fusses venue au devant de moi, il ne fût rien demeuré de reste à Nabal d’ici au matin, soit homme soit bête. 35 David donc prit de sa main ce qu’elle lui avait apporté, et lui dit : Remonte en paix dans ta maison ; regarde, j’ai écouté ta voix, et je t’ai accordé ta demande. 36 Puis Abigaïl revint vers Nabal ; et voici, il faisait un festin en sa maison, comme un festin de Roi ; et Nabal avait le coeur joyeux, et était entièrement ivre ; c’est pourquoi elle ne lui dit aucune chose ni petite ni grande de cette affaire, jusqu’au matin. 37 Il arriva donc au matin, après que Nabal fut désenivré, que sa femme lui déclara toutes ces choses, et son coeur s’amortit en lui, de sorte qu’il devint comme une pierre. 38 Or il arriva qu’environ dix jours après l’Eternel frappa Nabal, et il mourut. 39 Et quand David eut appris que Nabal était mort, il dit : Béni soit l’Eternel qui m’a vengé de l’outrage que j’avais reçu de la main de Nabal, et qui a préservé son serviteur de faire du mal, et a fait retomber le mal de Nabal sur sa tête. Puis David envoya des gens pour parler à Abigaïl, afin de la prendre pour sa femme. 40 Les serviteurs donc de David vinrent vers Abigaïl en Carmel, et lui parlèrent, en disant : David nous a envoyés vers toi, afin de te prendre pour sa femme. 41 Alors elle se leva, et se prosterna le visage contre terre, et dit : voici, ta servante sera pour servante à laver les pieds des serviteurs de mon Seigneur. 42 Puis Abigaïl se leva promptement et monta sur un âne, et cinq de ses servantes la suivaient ; et elle s’en alla après les messagers de David, et fut sa femme. 43 Or David avait pris aussi Ahinoham de Jizréhel, et toutes deux ensemble furent ses femmes. 44 Car Saül avait donné Mical sa fille femme de David, à Palti, fils de Laïs, qui était de Gallim.

Samuelin kuolema ja hautaus. Naabal ja Abigail. Daavidin vaimot.

1 *1. Sam. 7:17; 1. Sam. 28:3Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänen valittajaisiaan, ja he hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan.

Ja Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan. 2 Ja Maaonissa oli mies, jolla oli karjataloutensa Karmelissa, ja se mies oli hyvin rikas: hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Ja hän oli keritsemässä lampaitansa Karmelissa. 3 *Joos. 15:13Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja menoissaan raaka; hän oli kaalebilainen. 4 Ja kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitansa, 5 lähetti hän sinne kymmenen nuorta miestä, ja Daavid sanoi nuorille miehille: "Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, niin tervehtikää häntä minun nimessäni 6 ja sanokaa sille eläjälle: 'Sinä elät rauhassa; rauhassa elää myös sinun perheesi ja kaikki, mitä sinulla on. 7 Minä olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsiäiset. Sinun paimenesi ovat olleet meidän läheisyydessämme; me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä ovat olleet Karmelissa. 8 Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon sinun silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna sentähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.'"

9 Kun Daavidin miehet tulivat sinne, puhuivat he Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan. 10 Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: "Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntäinsä luota. 11 Ottaisinko minä ruokani ja juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?" 12 Niin Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois, ja tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken. 13 Niin Daavid sanoi miehillensä: "Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen". Ja jokainen sitoi miekkansa vyölleen; ja Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Ja noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo.

14 Mutta eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: "Katso, Daavid on lähettänyt sanansaattajia erämaasta tervehtimään meidän isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä. 15 Ne miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä, eikä meiltä mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla. 16 He olivat muurina meidän ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita. 17 Niin ajattele nyt sinä ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa meidän isäntäämme ja koko hänen taloansa. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua."

18 Niin Abigail otti joutuin kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään. 19 Ja hän sanoi palvelijoillensa: "Menkää minun edelläni, minä tulen jäljessänne". Mutta miehellensä Naabalille hän ei sitä ilmoittanut. 20 Kun hän sitten ratsasti aasilla alas mäkeä vuoren suojassa, niin katso, Daavid miehinensä tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin että hän joutui kohtaamaan heidät. 21 *Ps. 35:12Mutta Daavid oli sanonut: "Mitään saamatta minä olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla. 22 Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestänsä huomenaamuksi henkiin yhtään miehenpuolta." 23 Mutta kun Abigail näki Daavidin, laskeutui hän kiiruusti aasin selästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan. 24 Ja kun hän oli langennut hänen jalkainsa juureen, sanoi hän: "Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja. 25 Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal*Nimi merkitsee: houkka. on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit. 26 Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt sinun vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta minun herralleni, niinkuin Naabalille. 27 *1. Moos. 33:11Ja nyt annettakoon tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani. 28 *1. Sam. 18:17Anna palvelijattaresi rikkomus anteeksi. Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyväisen huoneen, koska minun herrani käy Herran sotia; eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi. 29 *Ps. 6:11; Ps. 31:21; Ps. 73:19; Ps. 97:10Ja jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään sinun henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi, tykönä; mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois. 30 *2. Sam. 5:2Ja kun Herra tekee minun herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi, 31 niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseänsä. Mutta kun Herra on tekevä hyvää minun herralleni, niin muista palvelijatartasi." 32 Niin Daavid sanoi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan. 33 Ja siunattu olkoon sinun ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni. 34 Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miehenpuolta." 35 *Sananl. 15:1Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: "Mene rauhassa kotiisi. Katso, minä olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi."

36 Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, oli tällä talossansa pidot, niinkuin kuninkaan pidot; ja Naabalin sydän oli iloinen, ja hän oli kovin juovuksissa. Niin hän ei kertonut Naabalille mitään, ennenkuin aamu valkeni. 37 Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalista humala oli haihtunut, kertoi hänen vaimonsa hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen sydämensä kuoleutui hänen povessaan, ja hän ikäänkuin kivettyi. 38 Ja noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli.

39 Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, sanoi hän: "Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille minun häväistykseni ja pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle". Senjälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen. 40 Ja kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, puhuivat he hänelle ja sanoivat: "Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi". 41 Niin hän nousi ylös, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat". 42 *1. Sam. 27:3; 2. Sam. 3:3Sitten Abigail nousi kiiruusti ylös ja istuutui aasin selkään, samoin hänen viisi palvelijatartansa, jotka olivat hänellä seuralaisina. Ja niin hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimoksensa. 43 *2. Sam. 3:2Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen. 44 Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.