1 Samuel 5

L’Arche au temple de Dagon. Les Philistins punis.

1 Or les Philistins prirent l’Arche de Dieu, et l’emmenèrent d’Eben-hézer à Asdod. 2 Les Philistins donc prirent l’Arche de Dieu, et l’emmenèrent dans la maison de Dagon, et la posèrent auprès de Dagon. 3 Et le lendemain les Asdodiens s’étant levés de bon matin, voici, Dagon était tombé le visage contre terre, devant l’Arche de l’Eternel ; mais ils prirent Dagon, et le remirent à sa place. 4 Ils se levèrent encore le lendemain de bon matin, et voici, Dagon était tombé le visage contre terre, devant l’Arche de l’Eternel ; sa tête et les deux paumes de ses mains coupées, étaient sur le seuil, et le tronc seul de Dagon était demeuré auprès de l’Arche. 5 C’est pour cela que les Sacrificateurs de Dagon, et tous ceux qui entrent en sa maison, ne marchent point sur le seuil de Dagon à Asdod, jusqu’à aujourd’hui. 6 Puis la main de l’Eternel s’appesantit sur le Asdodiens, et les rendit tout désolés, et les frappa au dedans du fondement dans Asdod, et dans tout son territoire. 7 Ceux donc d’Asdod voyant qu’il en allait ainsi, dirent : L’Arche du Dieu d’Israël ne demeurera point avec nous ; car sa main est appesantie sur nous, et sur Dagon notre Dieu. 8 Et ils envoyèrent, et assemblèrent vers eux tous les Gouverneurs des Philistins, et dirent : Que ferons-nous de l’Arche du Dieu d’Israël ? Et ils répondirent : Qu’on transporte à Gath l’Arche du Dieu d’Israël. Ainsi on transporta l’Arche du Dieu d’Israël. 9 Mais il arriva qu’après qu’on l’eut transportée, la main de l’Eternel fut sur la ville de Gath avec un fort grand effroi ; et il frappa les gens de la ville depuis le plus petit jusqu’au plus grand, tellement que leur fondement était couvert. 10 Ils envoyèrent donc l’Arche de Dieu à Hékron. Or comme l’Arche de Dieu entrait à Hékron, ceux de Hékron s’écrièrent, en disant : Ils ont fait détourner vers nous l’Arche du Dieu d’Israël, pour nous faire mourir, nous et notre peuple. 11 C’est pourquoi ils envoyèrent, et assemblèrent tous les Gouverneurs des Philistins, en disant : Laissez aller l’Arche du Dieu d’Israël, et qu’elle s’en retourne en son lieu ; afin qu’elle ne nous fasse point mourir, nous et notre peuple ; car il y avait une frayeur mortelle par toute la ville, et la main de Dieu y était fort appesantie. 12 Et les hommes qui n’en mouraient point, étaient frappés au dedans du fondement, de sorte que le cri de la ville montait jusqu’au ciel.

Herran arkki filistealaisten maassa. Herran käsi painaa filistealaisia.

1 Kun filistealaiset olivat ryöstäneet Jumalan arkin, veivät he sen Eben-Eseristä Asdodiin. 2 *Tuom. 16:23Ja filistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veivät sen Daagonin temppeliin ja asettivat sen Daagonin rinnalle. 3 Kun asdodilaiset nousivat varhain seuraavana päivänä, niin katso: Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä. Mutta he ottivat Daagonin ja asettivat sen takaisin paikoillensa. 4 Kun he taas nousivat varhain seuraavana aamuna, niin katso: Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä, mutta Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkaistuina kynnyksellä, ja ainoastaan muu ruumis oli jäljellä. 5 Sentähden eivät Daagonin papit eikä kukaan, joka menee Daagonin temppeliin, astu Daagonin kynnykselle Asdodissa vielä tänäkään päivänä.

6 Mutta Herran käsi painoi asdodilaisia, ja hän tuhosi heitä: hän löi heitä ajoksilla, sekä Asdodia että sen aluetta. 7 Kun Asdodin miehet näkivät, miten oli, sanoivat he: "Älköön Israelin Jumalan arkki jääkö meidän luoksemme, sillä hänen kätensä on käynyt raskaaksi meille ja meidän jumalallemme Daagonille". 8 Ja he lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaisten ruhtinaat luoksensa ja sanoivat: "Mitä me teemme Israelin Jumalan arkille?" He vastasivat: "Israelin Jumalan arkki siirtyköön Gatiin". Ja he siirsivät Israelin Jumalan arkin sinne. 9 Mutta kun he olivat siirtäneet sen sinne, kohtasi Herran käsi kaupunkia ja sai aikaan suuren hämmingin: hän löi kaupungin asukkaita, sekä pieniä että suuria, niin että heihin puhkesi ajoksia. 10 Silloin he lähettivät Jumalan arkin Ekroniin. Mutta kun Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat ekronilaiset sanoen: "He ovat siirtäneet Israelin Jumalan arkin tänne minun luokseni, surmaamaan minut ja minun kansani". 11 Ja he lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaisten ruhtinaat ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkki pois, ja palatkoon se kotiinsa älköönkä enää surmatko minua ja minun kansaani". Sillä surma oli saattanut koko kaupungin hämminkiin; Jumalan käsi painoi sitä kovasti. 12 Ne asukkaat, jotka eivät kuolleet, olivat ajoksilla lyödyt, ja huuto nousi kaupungista ylös taivaaseen.