1 Reis 2

Exhortation de David à Salomon. Mort de David, et d’Adonija, de Joab, et de Simhi.

1 Or le temps de la mort de David étant proche, il donna ce commandement à son fils Salomon, disant : 2 Je m’en vais par le chemin de toute la terre, fortifie-toi, et porte-toi en homme. 3 Et garde ce que l’Eternel ton Dieu veut que tu gardes, en marchant dans ses voies, et en gardant ses statuts, ses commandements, ses ordonnances, et ses témoignages, selon ce qui est écrit dans la Loi de Moïse, afin que tu réussisses en tout ce que tu feras, et en tout ce que tu entreprendras ; 4 Afin que l’Eternel confirme la parole qu’il m’a donnée, en disant : Si tes fils prennent garde à leur voie, pour marcher devant moi dans la vérité, de tout leur cœur, et de toute leur âme, il ne te manquera point de successeur assis sur le trône d’Israël. 5 Au reste, tu sais ce que m’a fait Joab fils de Tséruja, et ce qu’il a fait aux deux Chefs des armées d’Israël, Abner fils de Ner, et Hamasa fils de Jéther, qu’il a tués, ayant répandu durant la paix le sang qu’on répand en temps de guerre, et ayant ensanglanté de ce sang qu’on répand en temps de guerre, la ceinture qu’il avait sur ses reins ; et les souliers qu’il avait en ses pieds. 6 Tu en feras donc selon ta sagesse, en sorte que tu ne laisseras point descendre paisiblement ses cheveux blancs au sépulcre. 7 Mais tu feras du bien aux enfants de Barzillaï Galaadite, et ils seront du nombre de ceux qui mangent à ta table, parce qu’ils se sont ainsi approchés de moi quand je m’enfuyais de devant Absalom ton frère. 8 Voilà de plus avec toi Simhi, fils de Guéra, fils de Jémini de Bahurim, qui proféra contre moi des malédictions atroces, le jour que je m’en allais à Mahanajim ; mais il descendit au devant de moi vers le Jourdain, et je lui jurai par l’Eternel, en disant : Je ne te ferai point mourir par l’épée. 9 Maintenant donc tu ne le laisseras point impuni ; car tu es sage, pour savoir ce que tu lui devras faire ; et tu feras descendre ses cheveux blancs au sépulcre par une mort violente. 10 Ainsi David s’endormit avec ses pères, et fut enseveli dans la Cité de David. 11 Et le temps que David régna sur Israël, fut quarante ans. Il régna sept ans à Hébron, et il régna trente-trois ans à Jérusalem. 12 Et Salomon s’assit sur le trône de David son père, et son Royaume fut fort affermi. 13 Alors Adonija fils de Haggith, vint vers Bath-sebah, mère de Salomon, et elle dit : Viens-tu à bonne intention ? et il répondit : Je viens à bonne intention. 14 Puis il dit : J’ai un mot à te dire. Elle répondit : Parle. 15 Et il dit : Tu sais bien que le Royaume m’appartenait, et que tout Israël s’attendait que je régnerais ; mais le Royaume a été transféré, et il est échu à mon frère ; parce que l’Eternel le lui a donné. 16 Maintenant donc j’ai à te faire une prière, ne me la refuse point. Et elle lui répondit : Parle. 17 Et il dit : Je te prie, dis au Roi Salomon, car il ne te refusera rien, qu’il me donne Abisag Sunamite pour femme. 18 Et Bath-sebah répondit : Et bien, je parlerai pour toi au Roi. 19 Bath-sebah vint donc au Roi Salomon lui parler pour Adonija ; et le Roi se leva pour aller au devant de Bath-sebah, et se prosterna devant elle ; puis il s’assit sur son trône, et fit mettre un siège pour sa mère, et elle s’assit à la main droite du Roi ; 20 Et dit : J’ai à te faire une petite demande, ne me la refuse point. Et le Roi lui répondit : Fais-la, ma mère ; car je ne te la refuserai point. 21 Et elle dit : Qu’on donne Abisag Sunamite pour femme à Adonija ton frère. 22 Mais le Roi Salomon répondit à sa mère, et dit : et pourquoi demandes-tu Abisag Sunamite pour Adonija ? demande plutôt le Royaume pour lui, parce qu’il est mon frère plus âgé que moi ; demande-le pour lui, pour Abiathar le Sacrificateur, et pour Joab fils de Tséruja. 23 Alors le Roi Salomon jura par l’Eternel, en disant : Que Dieu me fasse ainsi, et qu’ainsi il y ajoute, si Adonija n’a dit cette parole contre sa vie ! 24 Or maintenant l’Eternel, qui m’a établi, et qui m’a fait asseoir sur le trône de David mon père, et qui m’a édifié une maison, comme il avait dit, est vivant, que certainement Adonija sera aujourd’hui mis à mort. 25 Et le Roi Salomon donna commission à Bénaja fils de Jéhojadah, qui se jeta sur lui, et il mourut. 26 Puis le Roi dit à Abiathar Sacrificateur : Va-t’en à Hanathoth dans ta possession, car tu mérites la mort ; toutefois je ne te ferai point mourir aujourd’hui, parce que tu as porté l’Arche du Seigneur l’Eternel devant David mon père ; et parce que tu as eu part à toutes les afflictions de mon père. 27 Ainsi Salomon déposa Abiathar, afin qu’il ne fût plus Sacrificateur de l’Eternel ; pour accomplir la parole de l’Eternel, qu’il avait prononcée en Silo contre la maison d’Héli. 28 Et le bruit en étant venu jusqu’à Joab, qui s’était révolté pour suivre Adonija, quoiqu’il ne se fût point détourné après Absalom, il s’enfuit au Tabernacle de l’Eternel, et empoigna les cornes de l’autel. 29 Et on le rapporta au Roi Salomon, en disant : Joab s’en est enfui au Tabernacle de l’Eternel, et voilà, il est auprès de l’autel. Et Salomon envoya Bénaja fils de Jéhojadah, et lui dit : Va, jette-toi sur lui. 30 Bénaja donc entra au Tabernacle de l’Eternel, et dit à Joab : Ainsi a dit le Roi : Sors de là. Et il répondit : Non, mais je mourrai ici. Et Bénaja le rapporta au Roi, et dit : Joab m’a parlé ainsi, et m’a ainsi répondu. 31 Et le Roi lui dit : Fais comme il t’a dit, et jette-toi sur lui, et l’ensevelis ; et tu ôteras de dessus moi, et de dessus la maison de mon père, le sang que Joab a répandu sans cause. 32 Et l’Eternel fera retomber son sang sur sa tête, car il s’est jeté sur deux hommes plus justes et meilleurs que lui, et les a tués avec l’épée, sans que David mon père en sût rien ; savoir Abner fils de Ner, chef de l’armée d’Israël ; et Hamasa fils de Jéther, chef de l’armée de Juda. 33 Et leur sang retombera sur la tête de Joab, et sur la tête de sa postérité à toujours ; mais il y aura paix de par l’Eternel, à toujours pour David, et pour sa postérité, et pour sa maison, et pour son trône. 34 Bénaja donc fils de Jéhojadah monta, et se jeta sur lui, et le tua ; et on l’ensevelit dans sa maison au désert. 35 Alors le Roi établit Bénaja fils de Jéhojadah sur l’armée en la place de Joab ; le Roi établit aussi Tsadok Sacrificateur en la place d’Abiathar. 36 Puis le Roi envoya appeler Simhi, et lui dit : Bâtis-toi une maison à Jérusalem, et y demeure, et n’en sors point pour aller de côté ou d’autre. 37 Car sache que le jour que tu en sortiras, et que tu passeras le torrent de Cédron, tu mourras certainement ; ton sang sera sur ta tête. 38 Et Simhi répondit au Roi : Cette parole est bonne, ton serviteur fera tout ce que le Roi mon Seigneur a dit. Ainsi Simhi demeura à Jérusalem plusieurs jours. 39 Mais il arriva qu’au bout de trois ans, deux serviteurs de Simhi s’enfuirent vers Akis, fils de Mahaca Roi de Gath, et on le rapporta à Simhi en disant : Voilà tes serviteurs sont à Gath. 40 Alors Simhi se leva, et sella son âne, et s’en alla à Gath vers Akis, pour chercher ses serviteurs ; ainsi Simhi s’en alla, et ramena ses serviteurs de Gath. 41 Et on rapporta à Salomon que Simhi était allé de Jérusalem à Gath, et qu’il était de retour. 42 Et le Roi envoya appeler Simhi, et lui dit : Ne t’avais-je pas fait jurer par l’Eternel, et ne t’avais-je pas protesté, disant : Sache certainement que le jour que tu seras sorti, et que tu seras allé çà ou là, tu mourras certainement ? et ne me répondis-tu pas : La parole que j’ai entendue est bonne ? 43 Pourquoi donc n’as-tu pas gardé le serment que tu as fait par l’Eternel, et le commandement que je t’avais fait ? 44 Le Roi dit aussi à Simhi : Tu sais tout le mal que tu as fait à David mon père, et tu en es convaincu dans ton coeur ; c’est pourquoi l’Eternel a fait retomber ton mal sur ta tête. 45 Mais le Roi Salomon sera béni, et le trône de David sera affermi devant l’Eternel à jamais. 46 Et le Roi donna commission à Bénaja fils de Jéhojadah, qui sortit, et se jeta sur lui ; et il mourut. Et le Royaume fut affermi entre les mains de Salomon.

Daavidin viimeiset sanat Salomolle. Daavidin kuolema. Adonian, Ebjatarin, Jooabin ja Siimein rangaistus.

1 Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen: 2 *Joos. 23:14"Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies. 3 *5. Moos. 17:18; 5. Moos. 29:9; Joos. 1:7; Joos. 23:6Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt; 4 *2. Sam. 7:12; Ps. 132:11; 2. Aik. 6:16että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella'. 5 *2. Sam. 3:27; 2. Sam. 20:9Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle — tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan. 6 Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan. 7 *2. Sam. 17:27; 2. Sam. 19:31Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia. 8 *2. Sam. 16:5; 2. Sam. 19:16Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'. 9 Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan."

10 *2. Sam. 5:7; Ap. t. 2:29; Ap. t. 13:36Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. 11 *2. Sam. 5:4; 1. Aik. 3:4; 1. Aik. 29:26Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta. 12 Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi. 13 Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa". 14 Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu". 15 *1. Kun. 1:5; 1. Aik. 22:9; 1. Aik. 28:5Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli. 16 Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu". 17 *1. Kun. 1:3Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle — sillä sinulta hän ei sitä kiellä — että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi". 18 Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."

19 Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa. 20 Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä". 21 Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi". 22 *1. Kun. 1:7,19Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle — hänhän on minun vanhin veljeni — hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."

23 Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin. 24 Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava." 25 Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.

26 *1. Sam. 22:20; 2. Sam. 15:24Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt." 27 *1. Sam. 2:30Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

28 Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille — sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin — pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin. 29 *1. Kun. 1:50Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi". 30 Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen". Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle". 31 *2. Moos. 21:14Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut. 32 *2. Sam. 3:27; 2. Sam. 20:9Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön. 33 *2. Sam. 3:29Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti." 34 Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan. 35 *1. Sam. 2:35; 1. Kun. 4:4; 1. Aik. 29:22Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.

36 Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne. 37 Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle." 38 Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa. 39 *1. Sam. 27:2Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa". 40 Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista. 41 Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin, 42 lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut'. 43 Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?" 44 *2. Sam. 16:5; Ps. 54:7; Ps. 62:13Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi. 45 Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä." 46 Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.