Jó 21

Réplique de Job sur le sort des méchants.

1 Mais Job répondit, et dit : 2 Ecoutez attentivement mon discours, et cela me tiendra lieu de consolations de votre part. 3 Supportez-moi, et je parlerai, et après que j’aurai parlé, moquez-vous. 4 Pour moi, mon discours s’adresse-t-il à un homme ? si cela était, comment mon esprit ne défaudrait-il pas ? 5 Regardez-moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche. 6 Quand je pense à mon état, j’en suis tout étonné, et un tremblement saisit ma chair. 7 Pourquoi les méchants vivent-ils, et vieillissent, et même pourquoi sont-ils les plus puissants ? 8 Leur race se maintient en leur présence avec eux, et leurs rejetons s’élèvent devant leurs yeux. 9 Leurs maisons jouissent de la paix loin de la frayeur ; la verge de Dieu n’est point sur eux. 10 Leur vache conçoit, et n’y manque point ; leur jeune vache se décharge de son veau, et n’avorte point. 11 Ils font sortir devant eux leurs petits, comme un troupeau de brebis, et leurs enfants sautent. 12 Ils sautent au son du tambour et du violon, et se réjouissent au son des orgues. 13 Ils passent leurs jours dans les plaisirs, et en un moment ils descendent au sépulcre. 14 Cependant ils ont dit au Dieu Fort : Retire-toi de nous ; car nous ne nous soucions point de la science de tes voies. 15 Qui est le Tout-puissant que nous le servions ? et quel bien nous reviendra-t-il de l’avoir invoqué ? 16 Voilà, leur bien n’est pas en leur puissance. Que le conseil des méchants soit loin de moi ! 17 Aussi combien de fois arrive-t-il que la lampe des méchants est éteinte, et que l’orage vient sur eux ! Dieu leur distribuera leurs portions en sa colère. 18 Ils seront comme la paille exposée au vent, et comme la balle qui est enlevée par le tourbillon. 19 Dieu réservera aux enfants du méchant la punition de ses violences, il la leur rendra, et il le saura. 20 Ses yeux verront sa ruine, et il boira le calice de la colère du Tout-puissant. 21 Et quel plaisir aura-t-il en sa maison, laquelle il laisse après soi, puisque le nombre de ses mois aura été retranché ? 22 Enseignerait-on la science au Dieu Fort, à lui qui juge ceux qui sont élevés ? 23 L’un meurt dans toute sa vigueur, tranquille et en repos ; 24 Ses vaisseaux sont remplis de lait, et ses os sont abreuvés de moëlle. 25 Et l’autre meurt dans l’amertume de son âme, et n’ayant jamais fait bonne chère. 26 Et néanmoins ils sont couchés également dans la poudre, et les vers les couvrent. 27 Voilà, je connais vos pensées, et les jugements que vous formez contre moi. 28 Car vous dites : Où est la maison de cet homme si puissant, et où est la tente dans laquelle les méchants demeuraient ? 29 Ne vous êtes-vous jamais informés des voyageurs, et n’avez-vous pas appris par les rapports qu’ils vous ont faits, 30 Que le méchant est réservé pour le jour de la ruine, pour le jour que les fureurs sont envoyées ? 31 Mais qui le reprendra en face de sa conduite ? et qui lui rendra le mal qu’il a fait ? 32 Il sera néanmoins porté au sépulcre, et il demeurera dans le tombeau. 33 Les mottes des vallées lui sont agréables ; et tout le monde s’en va à la file après lui, et des gens sans nombre marchent au-devant de lui. 34 Comment donc me donnez-vous des consolations vaines, puisqu’il y a toujours de la prévarication dans vos réponses ?

Jobin vastaus: Ystävät kuulkoot kärsivällisesti, mitä hänellä on sanottavana; jumalattomat saavat usein elää onnessa ja kuolla rauhallisesti; väärä on se oppi, että ulkonainen onni ja menestys olisi katsottava hurskauden, kärsimys ja kova onni jumalattomuuden palkaksi.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani

ja suokaa minulle se lohdutus!

3 *Sananl. 18:13Kärsikää minua, että saan puhua.

Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan?

Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte

ja panette kätenne suullenne.

6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,

ja vavistus valtaa ruumiini:

7 *Ps. 73:3; Jer. 12:1; Hab. 1:13; Mal. 3:14Miksi jumalattomat saavat elää,

vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,

heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Heidän kotinsa ovat rauhassa,

kauhuista kaukana;

ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,

hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 *Ps. 17:14Poikansa he laskevat ulos

niinkuin lammaslauman,

heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 He virittävät laulujaan

vaskirummun ja kanteleen kaikuessa

ja iloitsevat huilun soidessa.

13 *Job 24:24He viettävät päivänsä onnessa,

mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14 *Job 22:17Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle:

'Mene pois meidän luotamme,

sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 *2. Moos. 5:2; Mal. 3:14Mikä on Kaikkivaltias,

että häntä palvelisimme?

Ja mitä hyötyä meillä on siitä,

että häntä rukoilemme?'

16 *Job 22:18Katso, heidän onnensa ei ole

heidän omassa kädessänsä.

Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu

ja heidät yllättää heidän turmionsa?

Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 *Ps. 1:4; Ps. 35:5; Jes. 29:5; Hoos. 13:3Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet,

niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 *2. Moos. 20:5Jumala muka säästää hänen lapsilleen

hänen onnettomuutensa.

Kostakoon hän hänelle itselleen,

niin että hän sen tuntee.

20 *Ps. 75:9; Jer. 25:15Nähköön hän perikatonsa omin silmin,

juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä,

jälkeensä jäävistä,

kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 *Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle,

hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Toinen kuolee täydessä onnessansa,

kaikessa rauhassa ja levossa;

24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä,

ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Toinen kuolee katkeralla mielellä,

saamatta onnea maistaa.

26 *Saarn. 9:2Yhdessä he panevat maata multaan,

ja madot peittävät heidät.

27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne

ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo,

missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta?

Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä,

vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja

hänen vaelluksestaan,

kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Hänet saatetaan kalmistoon,

ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet.

Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä,

niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

34 *Job 16:2Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta?

Entä vastauksenne —

niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."