1 Reis 18

Elie égorge les Prophètes de Bahal.

1 Plusieurs jours après il arriva que la parole de l’Eternel fut adressée à Elie, en la troisième année, en disant : Va, montre-toi à Achab, et je donnerai de la pluie sur la terre. 2 Elie donc s’en alla pour se montrer à Achab ; or il y avait une grande famine dans la Samarie. 3 Et Achab avait appelé Abdias son maître d’hôtel, (or Abdias craignait fort l’Eternel ; 4 Car quand Izebel exterminait les Prophètes de l’Eternel, Abdias prit cent Prophètes, et les cacha, cinquante dans une caverne, et cinquante dans une autre, et les y nourrit de pain et d’eau.) 5 Et Achab avait dit à Abdias : Va par le pays vers toutes les fontaines d’eaux, et vers tous les torrents ; peut-être que nous trouverons de l’herbe, et que nous sauverons la vie aux chevaux et aux mulets, et nous ne laisserons point dépeupler le pays de bêtes. 6 Ils partagèrent donc entr’eux le pays, afin d’aller partout ; Achab allait séparément par un chemin, et Abdias allait séparément par un autre chemin. 7 Et comme Abdias était en chemin, voilà, Elie le rencontra, et il reconnut Elie, et s’inclinant sur son visage, il lui dit : N’es-tu pas mon Seigneur Elie ? 8 Et Elie lui répondit : C’est moi-même ; va, et dis à ton Seigneur, voici Elie. 9 Et Abdias dit : Quel crime ai-je fait, que tu livres ton serviteur entre les mains d’Achab pour me faire mourir ? 10 L’Eternel ton Dieu est vivant, qu’il n’y a ni nation, ni Royaume, où mon Seigneur n’ait envoyé pour te chercher ; et on a répondu ; il n’y est point. Il a même fait jurer les Royaumes et les nations pour découvrir si l’on ne pourrait point te trouver. 11 Et maintenant tu dis : Va, et dis à ton Seigneur, voici Elie. 12 Et il arrivera que quand je serai parti d’avec toi, l’Esprit de l’Eternel te transportera en quelque endroit que je ne saurai point, et je viendrai vers Achab pour lui déclarer ce que tu m’as dit, et ne te trouvant point, il me tuera ; or ton serviteur craint l’Eternel dès sa jeunesse. 13 N’a-t-on point dit à mon Seigneur ce que je fis quand Izebel tuait les Prophètes de l’Eternel, comment j’en cachai cent, cinquante dans une caverne, et cinquante dans une autre, et les y nourris de pain et d’eau ? 14 Et maintenant tu dis, va ; et dis à ton Seigneur, voici Elie ; car il me tuera. 15 Mais Elie lui répondit : L’Eternel des armées, devant lequel je me tiens, est vivant, que certainement je me montrerai aujourd’hui à Achab. 16 Abdias donc s’en alla pour rencontrer Achab, et il lui fit entendre le tout ; puis Achab alla au devant d’Elie. 17 Et aussitôt qu’Achab eut vu Elie, il lui dit : N’es-tu pas celui qui trouble Israël ? 18 Et Elie lui répondit : Je n’ai point troublé Israël ; mais c’est toi et la maison de ton père qui avez troublé Israël, en ce que vous avez abandonné les commandements de l’Eternel, et que vous avez marché après les Bahalins. 19 Or maintenant envoie, et fais assembler vers moi tout Israël sur la montagne de Carmel, avec les quatre cent cinquante prophètes de Bahal, et les quatre cents prophètes des bocages qui mangent à la table d’Izebel. 20 Ainsi Achab envoya vers tous les enfants d’Israël, et il assembla ces prophètes-là sur la montagne de Carmel. 21 Puis Elie s’approcha de tout le peuple, et dit : Jusqu’à quand clocherez-vous des deux côtés ? Si l’Eternel est Dieu, suivez-le ; mais si Bahal est Dieu, suivez-le. Et le peuple ne lui répondit pas un seul mot. 22 Alors Elie dit au peuple : Je suis demeuré seul Prophète de l’Eternel ; et les prophètes de Bahal sont au nombre de quatre cent cinquante. 23 Or qu’on nous donne deux veaux, qu’ils en choisissent l’un pour eux, qu’ils le coupent en pièces, et qu’ils le mettent sur du bois ; mais qu’ils n’y mettent point de feu ; et je préparerai l’autre veau, je le mettrai sur du bois, et je n’y mettrai point de feu. 24 Puis invoquez le nom de vos dieux, et moi j’invoquerai le Nom de l’Eternel ; et que le Dieu qui aura exaucé par feu, soit reconnu pour Dieu. Et tout le peuple répondit et dit : C’est bien dit. 25 Et Elie dit aux Prophètes de Bahal : Choisissez un veau, et préparez-le les premiers ; car vous êtes en plus grand nombre, et invoquez le nom de vos dieux ; mais n’y mettez point de feu. 26 Ils prirent donc un veau qu’on leur donna, ils l’apprêtèrent, et ils invoquèrent le nom de Bahal depuis le matin jusqu’à midi, en disant : Bahal exauce-nous ! Mais il n’y avait ni voix ni réponse, et ils sautaient par dessus l’autel qu’on avait fait. 27 Et sur le midi Elie se moquait d’eux, et disait : Criez à haute voix, car il est dieu ; mais il pense à quelque chose, ou il est après quelque affaire, ou il est en voyage ; peut-être qu’il dort ; et il s’éveillera. 28 Ils criaient donc à haute voix, et ils se faisaient des incisions avec des couteaux, et des lancettes ; selon leur coutume, en sorte que le sang coulait sur eux. 29 Et quand le midi fut passé, et qu’ils eurent fait les prophètes jusqu’au temps qu’on offre l’oblation, sans qu’il y eût ni voix, ni réponse, ni apparence aucune qu’on eût égard à ce qu’ils faisaient ; 30 Elie dit alors à tout le peuple : Approchez-vous de moi. Et tout le peuple s’approcha de lui, et il répara l’autel de l’Eternel, qui était démoli. 31 Puis Elie prit douze pierres, selon le nombre des Tribus des enfants de Jacob, auquel la parole de l’Eternel avait été adressée, en disant : Israël sera ton nom. 32 Et il rebâtit de ces pierres l’autel au Nom de l’Eternel ; puis il fit un conduit de la capacité de deux sats de semence à l’entour de l’autel. 33 Il rangea le bois, il coupa le veau en pièces, et il le mit sur le bois. 34 Puis il dit : Emplissez quatre cruches d’eau, et les versez sur l’holocauste, et sur le bois. Puis il leur dit : Faites-le encore pour la deuxième fois ; et ils le firent pour la deuxième fois. De nouveau il leur dit : Faites-le encore pour la troisième fois ; et ils le firent pour la troisième fois ; 35 De sorte que les eaux allaient à l’entour de l’autel ; et il remplit même le conduit d’eau. 36 Et au temps qu’on offre l’oblation, Elie le Prophète s’approcha, et dit : Ô Eternel ! Dieu d’Abraham, d’Isaac, et d’Israël ! fais qu’on connaisse aujourd’hui que tu es Dieu en Israël, et que je suis ton serviteur, et que j’ai fait toutes ces choses, selon ta parole. 37 Exauce-moi, ô Eternel ! exauce-moi ; et fais que ce peuple connaisse que tu es l’Eternel Dieu, et que c’est toi qui auras fait retourner leurs coeurs en arrière. 38 Alors le feu de l’Eternel tomba, et consuma l’holocauste, le bois, les pierres, et la poudre, et huma toute l’eau qui était au conduit. 39 Et tout le peuple voyant cela, tomba sur son visage, et dit : C’est l’Eternel qui est Dieu ; c’est l’Eternel qui est Dieu. 40 Et Elie leur dit : Saisissez les Prophètes de Bahal, et qu’il n’en échappe pas un. Ils les saisirent donc, et Elie les fit descendre au torrent de Kison, et les fit égorger là. 41 Puis Elie dit à Achab : Monte, mange, et bois ; car il y a un son bruyant de pluie. 42 Ainsi Achab monta pour manger et pour boire ; et Elie monta au sommet du Carmel, et se penchant contre terre, il mit son visage entre ses genoux ; 43 Et il dit à son serviteur : Monte maintenant, et regarde vers la mer. Il monta donc, et regarda, et dit : Il n’y a rien. Et Elie lui dit : Retournes-y par sept fois. 44 A la septième fois, il dit : Voilà une petite nuée comme la paume de la main d’un homme, laquelle monte de la mer. Alors Elie lui dit : Monte, et dis à Achab : Attelle ton chariot, et descends, de peur que la pluie ne te surprenne. 45 Et il arriva que les cieux s’obscurcirent de tous côtés de nuées, accompagnées de vent, et il y eut une grande pluie ; et Achab monta sur son chariot, et vint à Jizréhel. 46 Et la main de l’Eternel fut sur Elie, qui s’étant retroussé sur les reins, courut devant Achab, jusqu’à l’entrée de Jizréhel.

Elia näyttäytyy Ahabille. Ratkaisu Karmel-vuorella. Tulee sade.

1 *Jaak. 5:17Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle". 2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.

3 Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies; 4 niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä. 5 Ahab sanoi Obadjalle: "Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita." 6 Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä. 7 Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?" 8 Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä'." 9 Niin hän sanoi: "Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen? 10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty. 11 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä'. 12 *2. Kun. 2:16; Ap. t. 8:39Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti. 13 Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä? 14 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut." 15 Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle".

16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan. 17 Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?" 18 *1. Kun. 16:31Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja. 19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä." 20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.

21 *Joos. 24:15; Tuom. 6:31Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään. 22 *1. Kun. 19:10Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. 23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. 24 Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä". 25 Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta". 26 *Hab. 2:19Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty. 27 Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää". 28 *5. Moos. 14:1Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. 29 *2. Moos. 29:39; 4. Moos. 28:3Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!

30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni". Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31 *1. Moos. 32:28; 1. Moos. 35:10; Joos. 4:5,20; 2. Kun. 17:34Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi". 32 Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33 Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle. 34 Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle". Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta". Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta". Ja he tekivät niin kolmannen kerran. 35 Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä. 36 *2. Moos. 3:6; Matt. 22:32; Mark. 12:26Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. 37 Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." 38 *3. Moos. 9:24; Tuom. 6:21; 2. Aik. 7:1Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. 39 Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" 40 *5. Moos. 13:5; 5. Moos. 18:20Mutta Elia sanoi heille: "Ottakaa Baalin profeetat kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon". Ja he ottivat heidät kiinni. Ja Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä.

41 Ja Elia sanoi Ahabille: "Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu". 42 Niin Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. 43 Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin". Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään". Hän sanoi: "Mene takaisin". Näin seitsemän kertaa. 44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä". Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'". 45 *Jaak. 5:18Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin. 46 Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.