Jó 10

Continuation des plaintes et des contestations de Job.

1 Mon âme est ennuyée de ma vie ; je m’abandonnerai à ma plainte, je parlerai dans l’amertume de mon âme. 2 Je dirai à Dieu : Ne me condamne point ; montre-moi pourquoi tu plaides contre moi ? 3 Te plais-tu à m’opprimer, et à dédaigner l’ouvrage de tes mains, et à bénir les desseins des méchants ? 4 As-tu des yeux de chair ? vois-tu comme voit un homme mortel ? 5 Tes jours sont-ils comme les jours de l’homme mortel ? tes années sont-elles comme les jours de l’homme ? 6 Que tu recherches mon iniquité, et que tu t’informes de mon péché ! 7 Tu sais que je n’ai point commis de crime, et qu’il n’y a personne qui me délivre de ta main. 8 Tes mains m’ont formé, et elles ont rangé toutes les parties de mon corps ; et tu me détruirais ! 9 Souviens-toi, je te prie, que tu m’as formé comme de la boue, et que tu me feras retourner en poudre. 10 Ne m’as-tu pas coulé comme du lait ? et ne m’as-tu pas fait cailler comme un fromage ? 11 Tu m’as revêtu de peau et de chair, et tu m’as composé d’os et de nerfs. 12 Tu m’as donné la vie, et tu as usé de miséricorde envers moi, et par tes soins continuels tu as gardé mon esprit. 13 Et cependant tu gardais ces choses en ton coeur ; mais je connais que cela était par-devers toi. 14 Si j’ai péché, tu m’as aussi remarqué ; et tu ne m’as point tenu quitte de mon iniquité. 15 Si j’ai fait méchamment, malheur à moi ! si j’ai été juste, je n’en lève pas la tête plus haut. Je suis rempli d’ignominie ; mais regarde mon affliction. 16 Elle va en augmentant ; tu chasses après moi, comme un grand lion, et tu y reviens ; tu te montres merveilleux contre moi. 17 Tu renouvelles tes témoins contre moi, et ton indignation augmente contre moi. De nouvelles troupes toutes fraîches viennent contre moi. 18 Et pourquoi m’as-tu tiré de la matrice ? que n’y suis-je expiré, afin qu’aucun oeil ne m’eût vu ! 19 Et que j’eusse été comme n’ayant jamais été, et que j’eusse été porté du ventre de ma mère au sépulcre ! 20 Mes jours ne sont-ils pas en petit nombre ? Cesse donc et te retire de moi, et permets que je me renforce un peu. 21 Avant que j’aille au lieu d’où je ne reviendrai plus ; en la terre de ténèbres, et de l’ombre de la mort ; 22 Terre d’une grande obscurité, comme étant les ténèbres de l’ombre de la mort, où il n’y a aucun ordre, et où rien ne luit que des ténèbres.

Jobin puheen jatkoa: Miksi Jumala häntä, viatonta ihmistä, vaivaa? Onko hän luotu vihattavaksi ja vainottavaksi? Jospa hän ei olisi syntynytkään!

1 'Minun sieluni on kyllästynyt elämään;

minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni murheessa,

2 minä sanon Jumalalle:

"Älä tuomitse minua syylliseksi;

ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3 Onko sinulla hyötyä siitä,

että teet väkivaltaa,

että oman käsialasi hylkäät,

mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4 *1. Sam. 16:7Onko sinulla lihan silmät,

katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6 koska etsit vääryyttä minusta

ja tutkit minun syntiäni,

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8 *Ps. 119:73; Ps. 139:13Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;

yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9 *1. Moos. 2:7; 1. Moos. 3:19,23; Ps. 103:14Muista, että sinä olet muovaillut minut

niinkuin saven,

ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa

ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla

ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12 *Ap. t. 17:28Elämän ja armon olet sinä minulle suonut,

ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän;

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,

ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa,

en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 *Jes. 38:13Jos minun pääni nousee,

niin sinä ajat minua niinkuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan,

ja vihasi minuun kasvaa,

ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18 *Job 3:11Miksi toit minut ilmoille äitini

kohdusta?

Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19 Niin minä olisin,

niinkuin minua ei olisi ollutkaan;

minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20 *Ps. 39:14Ovathan päiväni vähissä;

hän antakoon minun olla rauhassa,

hän kääntyköön minusta pois,

että hiukkasen ilostuisin,

21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta,

pimeyden ja synkeyden maahan,

22 maahan, jonka pimeys on

synkkä pilkkopimeä ja sekasorto

ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."