1 Reis 12

Schisme des dix Tribus.

1 Et Roboam s’en alla à Sichem, parce que tout Israël était allé à Sichem pour l’établir Roi. 2 Or il arriva que quand Jéroboam fils de Nébat, qui était encore en Egypte, où il s’était enfui de devant le Roi Salomon, l’eut appris, il se tint encore en Egypte. 3 Mais on l’envoya appeler. Ainsi Jéroboam et toute l’assemblée d’Israël vinrent, et parlèrent à Roboam, en disant : 4 Ton père a mis sur nous un pesant joug ; mais toi allège maintenant cette rude servitude de ton père, et ce pesant joug qu’il a mis sur nous, et nous te servirons. 5 Et il leur répondit : Allez, et dans trois jours retournez vers moi ; et le peuple s’en alla. 6 Et le Roi Roboam consulta les vieillards qui avaient été auprès de Salomon son père, pendant sa vie, et leur dit : Comment et quelle chose me conseillez-vous de répondre à ce peuple ? 7 Et ils lui répondirent, en disant : Si aujourd’hui tu te rends facile à ce peuple, et que tu lui cèdes, et que tu leur répondes avec douceur, ils seront tes serviteurs à toujours. 8 Mais il laissa le conseil que les vieillards lui avaient donné, et consulta les jeunes gens qui avaient été nourris avec lui, et qui étaient auprès de lui. 9 Et il leur dit : Que me conseillez-vous de répondre à ce peuple, qui m’a parlé, en disant : Allège le joug que ton père a mis sur nous. 10 Alors les jeunes gens qui avaient été nourris avec lui, lui parlèrent, et lui dirent : Tu parleras ainsi à ce peuple qui t’est venu dire : Ton père a mis sur nous un pesant joug, mais toi allège-le-nous ; tu leur parleras ainsi : Ce qui est le plus petit en moi, est plus gros que les reins de mon père. 11 Or mon père a mis sur vous un pesant joug, mais moi je rendrai votre joug encore plus pesant ; mon père vous a châtiés avec des verges, mais moi je vous châtierai avec des écourgées. 12 Or trois jours après Jéroboam avec tout le peuple vint vers Roboam, selon que le Roi leur avait dit : Retournez vers moi dans trois jours. 13 Mais le Roi répondit durement au peuple, laissant le conseil que les vieillards lui avaient donné. 14 Et il leur parla selon le conseil des jeunes gens, et leur dit : Mon père a mis sur vous un pesant joug, mais moi, je rendrai votre joug encore plus pesant ; mon père vous a châtiés avec des verges, mais moi, je vous châtierai avec des écourgées. 15 Le Roi donc n’écouta point le peuple ; car cela était ainsi conduit par l’Eternel, pour ratifier la parole qu’il avait prononcée par le ministère d’Ahija Silonite, à Jéroboam, fils de Nébat. 16 Et quand tout Israël eut vu que le Roi ne les avait point écoutés, le peuple fit cette réponse au Roi, en disant : Quelle part avons-nous en David ? nous n’avons point d’héritage au fils d’Isaï. Israël, retire-toi dans tes tentes ; et toi David pourvois maintenant à ta maison ; ainsi Israël s’en alla dans ses tentes. 17 Mais quant aux enfants d’Israël qui habitaient dans les villes de Juda, Roboam régna sur eux. 18 Or le Roi Roboam envoya Adoram, qui était commis sur les tributs, mais tout Israël l’assomma de pierres, et il mourut. Alors le Roi Roboam se hâta de monter sur un chariot, pour s’enfuir à Jérusalem. 19 Ainsi Israël se rebella contre la maison de David jusqu’à ce jour. 20 Et il arriva qu’aussitôt que tout Israël eut appris que Jéroboam s’en était retourné, ils l’envoyèrent appeler dans l’assemblée, et l’établirent Roi sur tout Israël. Et aucune Tribu ne suivit la maison de David, que la seule Tribu de Juda. 21 Et Roboam vint à Jérusalem, et assembla toute la maison de Juda, et la Tribu de Benjamin, savoir cent quatre vingt mille hommes choisis, et faits à la guerre, pour combattre contre la maison d’Israël, et pour réduire le Royaume sous l’obéissance de Roboam fils de Salomon. 22 Mais la parole de Dieu fut adressée à Semahja, homme de Dieu, disant : 23 Parle à Roboam fils de Salomon, Roi de Juda, et à toute la maison de Juda, et de Benjamin, et au reste du peuple, en disant : 24 Ainsi a dit l’Eternel : Vous ne monterez point, et vous ne combattrez point contre vos frères, les enfants d’Israël ; retournez-vous-en chacun en sa maison ; car ceci a été fait de par moi ; et ils obéirent à la parole de l’Eternel et s’en retournèrent, selon la parole de l’Eternel. 25 Or Jéroboam bâtit Sichem en la montagne d’Ephraïm, et y demeura, puis il sortit de là, et bâtit Pénuël. 26 Et Jéroboam dit en soi-même : Maintenant le Royaume pourrait bien retourner à la maison de David. 27 Si ce peuple monte à Jérusalem pour faire des sacrifices dans la maison de l’Eternel, le coeur de ce peuple se tournera vers son Seigneur Roboam, Roi de Juda, et ils me tueront, et ils retourneront à Roboam, Roi de Juda. 28 Sur quoi le Roi ayant pris conseil, fit deux veaux d’or, et dit au peuple : Ce vous est trop de peine de monter à Jérusalem ; voici tes dieux, ô Israël ! qui t’ont fait monter hors du pays d’Egypte. 29 Et il en mit un à Bethel, et il mit l’autre à Dan. 30 Et cela fut une occasion de péché ; car le peuple allait même jusqu’à Dan, pour se prosterner devant l’un des veaux. 31 Il fit aussi des maisons des hauts lieux, et établit des Sacrificateurs des derniers du peuple, qui n’étaient point des enfants de Lévi. 32 Jéroboam ordonna aussi une fête solennelle au huitième mois, le quinzième jour du mois, à l’imitation de la fête solennelle qu’on célébrait en Juda, et il offrait sur un autel. Il en fit de même à Bethel, sacrifiant aux veaux qu’il avait faits, et il établit à Bethel des Sacrificateurs des hauts lieux qu’il avait faits. 33 Or le quinzième jour du huitième mois, savoir au mois qu’il avait inventé de lui-même, il offrit sur l’autel qu’il avait fait à Bethel, et célébra la fête solennelle qu’il avait instituée pour les enfants d’Israël ; et offrit sur l’autel, en faisant des encensements.

Valtakunnan jakautuminen. Jerobeam valitaan Pohjois-Israelin kuninkaaksi. Kuvain palvelus Beetelissä ja Daanissa.

1 *2. Aik. 10:1Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi. 2 *1. Kun. 11:40Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen — hän oli vielä Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, ja Jerobeam asui Egyptissä, 3 mutta he lähettivät kutsumaan hänet — niin Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen: 4 "Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua". 5 Hän vastasi heille: "Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun tyköni". Ja kansa meni.

6 Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?" 7 He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos sinä tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi". 8 Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä. 9 Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna se ies, jonka sinun isäsi on pannut meidän niskaamme'?" 10 Niin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä' — puhu heille näin: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin minun isäni lantio. 11 Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi; jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'"

12 Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas oli käskenyt sanoen: "Tulkaa takaisin minun tyköni kolmantena päivänä". 13 Ja kuningas antoi kansalle kovan vastauksen, hyljäten sen neuvon, jonka vanhat olivat hänelle antaneet. 14 Ja hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: "Jos minun isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi; jos minun isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla". 15 *1. Kun. 11:11,31Kuningas ei siis kuullut kansaa; sillä Herra sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta. 16 *2. Sam. 20:1; Sananl. 15:1Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, vastasi kansa kuninkaalle näin:

"Mitä osaa meillä on Daavidiin?

Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan.

Majoillesi, Israel!

Valvo nyt huonettasi, Daavid!"

Ja Israel meni majoillensa.

17 Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

18 *2. Sam. 20:24Ja kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Adoramin, kivitti koko Israel hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. 19 Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti.

20 Mutta kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, lähettivät he kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin Juudan sukukunta yksin. 21 *2. Aik. 11:1Ja kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan heimon ja Benjaminin sukukunnan, satakahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille Salomon pojalle.

22 Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana: 23 "Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle näin: 24 'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.'" Niin he kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan.

25 *1. Moos. 32:30Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin. 26 Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: "Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. 27 Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo." 28 *2. Moos. 32:4,8; 2. Kun. 17:16Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." 29 *Tuom. 18:29Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. 30 *2. Moos. 20:4; 1. Kun. 14:16; 2. Kun. 10:29; 2. Kun. 17:21Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. 31 *1. Kun. 13:33; 2. Aik. 11:15; 2. Aik. 13:9Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä. 32 *3. Moos. 23:34Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille; niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Ja tekemiänsä uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin. 33 Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.