Jó 15

Eliphas accuse Job d’impiété, et soutient que Dieu n’afflige que selon les crimes.

1 Alors Eliphas Témanite prit la parole, et dit : 2 Un homme sage proférera-t-il dans ses réponses une science aussi légère que le vent, des opinions vaines ; et remplira-t-il son ventre du vent d’Orient ; 3 Disputant avec des discours qui ne servent de rien, et avec des paroles dont on ne peut tirer aucun profit ? 4 Certainement tu abolis la crainte de Dieu, et tu anéantis peu à peu la prière qu’on doit présenter au Dieu Fort. 5 Car ta bouche fait connaître ton iniquité, et tu as choisi un langage trompeur. 6 C’est ta bouche qui te condamne, et non pas moi ; et tes lèvres témoignent contre toi. 7 Es-tu le premier homme né ? ou as-tu été formé avant les montagnes ? 8 As-tu été instruit dans le conseil secret de Dieu, et renfermes-tu seul la sagesse ? 9 Que sais-tu que nous ne sachions ? quelle connaissance as-tu que nous n’ayons ? 10 Il y a aussi parmi nous des hommes à cheveux blancs, et des gens d’une fort grande vieillesse, il y en a même de plus âgés que ton père. 11 Les consolations du Dieu Fort te semblent-elles trop petites ? et as-tu quelque chose de caché par-devers toi ? 12 Qu’est-ce qui t’ôte le coeur, et pourquoi clignes-tu les yeux ? 13 Que tu pousses ton souffle contre le Dieu Fort, et que tu fasses sortir de ta bouche de tels discours ? 14 Qu’est-ce que de l’homme mortel, qu’il soit pur, et de celui qui est né de femme, qu’il soit juste ? 15 Voici, le Dieu fort ne s’assure point sur ses saints, et les cieux ne se trouvent point purs devant lui ; 16 Et combien plus l’homme, qui boit l’iniquité comme l’eau, est-il abominable et impur ? 17 Je t’enseignerai, écoute-moi, et je te raconterai ce que j’ai vu ; 18 Savoir ce que les sages ont déclaré, et qu’ils n’ont point caché ; ce qu’ils avaient reçu de leurs pères ; 19 Eux à qui seuls la terre a été donnée, et parmi lesquels l’étranger n’est point passé. 20 Le méchant est comme en travail d’enfant tous les jours de sa vie, et un petit nombre d’années est réservé à l’homme violent. 21 Un cri de frayeur est dans ses oreilles ; au milieu de la paix il croit que le destructeur se jette sur lui. 22 Il ne croit point pouvoir sortir des ténèbres ; et il est toujours regardé de l’épée. 23 Il court après le pain, en disant: où y en a-t-il ? il sait que le jour de ténèbres est tout prêt, et il le touche comme avec la main. 24 L’angoisse et l’adversité l’épouvantent, et chacune l’accable, comme un Roi équipé pour le combat. 25 Parce qu’il a élevé sa main contre le Dieu Fort, et qu’il s’est roidi contre le Tout-puissant ; 26 Il lui sautera au collet, et sur l’épaisseur de ses gros boucliers. 27 Parce que la graisse aura couvert son visage, et qu’elle aura fait des replis sur son ventre. 28 Et qu’il aura habité dans les villes détruites, et dans des maisons où il ne demeurait plus personne, et qui étaient réduites en monceaux de pierres. 29 Mais il n’en sera pas plus riche, car ses biens ne subsisteront point, et leur entassement ne se répandra point sur la terre. 30 Il ne pourra point se tirer des ténèbres ; la flamme séchera ses branches encore tendres ; il s’en ira par le souffle de la bouche du Tout-puissant. 31 Qu’il ne s’assure donc point sur la vanité par laquelle il a été séduit, car son changement lui sera inutile. 32 Ce sera fait de lui avant son temps, ses branches ne reverdiront point. 33 On lui ravira son aigret comme à une vigne ; et on lui fera tomber ses boutons comme à un olivier. 34 Car la bande des hypocrites sera désolée ; le feu dévorera les tentes de ceux qui reçoivent les présents. 35 Ils conçoivent le travail, et ils enfantent le tourment, et machinent dans le coeur des fraudes.

Elifaan toinen puhe: Job syytöksillään Jumalaa vastaan tekee tyhjäksi jumalanpelon; ei kukaan vaimosta syntynyt ole vanhurskas; jumalatonta odottaa onneton kohtalo.

1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä,

täyttääkö hän rintansa itätuulella?

3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta,

ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi

ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi,

ja sinä valitset viekasten kielen.

6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä;

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 *Sananl. 8:25Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,

luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

8 *Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa

ja anastatko viisauden itsellesi?

9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?

Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

10 *Job 32:7Onpa meidänkin joukossamme harmaapää

ja vanhus, isääsi iällisempi.

11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia

ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa,

miksi pyörivät silmäsi,

13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan

ja syydät suustasi sanoja?

14 *1. Kun. 8:46; 2. Aik. 6:36; Job 25:4; Ps. 14:2; Sananl. 20:9; Saarn. 7:21; 1. Joh. 1:8,10Kuinka voisi ihminen olla puhdas,

kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15 *Job 4:17Katso, pyhiinsäkään hän ei luota,

eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton,

joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

17 Minä julistan sinulle, kuule minua,

minä kerron, mitä olen nähnyt,

18 mitä viisaat ilmoittavat,

salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna

ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20 *Jes. 48:22'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan,

ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21 *3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:65; Job 18:11Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa,

keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä,

ja hän on miekalle määrätty.

23 *Job 18:12Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on?

Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina

pimeyden päivä.

24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä,

masentavat hänet

niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan

ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä,

taajain kilvenkupurainsa suojassa;

27 *Ps. 73:7koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa

ja teki lanteensa lihaviksi,

28 asui hävitetyissä kaupungeissa,

taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi,

sentähden hän ei rikastu,

eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä,

eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

30 Ei hän pääse pimeydestä;

tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa,

ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

31 Älköön hän turvatko turhuuteen — hän pettyy;

sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

32 *Job 22:16; Ps. 55:24; Saarn. 9:12Mitta täyttyy ennen aikojaan,

eikä hänen lehvänsä vihannoi.

33 Hän on niinkuin viinipuu,

joka pudottaa raakaleensa,

niinkuin öljypuu,

joka varistaa kukkansa.

34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön,

ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

35 *Job 4:8; Ps. 7:15; Jes. 59:4He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota,

ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"